Kirjoittaja Aihe: Kehrääjänkujan Tuhkimo (K-11, Petunia/Severus, Lily/Severus)  (Luettu 5127 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 025
7 kuolemansyntiä -ficci, one-shot, angst, K-11, Petunia/Severus, Lily/Severus

Title: Kehrääjänkujan Tuhkimo
Author: Rowena
Rating: K-11
Disclaimer: Minkä voi tunnistaa Rowlingille kuuluvaksi, myös kuuluu hänelle.
Genre: Angst
Pairing: Häiveinä Lily/Severus, Petunia/Severus
Summary: Laiska, laiska, laiska.
A/N: Tämä on vastaus 7 kuolemansyntiä II -haasteeseen, jossa minulle määräytyi kirjoittaa synnistä laiskuus. Pyörittelin aihetta kauan mielessäni, en osannut sitoa laiskuutta yhteenkään hahmoon. Lopulta päädyin Petuniaan, koska päässäni on jo hetken pyörinyt ajatus kirjoittaa siitä, miksi hänestä tuli sellainen kuin millaisena me olemme hänet oppineet tuntemaan. Toteutus on kieliasultaan ja juoneltaan hiukan erilainen kuin mitä ensin suunnittelin, mutta kirjoittaessani tajusin, että idea toimii parhaiten näin, lyhyesti kirjoitettuna, mutta rivien välistä ahtaana.
Tämä osallistuu Sataseeni sanalla 097. Petunia.



Kehrääjänkujan Tuhkimo

Olipa kerran ajopuu. Ajopuu totteli nimeä Petunia.

Petunia oli ajopuu, koska hän meni virran mukana, ilman omaa tahtoa, kyvyttömänä tekemään omia päätöksiä. Perusluonteeltaan Petunia ei sellainen ollut, ei toki, äiti oli hänet sellaiseksi muovannut. Äiti oli valittanut, opettanut, haukkunut niin kovasti ja usein ja kovalla äänellä ja ikkunat auki, niin että naapurit kuulivat ja niin, ettei Petunia enää osannut kuin hävetä ja tuntea isensä huonoksi, olemattomaksi, varsin ala-arvoiseksi.

Tuhkimoksi.

"Laiska sinä olet, laiska, mikä laiska, mistä tuollainen on sukuun tullut", sanoi äiti joka päivä ainakin kahdesti, Petunian seitsemäntenätoista syntymäpäivänä kuudesti. Petunia ummisti korvansa, mutta korvakäytävät olivat niin isot, ettei niitä saanut kunnolla tukkoon, tai sitten äidin ääni oli jäänyt kaikumaan aivoihin ja kiersi siellä kehää niin kuin naapurin marsu. Petunia otti sormensa pois korvista, lapsellistahan niitä siellä oli pitää, ja vaikkuakin tarttui kynsiin.

"Minusta ei sinunlaistasi tule", sanoi Lily ja näytti kieltä, mikä sekin oli lapsellista, ihan helvetin lapsellista oikeastaan, mutta Lily sai sen toki anteeksi, koska Lily oli äidin lemmikki, hyvä tyttö, kaunis, herttainen eikä tippaakaan laiska, vaikka ei siivonnutkaan huonettaan itse, äiti sen aina siivosi tai pakotti Petunian siivoamaan. Petunia inhosi Lilya niin paljon kuin uskalsi. Ihan hirveästi ei kuitenkaan inhota uskaltanut, koska isoäiti oli ennen kuolemaansa opettanut, että ilkeille ihmisille käy huonosti. Isoäiti oli sitten varmasti ollut ilkeä ihminen, niin nuorena kun oli kuollut, ja niin kivuliaastikin.

"Laiska, laiska, laiska", Lily lallatteli aamiaspydässä, suihkusta tullessaan, hiuksia harjatessaan.

"Laiska, laiska, laiska", äiti mäkätti päivällispöydässä, teetä keittäessään, Lilyn ikkunaa pestessään.

