Title: Enkä osaa lopettaa
Author: nervecenter
Rating: K-11
Pairing: Sirius/James (James/Lily)
Genre: romance, drama
Summary: Sirius angstailee.
.
A/N: Okei, päähän pälkähti tehdä ihan itse joku ficci, ensimmäiseni. ^^ Arvostelu kelpaisi.
Hikiset kädet raapaisevat tikulla askin rosoista pintaa saaden aikaan vain kevyen napsahduksen, joka syntyy viimeisen tikun katketessa ja pudotessa kuistin lautojen väliin. Pimeässä yössä kaikuu vuolas kirosanatulva ja näkyy kalvakka valonvälähdys, kun mahonginpunainen taikasauva sytyttää lohdutuksen savukkeen.
Sirius haluaa olla lapsi. Hän haluaa istua tuolle odottavalle pitkälle puiselle penkille, kietoa kädet polvien ympärille, sulkea silmät ja keinutella itseään vakaasti edestakaisin. Hän haluaa unohtaa kaiken mitä äsken tapahtui, sulkea muistot lukolliseen laatikkoon, jonka päälle olisi langetettu maailman pahimmat kiroukset, hän haluaa hukata sen laatikon avaimen. Välillä on erittäin epämukavaa olla ihminen, joka ei koskaan hukkaa niin tärkeitä tavaroita.
Rutiininomainen tupakan sytyttäminen seksin jälkeen on kliseinen rituaali, mutta epämääräisen lohduttavaa. Savun katku tunkeutuu sieraimiin, raivaa tietään kohti keuhkoja, kaivaa sinne mutkittelevia onkaloita ja yrittää parhaansa antaakseen käyttäjälleen jonkinlaisen lohdutuksen siinä onnistumatta. Sen pyörteillessä viileässä syysillassa voi yrittää parhaansa unohtaa olevansa se toinen, jolle kaikki syytäisivät syyllistäviä katseita, jos vain tietäisivät.
Sirius nojaa kyynärpäillään kuistin kaiteisiin ja haluaa olla kuulematta niitä hiljaisia askeleita, jotka lähestyvät epävarmoina, pysähtyvät pari kertaa, ja lopulta loppuvat kuin seinään. Tällä hetkellä hän antaisi mitä vain jos tietäisi Jamesin ajatukset, mutta tämä on yhtä arvoitusta. Lukittuja ovia ja ikkunoita, joiden takana on vain pimeinä huoneita täynnä uusia ovia.
"Tuo tappaa sinut vielä."
Sirius sulkee silmänsä, hän ei haluaisi puhua nyt, kun syyllisyys kalvaa sydäntä, poreilee polttavana laavavirtana hänen syvimmissä syövereissään. Yhä silmät suljettuina hän avaa suunsa, puhaltaa savusta katkeruuden täyttämiä rinkuloita, tumppaa tupakan valkoiseksi maalattuun kaiteeseen ja avaa hitaasti silmänsä. Hän harkitsee kääntymistä kohti ihmistä, jota aikoisi puhutella, mutta sisäisesti hän naurahtaa sille, että hänessä ei ole tarpeeksi miestä siihen.
"Minä sanoin sinulle, että en tekisi sitä sinun ja Lilyn yhteisessä asunnossa."
"Pakotinko minä?"
Ei, James ei pakottanut häntä. Hän pyysi Siriuksen kahville, avasi oven puhumatta liikoja, mittaili Siriusta katseellaan, mutta ei, hän ei tehnyt aloitetta tällä kertaa. Ja juuri sillä hetkellä Siriuksen valtasi hyvin valtava halu tuhota, tai tehdä edes jotain, mikä purkaisi tämän turhautumisen. Sen sijaan hän kokosi itsensä ja vastasi ystävälleen kaikella sillä teennäisella rauhallisuudella, minkä pystyi itsestään keräämään.
"Arvostan Lilyä. Hän on ystäväni ja parhaan ystäväni aviovaimo. Ja mitä minä teen? Lilyn ollessa poissa minä menen ja nussin hänen aviomiestään keittiön pöydällä."
"Olet tehnyt sen ennenkin. Ja älä aina jaksa syyttää itseäsi, olen aina ihan yhtä syyllinen."
Sirius tuntee käden olkapäällään, hän värähtää nykyään jokaisesta tuon käden kosketuksesta. Naurahtaen hän katselee Jamesin silmiä ja pyyhkäisee ylimittaisen hiussuortuvan pois toisen hymyileviltä kasvoilta. Hymy tarttuu, mutta Siriuksen kasvoilla se muuttuu ilkikuriseksi virnistykseksi.
"Toivottavasti jää viimeiseksi kerraksi."
"Toivottavasti ei."
"Ei se jää. Olisiko tupakkaa?"
"Keittiössä. Alimmainen laatikko vasemmalla."
Vain epämääräinen kädenheilautus, jonka jälkeen James kuuntelee huvittuneena lukemattomien laatikoiden availua ja vuolasta sadattelua. Minkä hän sille voi, että välillä hänen parhaalle ystävälleen termi "alimmainen laatikko vasemmalla"- on hirveän vaikea käsittää.
Niinpä hän päättää auttaa, mutta unohtaa itsensä Siriuksen lämpimiin silmiin ja erehtyy kaatamaan miehen keskelle olohuoneen lattiaa.
Taas kerran.
(Merkkasin ikärajan alkutietoihin samaksi kuin otsikossa. ^^ ~Melodie)
