Ennen aamunkoittoa (Draco, Dumbledore, S, lyhyt one-shoot drama, humour)

[hymykuoppa]

Title: Ennen aamunkoittoa
Genre: Drama, humour
Author: hymykuoppa
Paring; Draco, Dumbledore
Raiting: S
Summary: Tylypahkan rehtori on hassunkurinen vanha mies. Hän tykkää väellella käytävillä yksinään hykerrellen, mutta saattaapa hän välillä eksyä myös oleskeluhuoneisiin.
A/N: Löysin tällaisen ficin arkistoistani, enkä ole tätä syystä tai toisesta koskaan julkaisuut, joten nyt paikataan tämä erehdys. Idea on peräisin omasta asuntolanvalvojastani, joka saattoi tulla kämpällemme kolme kertaa päivässä, kerran kahden aikaan yöllä ja lähti neljän aikaan. Ihana nainen, oikeasti Eli ficlet/lyhyt one-shoot ken mielii.



Ennen aamunkoittoa

Draco Malfoy istui ylhäisessä yksinäisyydessä Luihuisten oleskeluhuoneessa. Kello tikitti hiljakseen kohti kolmea kuun loistaessa sirppinä ikkunalasin toisella puolella. Viileä tuuli ei tyytynyt hengittämään ulkona, vaan puski sisään ikkunanpielistä. Viileät henkäykset saivat pojan värähtämään.

Ikävä vinkaisu ponkautti Dracon ylös sohvalta. Taikasauva eksyi automaattisesti oikeaan käteen, mutta rauhallinen tervehdys sai sauvan laskeutumaan: ”Iltaa Draco.”
Poika nyökkäsi rehtorille ja istua rötkähti takaisin myrkynvihreälle sohvalle.
”Miksi istut täällä yksin?”
Draco katseli harmaahapsista rehtoria. Silmistä huokui ystävällisyys jopa Luihuisia kohtaan: ”Ei syytä.”
Vaikka mieli olisi tehnyt, hän ei esittänyt rehtorille vastakysymyksiä.
”Jokin vain sattui viemään yöunesi?” Dumbledore kysyi pieni hymynkare huulillaan ja asettui valtaamalleen nojatuolilleen mukavasti. Draco nyökkäsi. Voi rähmä, sehän aikoo jäädä tänne.

”Sinä muistutat niin kovin erästä täällä ennen asunutta oppilasta”, rehtori jatkoi välittämättä Luihuisen epäröivästä, inhottavasta katseesta, ”Hän tosin oli Korpinkynsi. Ja tyttö. Ja kaikkien ystävä, fiksu -”
”Mmm?”
”Oi, ohhoh, anteeksi”, Dumbledore naurahti partaansa silitellen, ”Eihän hän siinä tapauksessa muistuttanutkaan sinua millään muotoa”, rehtori oli mielissään saadessaan luotua Dracon kasvoille pienoisen hymyä muistuttavan virneen, ”Eikä se ole millään tapaa oikein juoruta vanhoista oppilaista.”
”Kyllä minulle saa aivan vapaasti kertoa”, Malfoyn katse harhaantui rehtorista takkaan, jonne roihahti tuli pyytämättä. Poika katsoi oransseja liekkejä ja kääntyi takaisin rehtorin puoleen: ”Sinäkö?”
Dumbledore hymyili: ”En haluaisi kehuskella, mutta kyllä, minä.”
Edes Draco ei voinut tuossa hetkessä olla hymyilemättä. Se oli niin Albuksen tapaista, mitä hän oli kuullut. Eihän poika oikein koskaan ollut ollut tekemisissä Tylypahkan rehtorin kanssa, mutta hänen täytyi myöntää, ettei rehtori ollut sen kummoisempi äijä.

Viisarit liikkuivat kellossa ja kuu oli väistymässä auringon tieltä, kun rehtori viimein nousi ylös vihreältä nojatuolilta: ”Kappas, en ollenkaan huomannut ajankulkua. Päästänkin sinut nukk-”
Albus jäi katselemaan Luihuista. Draco röhnötti sohvalla silmät kiinni. Leaun hän oli nojannut vasempaan nyrkkiinsä ja kuolavanan hän oli sijoittanut valumaan alas pitkin käsivarttaan. Toinen silmä oli hieman raollaan, mutta epämääräinen mutina varmisti rehtorille, että poika oli sikeässä unessa.

Dumblerode siirsi katseen kelloonsa, jonka hän oli kaivanut taskustaan automaattisesti. Kymmentä vaille viisi. Oppilailla alkaisi tunnit kahdeksalta. Rehtori pudotti kellon takaisin viittansa taskuun ja sulki silmänsä keskittyneen oloisena.

* * *

Draco puristi silmiään kiinni ennen kuin raotti niitä hivenen. Oli hiljaista. Ja pimeää. Poika nousi istumaan unen painaessa silmäluomia tiukasti alas. Hän hapuili ympärilleen ja kurtisti kulmiaan. Miksi hän istui omalla sängyllään?

