Ficin nimi Elämän kiertokulku
Kirjoittaja Lyra
Ikäraja S
Varoitukset -
A/N Tämä ei ehkä ole aivan sitä mitä toivottiin, mutta tämä on silti sinulle ultramariini
Elämän kiertokulku
Valkoiset höyhenet leijailevat alas taivaalta.
Enkelten sulkasato, sanoo Gera ja lähtee pois. Wendy jää yksin istumaan risteykseen katsomaan, kuinka höyhenet värittävät mustan maan. Maa on musta, niin kuin Wendyn hiukset. Molemmat näyttävät yhtä hienoilta, kun valkea peittää ne. Wendy vihaa hiuksiaan, hän vihaa niiden tummaa sävyä. Mutta valkoisen höyhenpeitteen alla, jopa hän näyttää prinsessalta. Wendy istuu paikoillaan niin kauan, että höyhenet lakkaavat putoamasta.
***
Olet ainutlaatuinen, Gera kuiskaa ja Wendy hymyilee. Hän makaa keskellä jo vihertävää nurmikkoa. Aamukaste valuu läpi villatakkien. Ilman kenkiä pihalle päässyt Wendy on ehtinyt kastella sukkansa, mutta se ei haittaa. Taivas on harmaa, mutta sekään ei haittaa. Wendy tekee nurmikolle enkelin ja vetää sisäänsä ilman tuoksua.
***
Vesi liplattaa järven rannassa. Aurinko paistaa, hiekka polttaa varpaita. Wendy sukeltaa viileiden aaltojen lomaan. Vesi ympäröi häntä joka puolelta. Gera rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. Wendy tietää sen. Silti hän tuntee olonsa paremmaksi, kun hänen yllään on litrakaupalla vettä.
***
Tulee taas syksy ja Wendy jää istumaan pyörätuolissa omaan huoneeseen Geran lähdettyä kouluun. Hän sanoo joka päivä palaavansa. Wendy ei usko, mutta Gera palaa silti.
***
Gera kosii Wendyä, kun on täyttänyt kaksikymmentä. Hän kumartuu Wendyn jalkoihin ja tarjoaa sormusta.
Rakastan sinua, Wendy sanoo ja todella tarkoittaa sitä.
***