Tämä rakkaus | Sirius/Remus, fluffy, S

[Qktay]

Title: Tämä rakkaus
Author: Qktay
Genre: fluff
Rating: S
Pairing: Sirius/Remus
Summary: Mitähän Remus oikein miettii?
Disclaimer: Hahmot ja tapahtumapaikka kuuluvat Rowlingille, mutta teksti on kuitenkin minun.
Warnings: Ylenpalttinen fluff ja niin. Ei kai sitten muuta.

A/N: Tää on mun eka 'oikea fic'. Kirjotin tämän eilen yöllä päiväkirjaan ja siirsin tämän tänne nyt ku siitä tuliki ihan okei. :-----D
Virheitä saa etsiä, niistä saa mainita ja niitä varmasti löytyy, koska betaa ei ole mulla :3
Pallottelin muuten tämän osaston ja Hunajaherttuan välillä aika kauan. Päädyin kuitenki laittamaan tämän tänne,
ku eihän tässä mitään suurta tapahdu. Olin myös aika epävarma otsikosta, mutta kai se on nyt ihan hyvä sekin.
Nyt kun mulla ei enää enempää asiaa ole,  päästän teijät lukemaan (ja kommentoimaan !) (------:


Tämä rakkaus

Tiesitkö, söpö pieni karvapalleroni, jouluaamut kanssasi tuoksuvat suloisesti hiukan kanelille, piparille ja hiuksistasi voi haistaa pienen vivahduksen vaniljaa. Hassua, sillä kuka nyt uskoisi pesunkestävän huligaanipojan tuoksuvan vaniljalle. Eilenkin hajotit, vahigossapa tietenkin, kirjaston lasioven juostessasi Jamesin kanssa kilpaa kiellettyjen kirjojen osastolle.

  Läiskäisit vain kätesi lasiin turhan kovaa ja se hajosi pieniksi pirstaleiksi räsähtäen kovaäänisesti lattialle. Matami Prilli ei tästä tietenkään pitänyt, määräsi professori McGarmiwan luokse puhutteluunkin. Ihme kyllä rakas tuvanjohtajamme armahti sinut ylenpalttisen lempeytensä vuoksi. Ja siksi että se oli vahinko. Ja siksi myös että on joulu, sillä kukapa nyt haluaisi jälki-istuntoon jouluna. No, eipä siinä mitään, ainakin konkreettinen todiste siitä, että voitit kilvan. Olet siis nopeampi juoksemaan kuin James.

  Eikös olekin hupaisaa, kuinka ajatukset karkaavat aivan huomaamatta omille raiteilleen toiseen universumiin asti, pois tältä linnunradalta rikkoen kaikkia painovoiman lakeja. Sinuahan minun pitäisi ajatella, rakkaani.

  Lumihiutaleetkin vaeltavat omia polkujaan ikkunan takana kevyinä kuin henkäykset, jotka huuliesi raosta karkaavat hiuksieni lomaan. Ulkona on pimeää ja istun kahdestaan kanssasi upottavan pehmeällä tummanpunaisella samettinojatuolilla rohkelikkopoikien makuusalissa. Siirsimme tuolin oleskeluhuoneesta nykyiseen olinpaikkaamme voidaksemme olla piilossa muiden uteliailta, ehkä hiukan syyttäviltäkin katseilta ja vain nauttia toistemme läheisyydestä.

  Rakastan sitä ihanaa tunnetta mahanpohjassa kun kuiskit korvaani pehmeitä sanoja. Rakastan todellakin läheisyyttäsi ja sitä kuinka hohkaat lämpöäsi minuun istuessamme sylikkäin kylmän talvisen lumituiskun puhaltaessa ulkona.

  "Mitä sinä mietit kultapieni?"
"En mitään Sirius, en kerrassaan mitään"

[Qktay]

Oi kiva, että tykkäsit noista tuoksuista :-----) Pojat tuoksuu muutenkin niin hyvälle, hehe~
Kai siinä sitte viisas meni vipuun tuossa ajatus/puhe hommassa, mutta ois kannattanu lukea summary ennen ficin lukemista (----;
Ai et muista lukeneesi tällasta fickiä ennen?  Hyvä, ei siis ollu kliseinen idea, ja hyvä että se oli sun mielestä kiva :---D !

Ja kiitos itsellesi ihanasta kommentista 

[R.H.E]

Oi ihana <3
Minen ole ennen lukenut tällaista ficciä, missä ikään kuin puhutaan toiselle ihmiselle. Siis one-shottina en, raapaleena kylläkin. Siksi tykästyin tähän. Itse olen ajatellut tällaisessa muodossa kirjoittaa angstipätkän, mutta voihan rakkaudestakin näköjään näin kirjoittaa! Wau
Hahmot olivat luonnollisia, ja tykkään Remuksen hellästä mutta vähän ironisesta ajatustyylistä. Ja Sirius nyt on Sirius pieni koira, aina tekemässä jotain pahaa. Ja silti, tai ehkä juuri siksi, pikku Kuutamoinen häntä minun mielessäni aina rakastikin <3

Kiitos lukunautinnosta!

[Qktay]

Aattelin ensin tosiaan tehdä tästä raapaleen, mutta ku en oo ihan varma että onko se just se ko on sadan sanan mittanen fic,
ja en jaksa laskea niitä sanoja, joten tein tästä nyt tällasen one-shotin (-----:

Ai teinkö Remuksesta hiukan ironisen? Hups, ei ollu tarkotus mutta kiva jos tykkäsit :-----D !
Itse asiassa toi Siriuksen lasin rikkominen tapahtu IRL eilen, ku juoksin kilpaa kaverin kanssa G-rapulle koulussa,
ja enköhän sitte vahingossa räiskäyttäny lasioven rikki ja melkein kaatuin siitä ite läpi.
No eipä siinä mitään, sehän siis todisti että oon nopeempi juoksemaan entä mun kaveri :'D
Ei reksi tai opet onneksi mua pistäny korvaamaan sitä ikkunaa, sano vaan että vahinkohan se oli,
ei lasin pitäs niin helposti mennä rikki ja että siinä oli varmaan jo ollu valmiiksi jonkimoinen jännitys.
Nyt on vaan käsissä lasiviiltoja ja poskeaki koristaa yks.
Siitä se inspiraatio tähän tuliki, halusin kirjottaa yhen jouluficin kelmeistä sisältäen ikkunansärkemisen  8>
Niin että kannattaa olla tällanen mämmikoura tuhoaja kuten minä.

Oho, tulipa pitkä kommentti..
No jokatapauksessa,
kiitos joka tapauksessa kommentistasi,
se todellakin piristi iltaa  

~Qktay

[M.Chamberlain]

Aika söpöä kyl.
Kun aloitin lukemaan tätä niin jouduin hetken miettimään menitkö vain yli siirappisen tunnelman tavoittelussasi vai olivatko kuvaukset tarkoituksella tajuttoman imelästi.
No ainakin se tehosi, koska toit hyvin esille rakkauden mahtavan tunteen. Kun lopetin lukemisen olin pelkkää hervotonta hymyä.
Tästä tuli juuri se kovin jouluinen ja rento fiilis, kaikin puolin mukava ja suloinen iltalukeminen.

[Qktay]

Okei, naurakaamme yhdessä tälle ylisiirappiselle aloitukselle, mutta yritin vain saada Remuksesta kiinni 
Hyvä silti, että tykkäsit ja jouluinen tästä piti tullakin :-------------)
Kiittäen,

~Qktay