Aww, voi että kun te olette ihania, kun kommentoitte jouluaattona. Kiitos kiitos ♥.
Ven: Haha ihanaa :D. Tällaiset reaktiot on toivottuja. :>
Rin: Sinne pitäisi kai kaikkien kielen sääntöjen mukaan lisätä "sinua" tai jotain, mutta minun korvaani se kuulostaisi sitten kamalan hmm, muodolliselta
mitäköhän taas selitän täällä. Jos siis tajusin sen puuttuvan sanan oikein, olen ehkä hiukan hidas tänään. :D
Soni: Vinkki ymmärretty, enköhän minä teitä vielä kiusaa tällä fandomilla. (:
ja te kaikki muutkin voitte kiusata eiksjooA/N: Lupasin tänään kirjoittaa kunnon selitykset, unohtaen, että olen tässä huono hmm. No, voisin sanoa vaikka kirjoittamisesta sen verran, että näin moneen luukkuun oli aika hankala keksiä sisältöä. Noin niinkuin yhtäkkiä. :D Eli jos jonkun luukun jälkeen olette miettineet, että mikä tämänkin tarkoitus nyt oli, vastaus saattaa olla, että ei varsinaisesti mikään. Paitsi joulutunnelma (/muu tunnelma) tai hahmojen kiusaaminen. Itse kirjoittaminen sujui melko kivuttomasti, kun näiden ei täytynyt olla edes kamalan pitkiä. Viime luukussa juttu oli sitten toisin päin, eli ideat oli helppoja ja kirjoittaminen vaikeaa. Muttamutta, minä joka tapauksessa rakastan tätä fandomia ja näitä hahmoja ja tämä oli kivaa.
Mistä pääsenkin kätevästi aasinsiltana siihen, että tämä oli vielä kivempaa, kun tiesin, että joku luki tätä. Eli vielä kerran kiitos paljon teille, jotka kommentoitte. Ja jos minulla oli piilolukija/piilolukijoita, niin kiitoksia sinnekin päin.
Ja koska näissä kuuluu normaalisti puhua uudesta osasta, sanon pari asiaa. Ensinnäkin, fanityttö!Kise on ihana. :D Ja toinen juttu: loppu saattaa karata pienesti sinne kliseiden puolelle, mutta oli pakko. ;__: Hän-kertojalle ei ole sen kummempaa syytä, tämä oli jotenkin helpompi niin.
Jos kirjoitusohjelmani ei ole seonnut, koko kalenterissa oli sanoja suurin piirtein
10105.
* * * * * * * * *
25. joulukuuta: Välienselvittelyä
Hän-kertoja
Aamulla Kagami heräsi kahteen asiaan: himmeästi loistavaan pöytälamppuun ja piippaukseen melkein korvan juuressa. Ääni ärsytti jossain aivojen perukoilla asti. Hän avasi silmänsä hetkeksi rekisteröidäkseen kaiken tapahtuvan ja sulki ne sitten taas suojautuakseen valolta.
"Hei, Kuroko", hän marisi aamuäänellään, "Älä puhu kaiuttimen kanssa."
Läpikuultavan siniset silmät kääntyivät katsomaan toista ja niiden omistaja hymyili pienesti.
"Hyvää huomenta. Soitan Kiselle."
Kagami ei voinut uskoa kuulemaansa.
"
Mitä? Sinä soitat
Kiselle kello kuudelta aamulla-"
"Kello on kahdeksan", Kuroko huomautti.
"
Kahdeksan!" Kagami parahti. "Sinä soitat
Kiselle kello kahdeksan aamulla, ja-"
Tällä kertaa hänen puheensa keskeytti kännykästä kantautuva Kisen ääni. Se oli kaiuttimen vääristämä, mutta sekä Kuroko että Kagami ihmettelivät yhtä kaikki, miten ihmeessä heidän puhelunsa kohde onnistui kuulostamaan niin pirteältä kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa.
"Kurokocchi! Olen yrittänyt soittaa ties kuinka monta kertaa, hyvä että huomasit! Et kyllä ikinä arvaa, mitä tein toissapäivänä. Näin Kagamicchin kaupassa, ja kun otin sinut puheeksi, olisit nähnyt sen ilmeen. Ihan mustasukkainen, vaikka selitin omiani. Tai siis, liioittelin vähän totuutta, ymmärrätkö? Varmistin, että hän tulee hyökkäämään kimppuusi, onko vielä näkynyt? Muista Kurokocchi, että se onnenkoru suojelee sinua kyllä, jos hän käy liian aggressiiviseksi, ja..."
"Kise", Kuroko keskeytti vaarallisen pitkäksi venyneen sanavyöryn, "Minä puhuin hänelle jo."
Langan toisessa päässä laskeutui hiljaisuus. Sitten sanat iskivät Kisen tajuntaan ja hän oli puhtaan hämmästynyt, iloinenkin.