Vaati paljon energiaa että pimeässä makuusalissa istuva Luihuinen sai silmänsä auki. Kuului kuorsausta ja kaikenlaisia epämääräisiä ääniä. Joku nauroi kaukaisesti, joku yski keuhkojaan ulos. Draco heitti jalkansa sängyn laidan yli ja nousi hiljaa ylös. Puinen lattia oli kylmä paljaiden jalkojen alla, kun poika tallusti unisena ulos makuusalista kohti oleskeluhuonetta, jossa oli Luihuisten ainoa toimiva kello.

Puoli kolme.

”Haa?” Draco katseli viisareita kauan, mutta edelleen kello näytti puolta kolmea.
”Mitä ihmettä...”, poika lysähti sohvalle haukotellen, ”Tuo ei todellakaan voinut olla unta”, sanat valuivat hitaasti pojan huulilta, ennen kuin pienoinen kuorsaus alkoi täyttää oleskeluhuonetta.

[neww]

tämä oli ihana ! :--) dumbledore oli niin dumbedoremainen. ja tykkäsin dracosta kun se jopa hymyili vanhan rehtorinsa puheille. molemmat hahmot oli niin itseään, että en voinut olla tykkäämättä. toinen hyvä juttu oli sun kuvailus, rupes ihan hymyilyttämään kun ajattelin sohvalle nukahtanutta dracoa. ja sitte se kun se heräs sängyssään ja kaikki olikin vaan unta. eikä unessa ollut oikeastaan mitään järkee, eihän siinä ollut kuin dumbledore. tää ficci oli jotenkin niin hellyttävä ja ihana, tykkäsin tosi paljon, vois melkein sanoo että tää on yks lempificeistäni !

[hymykuoppa]

voi neww, kiitoksia! Olen tosiaan kirjoittanut tämän joskus varmaan vuosia sitten ja löysin tämän. Pisti hymyilemään lukiessa niin oli pakko tämä tänne tyrkätä. Ja sen saa tosiaan ihan itse päättää oliko se unta vai ei, itse arvelin, että ei se välttämättä ollut edes unta, että Dumbledore oli jotenkin ajatuksen voimalla tyyliin siirtänyt Dracon sänkyynsä tai jotain, en tiedä

[Frederica]

Tämä oli ihan . Dumbeldore on niin ihanasti (höppänä) itsensä. En ihmettele, että Draco on hiukan ulkona siitä mitä tapahtuu, ja että oliko kaikki vain unta.

”Sinä muistutat niin kovin erästä täällä ennen asunutta oppilasta”, rehtori jatkoi välittämättä Luihuisen epäröivästä, inhottavasta katseesta, ”Hän tosin oli Korpinkynsi. Ja tyttö. Ja kaikkien ystävä, fiksu -”
”Mmm?”
”Oi, ohhoh, anteeksi”, Dumbledore naurahti partaansa silitellen, ”Eihän hän siinä tapauksessa muistuttanutkaan sinua millään muotoa”, rehtori oli mielissään saadessaan luotua Dracon kasvoille pienoisen hymyä muistuttavan virneen, ”Eikä se ole millään tapaa oikein juoruta vanhoista oppilaista.”

Lempikeskusteluni.

Kuvailu on tässä oikein hauskaa ja onnistunutta. Tykkäsin tästä tosi paljon.

Kiitos.

[hymykuoppa]

Kiitoksii Frederica! No Tylypahkan rehtori nyt on vähän mitä on.

[neww]

no toi loppu olikin niin kiva sen takia ku ei oikein osannut sanoo että onko se unta vai totta(---;

[hymykuoppa]

neww, tottaa.

[Salmiakkisydän]

Kävin tämän jo lukemassa päivällä ja harmitti kun en ennättänyt kommentoimaan, joten nyt piti etsiä tämä uudelleen käsiin

Kuten muutkin ovat maininneet, tämä oli kerrassaan ihastuttava! Dumppis oli niin oma itsensä, ja Draco puolestaan.. aww sen pojan kanssa! Ihanasti olit kuvaillut hänen toimintaansa ja näin, sekä tuo näiden kahden keskustelu oli niin omiaan kuin voi vain olla. Draco oli niin Luihuinen kuin voi vain olla mutta edes hän ei voinut olla hymyilemättä rehtorille. Tämä idea oli ihana, Dumbledore vaeltelemassa yön hämärissä oleskeluhuoneeseen. Tästä kaksikosta harvoin kirjoitetaan ficcejä, joten jo sen takia tulin tämän salamana lukemaan! Ja en joutunut tosiaankaan pettymään, ihanan kevyttä lukemista, hauskaa, suloista ja kertakaikkiaan vaan niin ihastuttavaa! Kiitoksia tästä

[hymykuoppa]

Voi kiitos Salmiakkisydän!