"Laiska, laiska, laiska", isä karjui illallispöydässä, lehtä lukiessaan, sohvalla maatessaan.

Kerran äidin hehtaarikukkamaan kitkettyään Petunia päätti, että hänestä ei tulisi vanhempiensa kaltaista äitiä. Ei tulisi, ei. Hänestä tulisi rakastava äiti, lastaan kunnioittava äiti, uhrautuva äiti, ei tippaakaan laiska äiti.

Ja sitten eräänä päivänä Petunia näki Lilyn suutelevan Kalkaroksen poikaa. Itkeä melkein teki mieli, vaan itkepä siinä sitten, eihän sellainen nyt olisi ollut soveliasta ollenkaan. Vaan oli se väärin silti, se, että Lily sai aina kaiken haluamansa, ensimmäisenä poikaystävänkin, vaikka Petunia oli vanhempi. Lilyn ei tarvinnut edes ponnistella saadakseen haluamansa, kaikki tuntui tulevan hänelle ilmaiseksi. Petunian mielestä se oli hyvin katkeraa. Lilyhän se laiska oli, ei hän.

Sillä hetkellä Petunia päätti, että ei koskaan, ei ikinä enää olisi ajopuu, joka meni virran ja muiden mukana. Hän tekisi päätöksensä itse, olisi riippumaton muista, ei sietäisi enää nimittelyä tai haukkumista.

Petuniasta tulisi kunnon ihminen, mallikelpoinen. Kova, itsenäinen, aikuinen.

Eikä niin kauaakaan kulunut siitä päätöksestä, kun se oli Petunia, joka Severuksen vuodetta lämmitti.

Vaan ei siltikään loppu hyvin, kaikki hyvin, eikä kukaan elänyt elämäänsä onnellisena loppuun asti, kaukana, kaukana täältä, kauan, kauan sitten.
« Viimeksi muokattu: 10.09.2017 16:48:10 kirjoittanut Rowena »

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 078
  • Peace & Love
Vs: Kehrääjäkujan Tuhkimo
« Vastaus #1 : 25.08.2009 19:24:48 »
Klikkasin aivan sattumalta auki, vahingossa vielä, taisin yrittää jotain muuta, mutta olen kädetön tarkassa klikkailussa. Mutta olen niin jumalattoman onnessani, että tällainen vahinko pääsi käymään, sillä tämä oli mitä erinomaisin ja omaperäisin ficci vähään aikaan.

Kirjoitustyylisi on niin mielenkiintoinen, tavallaan toistava ja tavallaa simppeli, mutta ei kuitenkaan mitenkään helppo. Itse asiassa tyyli lähenee joissakin kohdin jopa runomaisuutta, kuin puhdasta asiaproosaa. Niin paljon tavallaa tässä jätetään sanomatta ja lukijan itsensä tätettäväksi. Todella virkistävää lukea jotain missä saa itsekin vähän funtsia, eikä mitään ihan valmiiksi pureskeltua.

Sattumoisin pidän Severus/Petuniasta, vaikka tämä taitaa olla ensimmäinen jonka olen ihan oikeasti lukenut. Olen kuitenkin monesti ajatellut kuinka nerokas paritus on kyseessä. Ja samalla tavoin sattumoisin en erityisemmin pidä Lily/Seruksesta (ellei nyt sitten ficci ole kovin hyvin kirjoitettu), joten minusta oli erityisen hauskaa lukea jotain, jossa Lily on enemmänkin inha tyyppi, äidin lelliki, sellainen joka saa ihan kaiken, vaikka ei välttämättä edes haluaisi mitään.

Lisäksi on erityisen hienoa, että vaikka Petunia sitten lopulta sai Severuksen sänkyynsä, ei tullut kuitenkaan onnellista loppua. Kehrääjäkujan Tuhkimon elämä ei käynyt niin kauniisti, että olisi saanut edes täydellistä onnellista loppua, mikä on minun mielestäni hienoa, sillä se tuo kivasta hajurakoa tavallisiin ja tavanomaisiin satuihin. Tilee realistisempi fiilis.

