Oi, ihanaa saada kesäistä Drarrya Vaihdokkaissa! Oli todella jännittävää päästä lukemaan ficciä, joka sijoittuu itselleni vieraaseen ja siten aika eksoottiseen maahan. Hauskaa, että päätit sijoittaa huispauksen maailmanmestaruuskilpailut jonnekin aivan muualle! Aavikon kuumuus, hiekka ja Jemenin eksotiikka välittyi kyllä ruudun läpi lukijalle - ja oli oikein mukavaa saada lukea Harryn ja Dracon mutual piningia tällaisessa pidemmässä ficissä
Etenkin, kun tähän ujutettiin ovelasti mukaan
there was only one bed -trooppi!
Draco on tässä jotenkin niin hauskasti kirjoitettu. On ihanaa lukea siitä, kuinka hän on yrittänyt jutustella Harryn kanssa kokouksissa
yrittäen saada Harryn pitämään itsestään edes pikkuisen ja kuinka hän on niin tietoinen itsestään, sanoistaan ja liikkeistään Harryn seurassa
Sitten Dracon mieleen nousi yllättäen kuva Harrysta, joka seisoi aavikolla suoraryhtisenä ja arvovaltaisena täydessä yliaurorin kaavussaan valmiina puolustamaan huispauskisojen yleisöä sotivilta jästeiltä ja uusi väristys kulki hänen sisällään.
Ah, tämä oli huikea! Osaan niin kuvitella, kuinka Draco unelmoi Harrysta univormussaan - etenkin, kun Harrylla ei ole
edes tyypillistä mahakumparetta Tässä on muutenkin ihanasti jännitettä, mikä saa hykertelemään ficin edetessä. Samalla vähän surettaa, että Dracon on ficin alkuvaiheessa kovasti hautaamassa vanhoja tunteitaan Harrya kohtaan, vaikka sille ei ole oikein mitään syytä. Tai lukijallekin on selvää, että Dracon sisällä pyörii tuollainen tunteiden pyörremyrsky ja sitä toivoo, että Draco rohkaistuisi luottamaan itseensä ja tunteisiinsa ja toimisi niiden pohjalta. Etenkin tuo, kun Harry on unissaan kaapannut Dracon lusikkaan ja tilanne päättyy Dracon pettymykseen, siinä tuli Dracoa kovin sääliksi! Onneksi tilanteeseen tuli pian muutos, kun Harry tunnusti tunteensa. Tässä ficissä käykin niin, että lukijana eläydyn tosi vahvasti Dracon tunteisiin
Tuosta eteenpäin tapahtumat etenevätkin ihanan lempeästi alun vuoristoradan jälkeen ja oli kutkuttavaa saada lukea kosketuksista huispauskatsomossa ja tunnelman tiivistymisestä, mitä pidemmälle ilta kului. Siirappisuutta oli juuri sopivasti ja huumoriakin, kun seuraavana aamuna intiimi tunnelma jatkuu. Tämä olikin ihana:
”Sinä olet aamuihmisiä”, Harryn toteamus oli iloinen käden saavutettua päämääränsä. Oli muutenkin kivaa saada lukea tällainen todella kesäinen ja matalan konfliktin ficci, missä pahin este suhteelle on sisällä salaisina pidetyt tunteet. Tällainen lempeä drarry ihastuttaa aina
Lopuksi haluan vielä sanoa, että oli myös mielenkiintoista saada lukea Dracosta isänä! Tuossa alussa etenkin välittyy kuva aika tiukasta kurista ylläpitävästä isästä, mutta samalla rivien välistä välittyy myös Dracon halu olla hyvä ja lempeämpi isä kuin mitä Lucius oli hänelle. Scorpius on myös huomattavasti varovaisempi ja kuuliaisempi Albukseen verrattuna, mikä kyllä sopii hyvin yhteen mielikuvani kanssa siitä, millaisia vanhempia Harry ja Draco tahoillaan ovat
Tykkäsin muutenkin siitä, että Harry ja Draco ovat tässä jo selkeästi vanhempia miehiä ja osaavat olla asioista kovin kypsiä, vaikka samalla sitten viimeisenä aamuna he ovatkin poikamaisen innokkaita.
Kiitos kovasti tästä! Tässä oli juuri sopivasti tunteiden vuoristorataa, hymyilyttäviä kohtia ja mansikat eri muodossaan ficin aikana olivat ihanan makea lisä