Ihanaa ensimmäinen kommentti! Kiitos Miss Weezly!
Kyllä jatkoa tulee... No nyt sitä jatkoa tulee!
A/N:
Vuotava Noidankattila ja Kolme luudan vartta ovat yhdistyneet eli loppu tuloksena on Kolme noidankattilaa! Ja Viktooria on Fleurin ja Billin tytär.9. TylyahoScorpius ja Lily kävelivät käsi kädessä lumisessa Tylyahossa. He olivat olleet yhdessä kuukauden, mutta tunteneet toisensa jo viisi vuotta. Lily oli rakastanut Scorpiusta jo viisi vuotta. Scorpius vain ei ollut tiennyt hänen tunteistaan mitään.
“Katsos… Hempeät Hepeneet.. Eikös sinulla ole tuonne se lahjakortti?” Scorpius kysyi virnistäen.
“On. Niin on myös Hintasieppiin. Mennään sinne”, Lily sanoi. Hänhän ei menisi minnekään Hempeisiin Hepeneisiin uuden poikakaverinsa kanssa. Tosin ei hän olisi mennyt Scorpiuksen kanssa sinne edes silloin, kun he eivät vielä olleet yhdessä. Mutta silti! Se olisi noloa. Pelkkä ajatuskin puistatti Lilyä. Tämän Scorpius huomasi ja kysyi huolestuneella äänellä: ”Mitä nyt?”
”Ei mitään. No, mennäänkö?” Lily kysyi.
”Minne?” Scorpius kysyi vieläkin hiukan huolestuneella äänellä. Lilyn mielestä Scorpius oli äärimmäisen suloinen huolestuneena, mutta hän ei tarvinnut mitään lapsenvahtia. Hän halusi, että Scorpius uskoisi, kun hän sanoisi olevansa OK. Silloin hän nimittäin myös tarkoitti sitä.
“Hintasieppiin”, Lily sanoi lopulta. Luuliko Scorpius, että hän sanoisi, 'hei mennään Hempeisiin Hepeneisiin'?
“No mene sinä sinne, niin minä menen tuonne”, Scorpius sanoi osoittaen Hempeitten Hepenien ikkunaa.
“Et ikinä!” Lily kiljahti.
“Miksen? On kai siellä jotain minullekin. Vai mitä luulet?” Scorpius sanoi täysin vakavalla naamalla, mutta Lily arvasi tämän pilailevan.
“Okei”, tyttö sanoi ja nosti kätensä antautumisen merkiksi.
“Päästätkö sinä minut menemään tuonne?” Scorpius kysyi kulmiaan kohauttaen. “Alusvaatteita ostelevien noitien seuraksi?”
“En. Me käymme ensin Hintasiepissä ja sen jälkeen menemme tuonne ostamaan sinulle jotain”, Lily sanoi ja laittoi kätensä puuskaan. Hän näytti erittäin päättäväiseltä.
“Sinullahan se lahjakortti on”, Scorpius mutisi.
“Voinhan minä ostaa sillä jotain sinulle, koska itse en tarvitse”, Lily sanoi ärsyttävän ystävällisesti ja nauroi päälle.
“Tule jo!” Lily sanoi yhä nauraen vihaiselle Scorpiukselle.
“Tuo ei ole yhtään hauskaa”, poika sanoi hiukan vihaisena.
“Se oli vitsi!” Lily sanoi lepytellen.
*
Lily ja Scorpius seisoivat Hintasieppissä hyllyjen edessä.
“Sitten tarvitsen vielä uudet hanskat", Lily sanoi lastaten huispaustavaroita Scorpiuksen syliin.
“No niin, mitä sinä tarvitset?” Lily kysyi vasta, kun he olivat olleet noin puoli tuntia kaupassa.
“Ei minulla ole varaa…” Scorpius mutisi. Lily avasi suunsa sanoakseen jotain uutta, mutta Scorpius ennätti ensin: ”Enkä anna sinun maksaa!” Hän ei kestänyt ajatusta, että hänen tyttökaverinsa ostaisi hänelle huispausvarusteet. Kohta Lilykin olisi yhtä köyhä kuin hän. Sitä hän ei antaisi itsellensä anteeksi. Ei ikinä. Mutta olihan Lilyn isällä Harrylla varaa, toden totta oli. Tosin olihan hänenkin isällään, mutta isältä hän ei pyytäisi. Se olisi miltei yhtä noloa, kuin antaa Lilyn maksaa huispausvarusteet.