Hieno ficci, kiitos erittäin paljon tästä lukukokemuksesta.

jjb]
Here comes the sun and I say
It's all right

Eeta

  • Vieras
Vs: Kehrääjäkujan Tuhkimo
« Vastaus #2 : 26.08.2009 19:14:29 »
Kirjoitustyyli oli kiva ja oli mukava lukea Evanseista vähän toisessa valossa. Petuniaan pystyi samaistumaan (tavallaan), ja Petunia/Severus -paritus oli jännä, olen itsekin ajatellut sitä enkä ole aiemmin törmännyt siihen.
Mm... Ensimmäinen pitkään aikaan lukemani ficci ja hyvä sellainen. Rakentavaa en saa aikaiseksi vaikka palikat annettaisiin valmiina käteen, joten en rupea niitä kyhäilemään. :)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 025
Vs: Kehrääjäkujan Tuhkimo
« Vastaus #3 : 05.09.2009 20:49:27 »
Jossujb ja Eeta, kiitos kommenteistanne! Ihanaa, että luitte tämän ja jaksoitte vielä heittää kommentillakin. Minun onneni, että klikkasit väärin, jb!

Severus/Petunia on kieltämättä nerokas paritus, vaikka vannonkin Lily/Severuksen nimeen. Mutta Petuniassa ja Severuksessa on jotakin todella samaa, eikä vähiten siksi, ettei kummankaan elämä mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan.


Yumi

  • Ankeuttaja
  • ***
  • Viestejä: 105
Vs: Kehrääjäkujan Tuhkimo
« Vastaus #4 : 25.09.2009 18:28:47 »
Hyvää työtä! Tykkäsin ficin nimestä ja ajauduin lukemaan tämän tuolta
7 kuolemansyntiä 2 kautta.

Erilainen lähestymistapa Lilyyn oli vaihtelua virkistävä, kun hänet kuvataan aina niin hyvänä ja kilttinä. Oli myös mielenkiintoista lukea sinun versiotasi siitä kuinka Petuniasta tuli sellainen kuin hän on. Pidin erityisesti jostain syystä ficin alusta. Etenkin tuo
 ajopuu- juttu oli hyvä. :)

Kiitos tästä lukukokemuksesta,

Yumi
Every Hero Needs A Dragon. H/D

Marlene McKinnon

  • ***
  • Viestejä: 84
Vs: Kehrääjäkujan Tuhkimo
« Vastaus #5 : 26.09.2009 16:23:50 »
Voieihei! En mä ole tajunnutkaan, miten Fini-aktiivinen oikein oletkaan. Eilen sitten kun sitä selittelit, vähän aloin aavistella. Tulin tänne sitten ja ajattelin vain avata Pimeyden voimat, se tuntui jotenkin todennäköisimmältä vaihtoehdolta löytää jotain sun kirjoittamaasi. Ja sullahan on täällä vaikka mitä! No, tähänhän voinkin kuluttaa tämän lauantai-päiväni. Kun olen tässä muutenkin lukenut tuota Remuksen harharetkiä (sehän oli sen toinen nimi), niin sehän oli hyvä aloitus.

Pitäisiköhän tätä jotenkin kommentoida! Ehkä. Apua, en osaa enää lainata täällä toisten tekstejä. Oon niin huono finiläinen. Kuitenkin, tuosta toiseksi viimeisestä lauseesta en vaan tykännyt. Joo, Severus/Petunia on aika jännä paritus (niin kuin Peter/Severuskin aikoinaan), mutta kun en vaan tykännyt tuosta lauseesta. Viimeisestä kyllä tykkäsin.

