Kirjoittaja: tuulevi-hillevi, tuuukka, tuu-tikki, tuutti, tuivero jne...
Ikäraja: K11
//Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:Genre: romance,
vahva angst
Vastuuvapaus: En omista muuta kuin juonen enkä saa siitäkään rahallista hyötyä.
A/N: Tuo edellinen tuntuu aina tyhmältä täyttää, kaikkihan kumminkin tietävät...! Niin, Pansy ei ole ehkä niin IC kuin pitäisi
No, näillä eväillä tänään. Kiitos Reggielle ideasta ja suuresta avusta sekä Lilylle näin yleisestä tuesta. Ei songficciä tällä kertaa, mutta kirjoittaessa taustavaikutuksia antamassa Alanis Morrissetten
You Oughta Know -piisi.
”Nuoruuden lempi ei koskaan kuihdu pois.” Paskat! Kukaan ei aikuisena muista jotain teini-iän finninaamaisia ruipeloita, jotka silloin tuntuivat siltä tosirakkaudelta. Kaikilla on jo oma elämä, ei silloin sepitetä siirappisia satuja jostain sata vuotta sitten hukatusta hetken ihastuksesta, joka silloin tuntui siltä oikealta.”Huono päivä?” baarimikko hymähti.
”Painu vittuun”, Pansy ärähti. Hän ei todellakaan kaivannut kenenkään muka-myötätuntoista paskanjauhantaa, tämäkin vain yritti juottaa häneltä hänen rahansa pois.
”Samanlainen. Vauhtia.” Tarjoilija lähti laskemaan kuudetta tuliviskiä.
Neiti Astoria Minulla-On-Rikas-Suku-Hienot-Sääret-Ja-Olen-Dracolle-Juuri-Se-Oikea. Mokoma lutka. Mitä se Dracossakin näkee? Tyttö raukka, melkein sääliksi käy huonoa makua. Draco Malfoy! Saman tien Neville Longbottom… Ovat olevinaan niin hienoa, niin hienoa…Pansy sylkäisi.
Kello kilahti. Joku oli astunut sisään ovesta. Tällä jollakin oli mukanaan seuralainen, ja he astelivat tiskille naureskellen ja jutellen keskenään. Pansy ei kääntynyt katsomaan… kunnes tunnisti puhujien äänen.
Hän käännähti äkisti tulijoihin päin.
”Kappas, Dracohan se siinä”, hän tervehti katkerasti hieman sammaltaen.
Draco sekä tämän seurassa tullut nuori nainen hätkähtivät hieman, ja Draco pudotti käsistään pitelemänsä sulmun. Nainen näytti hieman hämmästyneeltä ja katsahti kysyvästi Dracoon. Pansy pani tämän merkille ja naurahti väkinäisesti.
”Et ole kertonut minusta, vai mitä, Draco? Etkö muka muista, kuinka makasit junassa pää sylissäni ja silitin hiuksiasi? Etkö muista kuumia öitä hylätyissä luokkahuoneissa, vain me kaksi? Hajuveteni tuoksua kaulallani ja rinnoillani?”
Dracon ilme oli kireä.
”Iltaa sinullekin, Pansy. Tunnet kai Astorian? Meidän piti tavata täällä eräs vanha ystävä.”
”No, tässä sitä ollaan”, Pansy huudahti myrkyllisen tekopirteästi ja kulautti sitten koko tuopin kerralla tyhjäksi. ”Minun täytyy nyt kyllä lähteä, on muuta seuraa.”
Viimeiset sanansa hän suuntasi Astorialle.
”Toivottavasti älyät häipyä, ennen kuin hän pamauttaa sinut paksuksi. Hyvää illanjatkoa!”
Ovella hän kuuli vielä takaansa, kuinka Astoria ja Draco puhuivat matalalla äänellä.
”Kuka hän oli?”
”Äh, koulusta vain. Hän oli yksi niistä hölmöistä tytöistä jotka yrittivät piirittää minua… Melko säälittävää, sanalla sanoen…”
Pansy marssi korkeissa korkokengissään horjahdellen ulos kadulle ja lähti kulkemaan sitä alaspäin. Poreileva kiukku poltteli hänen kurkussaan.
Luulee olevansa jotain suurta, kun asuu hienossa kartanossaan… Niiin hyvännäköisen vaimonsa kanssa!Hän seisahtui nojaamaan seinään ja katseli valaistuihin ikkunoihin, joitten takan ihmiset juhlivat lauantai-iltaa.
Poika parka, ei varmaan olisi saanutkaan ketään muuta, jos Astoria ei olisi nainut häntä rahasta.Mutta tahtomattaankin hän kuuli ne sanat kaikuna päässään.
”…yksi niistä hölmöistä tytöistä, jotka yrittivät piirittää minua… Melko säälittävää, sanalla sanoen…”Ja tahtomattaankin muutama katkeran kuuma kyynelkarpalo vierähti hänen poskeltaan kämmenselälle, jonka nyrkissä hän puristi yhtä ainokaista sulmunkolikkoa.
