Ikäraja: S
Varoitukset: kuolema
flawless lisäsi pakolliset alkutiedot
Lennä äiti, lennä pääsky.
Herään kolaukseen. Huoneeni on vielä hämärä, on selvästi vielä varhainen aamu.
Kolaus kuului alakerrasta. Hieraisen unisia silmiäni ja katsahdan ulos.
Ulkona lentää haarapääsky. Se lentää korkeammalle ja korkeammalle, kuin se ei saisi tarpeekseen.
Se näyttää niin vapaalta. Kuin mitkään kahleet eivät voisi kahlita sitä.
Lintu on jo niin kaukana, etten enää hahmota sitä.
Epämääräinen piste kaukaisuudessa.
Nousen, ja astelen alakertaan. Lattia tuntuu kylmältä vasten paljaita jalkojani.
Näen koirani siluetin varjoissa.
Luultavasti se oli tipauttanut jotakin lattialle.
Hämäryys tuntuu uudenlaiselta.
Kuin se olisi muuttunut.
Katson kelloa. Isä tulee kotiin pian.
Sitten hän menee nukkumaan äidin viereen, ja herää vasta iltapäivällä jolloin vie minut luistelukilpailuun. Äiti tulee katsomaan.
Voin nähdä sielunisilmillä, kuinka isä ja äiti istuvat tyhjässä katsomossa.
Äiti isän kainalossa, molemmat ylpeinä. Vaikka minä kaatuisin, he ovat minusta ylpeitä. Varsinkin äiti.
Hän tietää että rakastan jäällä kiitämistä, eikä mikään muksahdus pysäytä minua.
Siksi hän on ylpeä.
Hän tietää että elän unelmaani, ja siksi hän on iloinen. Minun puolestani.
Hymy nousee hieman rohtuneille huulilleni. Haen lasin maitoa jääkaapista.
Äiti on jättänyt sen valmiiksi lasiin. Vaikka minä voisin hyvin kaataa sen itse tölkistä, hän tahtoo tehdä sen.
Se on minusta hauskaa, koska äitikin pitää sitä hauskana.
Tiedän, että minun pitäisi nukkua. Mutta tuntuu kuin uni olisi hävinnyt silmistäni täysin.
Ihmettelen, miksi äiti ei ole noussut. Yleensä, kun herään äitikin herää.
Luulen, että se on jokin ylivoimainen side. Me usein valvomme aamuyöstä jutellen.
Ei koskaan mistään elämää järisyttävästä. Helpoista ja hauskoista asioista.
Hiivin hiljaa äidin ja isän makuuhuoneen ovelle.
Ääntäkään ei kuulu. En odottanutkaan. Äiti ei kuorsaa, tuhisee vain hiljaa. Toisin kuin isä. Tämä kuorsaa joskus niin kovaa, etten saa unta.
Olin kerran kovin vihainen siitä isälle. Mutta äiti lepytti minut. Hänen lempeä hymynsä ja tapansa olla aina niin rauhoittava teki minut jälleen onnelliseksi. Äiti on kuin Jumalan lähettämä enkeli, joka on tullut tänne taistelemaan hyvän ja pahan välisellä sodalla.
Hyvyys taisi voittaa kuusi nolla.
Avaan vaalean oven hiljaa. Ovi narahtaa pienesti, kun se osuu tiettyyn kohtaan.
Äiti sanoo aina, ettei sitä saa öljytä, koska se on talon ääni eikä sitä tule hiljentää.
Isä ei ymmärrä, mutta minä luulen ymmärtäväni.
Joidenkin asioiden täytyy vain saada olla.
Äiti nukkuu omalla puolellaan sänkyä.
Hymähdän, kun huomaan äidin vetäneen isän puolen peiton auki, niin että isän on helpompi päästä siihen nukkumaan.
Äiti on aina huomaavainen, vaikka se joskus tuntuukin olevan joidenkin mielestä yliliioiteltua.
Minusta se on vain kilttiä.
Vaikka ne ovat vain pieniä asioita, ne saavat ihmisen hymyilemään. Aina niitä ei edes tietoisesti huomaa. Mutta silti ihmiselle tulee parempi mieli niistä. Äiti rakastaa ihmisten hymyjä.
Istahdan äidin viereen. Äiti ei sävähdäkään.
Lasken käteni äidin käden päälle. Kylmänväreet liukuvat lävitseni.
”Äiti?”, kuiskaan.
Hento hymy huulillaan äiti makaa paikoillaan.
Pyydän äitiä heräämään, muttei hän herää.
Kyyneleet tippuvat silmäkulmistani, kun huomaan kamalimman.
”Äiti…”, En oikeastaan tiedä mitä minun pitäisi sanoa.
Ei äiti edes kuulisi minua. Äiti on jo lentänyt pois. En anna ajatusteni vaipua syytöksiin.
Äiti ei ikinä olisi halunnut jättää minua eikä isää. Eikä meidän koiraakaan. Äiti rakasti meitä kaikkia, ja me kaikki rakastimme häntä.
Kyyneleet tippuvat polvilleni, mutten pyyhi niitä pois.
Äiti sanoi aina, ettei niitä tarvitse pyyhkiä.
Silitän äidin vaaleita hiuksia.
Vaikka en olisi halunnut luopua rakkaasta äidistäni, tiedän että hän on nyt paremmassa paikassa.
Tänä iltana minä liidän äidille. Kuin se pääsky, jonka näin. Kiidän illan tanssin äidille, ja tiedän että hän näkee.
Hän ei jätä minua oikeasti. Hän on aina sydämessäni, eikä siksi jätä.
Halaan äitiä viimeisen kerran, painaen kyyneleeni hänen yöpaitaansa.
A/N: Äikän kirjotelma<:
Kommenttia?
