Teljetty Enkeli (Ron/Harry, angst, S, 12+ virkettä)

[Jazz*]

Title: Teljetty Enkeli
Author: Jazz*
Beta: -
Disclaimer: En saa tästä rahaa. Rowling omistaa kaiken Pottereihin liittyvän.

Rating: PG (= S)
Pairing: (lievä) Ron/Harry
Genre: angst, slash, double-drabble

Summary: "Jos et pian lopeta, viikatemies vie sinut kuten vei Hermionenkin."

A/N Kirjoitettu 12+ virkettä-haasteeseen. Sanat löytyvät ficin lopusta.


Teljetty Enkeli


”Sinä ovela kettu, eikö sinulla ole minkäänlaisia tunteita? Ehkäpä et ole huomannut, mutta raadan selkä limassa saadakseni sinut ulos täältä!”
Kalmankalpea käsi kurottautui tarttumaan yhteen kaltereista, ja vihreät silmät välähtivät syvällä sellin uumenissa.
”En ole sokea”, karhea ääni kähisi. ”Eikö raivosi ole vieläkään sammunut, Ron? Olet vain kietoutunut menneisyyden orjantappuroihin, etkä suostu päästämään irti.”
Pingottunut hiljaisuus laskeutui kahden miehen välille, huurteen kohotessa heidän suupielistään. Toinenkin käsi, kylmyydestä turtunut ja kirsikan sävyisenä punertava, sukelsi pimeydestä. Näytti kuin kättä olisi leikelty saksilla ja sitten parsittu huolimattomasti takaisin kokoon.
Viha ja ärtymys Ronin sisällä läikähti, puristui kasaan ja katosi. Hän kuljetti sormenpäitään kevyesti avoimien viiltojen päällä, hämmästyen niiden syvyyttä.
Viime kerran kun hän oli nähnyt saman käsivarren veren tahrimana, hän oli ollut kolmetoista. He olivat juuri syöneet jäätelöä Vahvahqon kahvilassa Viistokujalla. Ron oli sormeillut pöydällä lojunutta omenanraatoa, kun Harry oli noussut ylös. Hän oli kompuroinut laukkunsa hihnaan, ja iskeytynyt sementtiin…
”Muistot ovat taas ottaneet sinut tukahduttavaan valtaansa. Jos et pian lopeta, viikatemies vie sinut kuten vei Hermionenkin.”
Heidän välillään ollut jännite laukesi äkisti. Ron lysähti sellin kaltereita vasten, tarttui taikasauvaansa ja loitsi sellin auki yhtä vaivattoman helposti kuin hän olisi avannut arkistointimapin. Harry astui pois pimeydestä, tarttui kiinni Ronin ranteesta, ja suuteli häntä.

Sanat:
1. Kettu
2. Selkä
3. Vihreä
4. Sokea
5. Raivo
6. Orjantappura
7. Huurre
8. Kirsikka
9. Sakset
10. Läikähtää
11. Avoin
12. Veri
13. Jäätelö
14. Omenanraato
15. Sementti
16. Valta
17. Viikatemies
18. Jännite
19. Arkistointimappi
20. Ranne

[Enkeliprinsessa]

Mielenkiinnosta oli pakko lukea xD
Ja vaikken ole vielä lukenut ficcejä kyseisellä parituksella, niin ihan mukavaltahan tämä vaikutti.
Mielenkiintoiseltakin, ja olen todella onnellinen, että satuin aukaisemaan topicin, ja lukasemaankin.
Eihän siinä nokka edes kauan tuhissut.
Tykästyin kyllä tähän ficciin, ja nyt tekee mieli lukea lisää ficcejä tällä parituksella, täytyy katsoa, jos löytäisin jonkun hyvän xD

Muuten yhden kirjoitusvirheen löysin:

He olivat juuri syöneet jäätelöä Vahvaqon kahvilassa Viistokujalla.

Vahvahqon (eli h-kirjain puuttui q:n edestä xD)

[Carolynne]

Todella mielenkiintoinen aihe, täytyy myöntää. Pari on yksi suosikeistani, mutta näin tarkemmin miettien siitä näkee harvoin angstia. Tykkään teksteistä, joista jää jotain ajateltavaa, ja tämä oli ehdottomasti sellainen. Jäin pohtimaan, että miksi Harry oli vankilassa, mitä kummaa oli tapahtunut (sota varmaankin, mutta siis tarkemmin^^). Tällaisena pienen hetken kuvauksena tämä toimi loistavasti, selitykset olisivat pilanneet tunnelmaa eivätkä olisi tainneet edes mahtua tuohon 20 lauseeseen.

Haasteen sanat olit ujuttanut hyvin mukaan tekstiin, mikään ei hypännyt liikaa silmille ja alunperinkin kiinnitin niihin huomiota vain siksi, että osallistun itsekin haasteeseen ja sanat ovat muistissa. Ainoastaan tuo alun "ovela kettu" oli aikamoinen klisee, mutta se on kyllä erittäin vaikea aloitussana, täytyy myöntää ^^ Oli hyvä, että Ron/Harry ei tullut esille kuin vasta aivan lopussa, suudelma sinetöi kohtauksen hienosti, mutta aiemman romanttisuuden puuttuminen toi myös esille tilanteen synkkyyden. Pidin kovasti siitä, kuinka Ron yhtäkkiä upposi onnellisiin lapsuudenmuistoihin, mutta tämä kohta teki syvimmän vaikutuksen:

Näytti kuin kättä olisi leikelty saksilla ja sitten parsittu huolimattomasti takaisin kokoon.

Myös tuo läikähti, puristui kasaan ja katosi -kohta oli hieno, siinä oli juuri oikeanlainen rytmi minun makuuni ja pidin kovasti sen luomasta mielikuvasta.
Tekstin otsikko oli todella hurmaava, rakastuin siihen heti.  

Kiitos!
Carolynne

[Rins]

Tää oli erikoinen. Tää jättää niin paljon oman mielikuvituksen varaan, eikä paljasta paljookaan. Ron/Harry paritus on hyvä, ja se olis voinu tulla vähän enemmän esille (vaikka lyhyeen ficciin onkin aika hankalaa laittaa paljoo mitään).
Mutta kyllä mä tykkäsin.

~teinirinsessa