“Mitä sinä mietit?” Lily kysyi kun he olivat taas ulkona rankassa lumipyryssä.
“En mitään...” Scorpius valehteli sujuvasti. Lily ei uskonut 'ei mitään' -valhetta. Hän oli kuullut sen liiankin usein omasta suustaan. Kerrankin, kun hän oli maannut omassa pylvässängyssään ja kirjoittanut päiväkirjaansa, Anceline oli kysynyt mitä hän kirjoitti. Lily oli vastannut 'en mitään'.
”Ei. En usko tuota”, Lily sanoi itsepäisesti. Hän katsoi Scorpiusta ruskeilla silmillään, niistä paistoi halu tietää. Scorpiuksesta tuntui, että Lily yritti lukea hänen mielensä. Ei kai Lily osannut Lukilitista? Varmuuden vuoksi Scorpius sulki mielensä. Hän ei olisi halunnut tehdä sitä, jättää Lilyä mielensä ulkopuolelle, mutta oli pakko. Ei ollut muuta mahdollisuutta, jos Lily saisi nähdä hänen mieleensä, se ei olisi oikein. Scorpius pelkäsi Lilyn suuttuvan siitä, mitä hän olisi voinut nähdä.
”Kuka sinulle on opettanut Okklumeusta?” Lily kysyi tylsistyneenä.
”Isäni. Joskus kun olin pieni. Kuka sinulle on opettanut Lukilitistä?”
”Isä, kai. Tai sitten luin sen jostain…” Lily sanoi ja otti Scorpiuksen kädestä jälleen kiinni.
”Luit? Ethän sinä lue!” Scorpius hihkaisi.
”No Hermione pakotti joskus lukemaan… 'Lukeminen on hyödyllistä! Lue nyt!'” Lily sanoi matkien taitavasti Hermionea.
Lily ja Scorpius seisoivat Hempeitten Hepenien oven edessä.
”No, mennäänkö?” Lily kysyi virnistäen.
”Entä jos mennään Kolmeen Noidankattilaan juomaan kermakaljaa?” Scorpius kysyi ujosti. Yö- ja alusasuliike ei oikein innostanut.
”Ei. Nyt mennään ostamaan sinulle yöpuku!” Lily kikatti ja veti Scorpiuksen mukanaan kauppaan.
”Ei, mennään muualle… Lily kiltti!” Scorpius aneli.
”Okei, Lähdetään pois, mutta Kolmeen Noidankattilaan ei mennä”, Lily sanoi nauraen.
”Miksei?” Scorpius kysyi helpottuneena.
”James, Albus, Rose, Hugo… ” Lily aloitti, mutta Scorpius päätti hänen lauseensa: ”...ovat siellä. Joo, mutta mitä väliä?”
”Unohdit yhden nimen, Viktoria! Hän osti sen paikan joulun alla”, Lily selvitti. Viktoria, hänen miltei 25-vuotias serkkunsa, joka oli upea vaaleaverikkö, oli ostanut vanhan pubin. Sen nimi oli vielä Lilyn vanhempien kouluaikaan ollut Kolme luudanvartta. Paikka oli tuhoutunut, joten Vuotava noidankattila oli ostanut paikan ja muuttanut sen nimeä hiukan. Vuotava noidankattila oli nimittäin toimiva majoitusketju. Siis vain velhoille ja noidille.
”No minne me sitten mennään?” kysyi Scorpius, joka ei keksinyt kuin enää yhden paikan.
”Matami Puddifootin kahvilaan”, Lily sanoi, vaikkei tiennytkään sen olevan Scorpiuksen pahin pelko.
”Ei, ei mennä sinne”, Scorpius sanoi.
”Miksi ei?” Lily kysyi harmissaan.
”Äiti on siellä kiireapulaisena”, Scorpius mutisi.
”Mikä syy tuo on olla menemättä sinne?” Lily tiuskaisi.
”Ei mikään, mennään”, Scorpius myöntyi. Hän saisi esitellä ensimmäisen kerran elämässään tyttöystävänsä äidilleen.