Alaotsikko: romance, fluff, drama, oneshot
Title: Voisitko koskaan olla minun?
Author: Frile
Ikäraja: K11
//Kaapo lisäsi ikäraja merkinnän alkutietoihin c:Pairing: Harry Potter & Draco Malfoy
Summary: Ficci kertoo Harryn haaveista, toivesta ja ajatuksista Dracoa kohtaan.
Disclaimer: Hahmot omistaa J.K Rowling ja sen hitusen tapahtumapaikasta jota kerrotaan myös.
A/N: Tähän ficciin sain idean rakkaalta ystävältäni joka tiedostamattaan antoi sen
. Tämä on ensimmäinen ficcini ikinä, joten toivon rakentavaa ja vähän vähemmän rakentavaa kommenttia. Toivottavasti pidätte!
-----------
Monista asioista olen varma, kuten siitä että minulla on kaksi ihanaa ystävää, monta läheistä ja monta 'ei niin' läheistä. Se että olen valittu on tässä kuukausien aikana käynyt mitä ilmeisemmäksi. Näinä aikoina useimmat asiat käyvät selvemmäksi tulevaisuuden kannalta. Kuten sota. Minun tunteeni häntä kohtaan ovat taas muuttumassa oudoimmiksi.
Ensin se oli tuttavuutta. Juttelimme niitä näitä silloin tällöin, saatoimme nauraakkin. Vähitellen kaikki muuttui ystävyydeksi. Lujaksi ystävyydeksi. Näimme useita kertoja viikossa kunnolla. Jaoimme salaisuuksia, juoruilimme ja pidimme hauskaa.
Nykyään yllättävät kohtaamiset kaksin, tuntuvat kiusaantuneilta. Katsomme ensin toisiamme hetken hieman mietteliäinä, ja mielestäni hetken liian pitkään ollakseen vain kohtelias katse. Muutamien sekuntien jälkeen hän yleensä tekee jotain, esimerkiksi hymähtää ja tilanne lipuu ohi hymähdettyäni.
Jos minulla ei ole tuntia ja istun käytävällä odotten esimerkiksi ystäviäni syömään kanssani, huomaan usein ajattelevani häntä. Miltä tuntuisi silittää hänen platinan vaaleita hiuksiaan, upottaa kädet niihin silkkisiin luomuksiin ja hyväillä. Miltä tuntuisi painaa huulet vasten hänen vaaleita, niin täydellisiä huuliaan. Tuntea niiden pehmeys ja kosteus omilla ja maistaa häntä. Miltä tuntuisi koskea hänen ah, niin täydellistä vartaloaan joka on laiha ja lihaksikas. Tunnustella hänen vatsaansa ja löytää ties kuinka monta sixbackia! Tai miltä tuntuisi herätä hänen viereltään sunnuntaiaamuna, ilman kiirettä kun ei olisi koulua. Onnellisena, siitä että hän on minun. Painaa pää hänen rinnalleen ja rakastaa. Kuulla hänen kuiskaavan nimeni ja miettiä kuinka värähtäisin siitä, kauneimmasta äänestä jonka tiedän.
Hän on nykyään myös ystävieni ystävä ja he tulevat toimeen oikein hyvin. Mutta kun me olemme neljästään, huomaan hänen hakeutuvan seuraani, tulevan enemmän lähelleni ja puhuvan enemmän minulle, kuin ystävilleni. Jossain vaiheessa olemme täysin eristäytyneet ystävistäni ja keskustelemme hauskoista asioista. Nautin siitä kun vain nään ne jäänharmaat silmät. Kun ne katsovat minuun ja puhuvat minulle jotain aivan muuta kuin hänen sanansa. Ne kirkastuvat kun katson häntä ja ainakin luulen niiden välkkyvän ja katsovan minua rakastavasti. Niinä hetkinä minun on vaikea estää ja hillitä itseäni joutumasta himon valtaan. Syöksymästä hänen luokseen. Suutelemasta häntä joka paikkaan johon vain yltäisin. Syleilemästä, rutistamasta häntä rintaani vasten. Huutamasta jokaiselle paikalla olialle, joka jaksaisi ja tahtoisi kuulla : " Minä rakastan tätä miestä, enemmän kuin mitään tai ketään!".
Vielä joskus koittaa päivä jolloin kerron hänelle kaiken, aivan kaiken. Kuinka paljon rakastan häntä ja kuinka paljon välitän. Etten vaihtaisi häntä mihinkään. Hän on täydellinen. Kaikki mitä hän minulle merkitsee. Että kaikki minkä vuoksi elän on hän.