"
Eikä! Miten kävi?"
Jopa Kuroko joutui räpäyttämään muutamaan kertaan silmiään ja miettimään, mitä häneltä oli juuri kysytty. Hän vilkaisi nopeasti Kagamiin, joka seurasi nyt keskustelua silmät täysin auki. Molempia alkoi hymyilyttää, mutta he käänsivät päänsä pois kuin tajuten oman höpsöytensä.
"Hyvin."
"Eikä!" Kise huusi jo toistamiseen, nyt ääni täynnä innostusta. "Mutta Kurokocchi kuule, vaikka sinä nyt ehdit puhumaan ensin, olen melko varma, että autoin kuitenkin. Se vätys osaa olla niin yksinkertainen, ettei olisi varmaan edes tajunnut tunteitaan, jos minä en olisi avustanut. Tiedäthän, antanut ymmärtää, että hänellä olisi kilpailija", hän nauroi iloisesti.
Kagami oli noussut istumaan ja katsoi puhelinta murhaavasti.
"Kerro hänelle, että hän vain mutkisti asioita", hän sanoi kevyesti ärsyyntyneenä. Kisen kuulossa ei ollut mitään vikaa, ainakaan silloin, kun hän ei itse halunnut siinä olevan.
"Hei, onko Kagamicchi siellä myös? Hyvänen aika, mitä kello on? Suoraan sängystäkö soitatte? Te olette seurustelleet mitä, muutamia tunteja? Tiesin, että tämä on suloista, mutta sen lisäksi tämä on potentiaalisesti
skandaalimaista..."
"Kise..."
"Turpa kiinni!"
Kaksi hiljennysyritystä eivät toimineet Kiseen, joka suunnitteli jo seuraavaa askeltaan.
"Anteeksi, mutta minulla on vielä monta puhelua soitettavana. Hyvää joulua, Kurokocchi ja Kagamicchi ~!"
Tuut, tuut, tuut...Pari istui hiljaa kauan, yrittäen toipua muutaman viime minuutin hyperaktiivisuudesta. Lopulta Kagami avasi suunsa.
"Monta puhelua soitettavana?" punahiuksinen kysyi, aavistellen pahaa. Kuroko kohautti olkiaan, mutta joutui lopulta vastaamaan toisen läpitunkevan katseen painostamana.
"Yläasteella sattui muutamia... tapauksia. Niiden yksityiskohtien selittäminen veisi kauan ja olisi hiukan kiusallista. Niitä joka tapauksessa seurasi se, että pidimme luokkakokouksen - no, oikeastaan useamman luokan kokouksen - jossa päätimme, että Kiselle ei kannata ikinä kertoa ihan kaikkea."
Jos Kagami olisin hiukankin vähemmän Kisekriittinen henkilö, hän olisi ehkäpä pitänyt moista toimintaa julmana. Nyt hän vain nyökkäsi hyväksyvästi. Hetken oli taas hiljaista, kunnes Kagami keksi jotakin.
"Hetkinen, miten tuo nyt liittyi kysymykseeni yhtään mitenkään?"
Kuroko empi.
"Tuota... Hän aikoo varmaankin kertoa kaikille. Ja kaikilla tarkoitan todella
kaikkia. Tarina saattaa olla hiukan väritetty."
Kagami veti syvään henkeä ja puhalsi suun kautta ulos, vajoten takaisin makuulleen niin, että patja keinahti.
"Tiedätkö mitä? Minä en edes välitä. Mennään takaisin nukkumaan."
"Aiommeko me pysyä sinun kotonasi loppuelämän?" Kuroko mietti ääneen, samalla asettuen itsekin makuulleen. Hänellä oli yhä päällään aivan liian suuri yöpaita. Kagami nauroi väsyneesti.
"Paras idea, jonka olen ikinä kuullut."
"...Sanot noin, mutta tunnin päästä haluat kuitenkin lähteä lenkille..."
Kuroko hengitti rentoutuneesti, painoi silmiään kiinni. Hän luuli hetken nukahtavansa oikeasti, mutta kuuli sitten kuiskauksen jostain unen ja valveen rajamailta.
"Hei, Kuroko?"
"Mmmh?"
"Sanoinko minä sinulle vielä hyvää joulua? Niillä kahdella sanalla."
"...Tyhmä."
"Ei kun oikeasti! Sanoitko
sinä minulle vielä hyvää joulua?"
Kuroko mietti päänsä puhki niin huolellisesti kuin siinä tilanteessa pystyi, mutta joutui lopulta myöntämään Kagamin voiton. Pienempi liikkui lähemmäksi toisen kylkeä ja haukotteli. Hän puhui vasten kämmentään.
"Hyvää joulua, Taiga."
"...Hyvää joulua, Tetsuya."