Tykkään lukea tällaisia lyhyitä juttuja. Sulla on tuollainen hieno oma tyyli, joka on kyllä parhaimmillaan silloin, kun joku Harry (?) nielaisee Kelmien kartan ja kun My little pony syödään. Tämä oli tällainen, aika kiva. Ja tykkään, kun kirjoitat Petuniasta! Ja siitä tykkäsin, kun Petunia mietti, millainen äiti siitä tulee. Kun sitten se niin kuin onkin sellainen.
« Viimeksi muokattu: 26.09.2009 16:35:05 kirjoittanut Marlene McKinnon »

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 025
Vs: Kehrääjäkujan Tuhkimo
« Vastaus #6 : 10.10.2009 15:28:56 »
Kiitoksia te molemmat!

Yumi, hauska kuulla, että ficin nimi houkutteli lukemaan! Minä kirjoitan Lilyn yleensä kilttinä ts. "perusrohkelikkona", mutta oli hauskaa vaihtelua kirjoittaa vähän nyrjähtäneemmästä vinkkelistä.

Marlene, olen tod. Fini-aktiivinen! Joo, Pimeyden voimista varmaan suurin osa ficeistäni löytyy, mutta ajattele, yksi on jopa Naurettavuksessa! Vaikka en osaakaan kirjoittaa huumoria ollenkaan... paitsi julkaisukelvotonta, mistä annoitkin hienon esimerkin kommetissasi (vrt. Harry nielaisee kelmien kartan).

Minäkin tykkään lukea ja kirjoittaa one-shotteja. Pitkissä ficeissä rupean jaarittelemaan helposti. Vähän niin kuin vastatessani kommentteihinkin.

anso

  • Vieras
Vs: Kehrääjäkujan Tuhkimo
« Vastaus #7 : 12.10.2009 16:26:24 »
Minä on kyllä hyvin sitkeään itkostuneet ennakko-odotukset/epäluulot hahmoista! Huomasin sen jälleen Petuniasta. Tämän ficin jälkeen häntä ja hänen motiivejaan pystyy jopa ymmärtämään. Toisaalta olihan minulla Lilystäkin ennakko-odotukset. Tosin myönteiset sellaiset. Tämä pisti ajattelemaan Lilyä myös toiselta kantilta.

Pidin kirjoitustyylistäsi tässä ficissä!

Sofiesque

  • Vieras
Vs: Kehrääjäkujan Tuhkimo
« Vastaus #8 : 27.07.2010 21:37:08 »
7 kuolemansyntiä II -haastetopikin kautta eksyin tänne, ja hei, tämähän on ihan mahtava ficci! Mä en ole varmaan koskaan lukenut Petuniasta tai muista Evanseista/Dursleyistä, mutta tämä oli tosiaan hieno, toi uutta valoa vanhoihin hahmoihin ja muokkasi omia ennakkokäsityksiä. Sulla on mielenkiintoinen kirjoitustyyli, persoonallinen mutta ei turhan kikkaileva. Lähtöasetelma oli kiitettävän omaperäinen, ja teit Petunian hahmosta mun silmissä paljon entistä sympaattisemman (sekä Lilystä vähemmän sympaattisen). :)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 025
Vs: Kehrääjäkujan Tuhkimo
« Vastaus #9 : 16.11.2010 20:13:14 »
Kiitos kommenteista!

Sofiesque, hienoa, että sain sinut ajattelemaan hahmoja muutenkin kuin tuttujen vinkkeleiden kautta. En ihmettele, ettet ole aikaisemmin lukenut Dursley-ficcejä, niitä on aika vähän Finissä. Minulla on suunnitelmissa pureutua tulevaisuudessa Petuniaan vielä syvemmin, mutta saa nyt nähdä. Kiinnostusta ainakin olisi käyttää tätä traagista hahmoa vielä paljon!

Mukava oli myös kuulla, että pidät kirjoitustyyliäni selkeänä - toisinaan pelkään sortuvani juurikin noihin turhiin kikkailuihin. Ennen sorruinkin, mutta kirjoittamisen opettajani antoi minulle vuosi sitten aika rankan, mutta tarpeellisen opetuksen: "Lopeta tuo elvistely teksteissäsi! On raivostuttavaa lukea tekstejä, jossa kirjoittaja mahtailee omalla älykkyydellään."