Syntymäpäivä, S, Drama, Tonks/Remus

[Milgia]

Title: Syntymäpäivä
Author: Milgia
Genre: Drama, (Fluffy), songfic
Pairing: Tonks/Remus
Rating: S
Disclaimer: No ei minun, paitsi pikkuinen Nicholas ja Hyvää syntymäpäivää! kappale SIGin.
Warnings: Ei mitään.

Summary: Remus vihasi syntymäpäiviä, etenkin omiaan.

A/N: Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa Remuksen synttärificin, ja tietysti se pitää julki saada kyseisenä päivänä eli tänään 10.3. Tein tästä myös songficin SIGin Hyvää syntymäpäivää! kappaleella.
 Nauttikaa, ja kommentoikaa vaikkette nauttisikaan.


”Huomenia” Tonks sanoi avatessaan verhoja, jotta auringonsäteet pääsisivät kutittelemaan Remuksen nenää.
”Huomenta.. ” Remus murahti.

Päivänsäteenä pienenä saavun silmiisi kurkistamaan
herätän sinut unestasi ja onnea toivotan
lailla perhosen silkki siipisen tulen korvaasi kuiskaamaan
sanat kaikkein kauneimmat jotka suinkin vain osaan
Sillä sinulla on syntymäpäivä, mutta lahjaa ostanut en,
suukko poskellesi olkoon sellainen

Tänään oli Remuksen syntymäpäivä, hän vihasi juhlia, etenkin syntymäpäiviä, puhumattakaan omistaan, ja oli sen kertonut monesti Tonksille, mutta silti sitkeästi joka vuosi Tonks jotenkin juhlisti miehen syntymäpäiviä.

Remus raotti silmiään, ja ensi töikseen vilkaisi ympärilleen, hyvä paketin pakettia ei näkynyt, eikä ystäviä, ehkä Tonks oli jo oppinut… tai sitten ei, Remuksen peiton päällä nökötti pieni ja siististi tehty paketti, päivä oli pilalla.

”Hyvää syntymäpäivää” Tonks toivotti ja suuteli juuri herännyttä nyreää miestä poskelle.
”Etkö ole jo tajunnut että en tahdo tälläistä?” Remus mutisi.
”Olen aikoja sitten, mutta en halua jättää juhlimatta” Tonks nauroi.
”Niinpä tietysti, missäs poika on?” Remus kysyi.
”Odottaa täpinöissään alhaalla kakkusi kanssa” Tonks tiesi sanoa.
”Kakun…” Remus tuhahti.

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
hyvää syntymäpäivää toivotan
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
ja paljon onnea vaan

Oikeastaan syntymäpäiviä enemmän Remus vihasi syntymäpäiväkakkuja, kermavaahtokasoja, joissa oli täytteenä mitä milloinkin, no ei kyllä ollut kieltämistä etteivätkö Mollyn kakut olleet asia erikseen.

”Tämän pitäisi kelvata sinulle, se ei ole turhaa tavaraa” Tonks sanoi ojentaessaan paketin.
Remus avasi paketin heti Tonksin mieliksi, sieltä paljastui partasuti – ja terä. Remus hämmästyi, ensimmäistä kertaa koko hänen elämänsä aikana joku oli onnistunut lahjan ostossa.
”Kiitos” Remus sanoi oikeasti kiitollisena, kun edellisvuosina oli hieman kireästi kiittänyt.

Remus tuli Tonksin perässä keittiöön, ja hymähti nähdessään Nickin koristelemassa kakkua keskittyneesti kieli keskellä suuta.
”Isi, isi” Nick ilahtui, kiipesi alas tuolilta ja juoksi Remuksen luo kädet leveästi.
Remus otti pojan vastaan ja nosti syliinsä, saaden pojan kikattamaan.
”Y- yv- yvää syntyäpäivää” Nick yritti toivottaa.
”Kiitos” Remus sanoi.
”Isi sulle on lahja”, Nick sanoi Remuksen päästäessä pojan lattialle. Pian hän tuli takaisin mukanaan ryppyinen pahvinpalanen kädessä ja toisessa rypistynyt paketti.

Lailla hiekanjyvän pienoisen tahdon kenkääsi kutittamaan
tahdon kuulla kuinka saan sinut nauramaan
Yhden asian, soittorasian lailla, toistan yhä uudelleen
onnittelen sinua, ja teen sen suudellen
Sillä sinulla on syntymäpäivä, mutta lahjaa ostanut en
suukko poskellesi olkoon sellainen

Remus katseli korttia, hymy nousi huulille. Kortti oli tehty aivan itse, siinä oli sydämiä, luuta, pikku-ukko joka kuulemma esitti isiä ja hatarin harakan varpain kirjoitettuna, ”Paljon onnnea isile T: Nick”. Remus heltyi, ja oli kuin sulaa vahaa, mörökölliydestä ei ollut enää tietoakaan.

Remus avasi ryppyisen paketin, siellä oli maailman parhain lahja, vähän suttuinen, kapea kankaanpala, johon oli painettu luutia, sydämiä, ja kaksi hahmoa. Se oli tehty rakkaudella.
”Se on kirrjanmerkki” Nick kertoi.
”Tämä on todella hieno, käytän tätä ihan aina” Remus sanoi kyyneleet silmissä, eikä valehdellut ollenkaan, hän todellakin käyttäisi sitä aina ja ikuisesti.
”Keitä nuo oikein ovat?” Remus kysyi lempeästi.
”Mä ja äiti, e-että oltais aina sun mukana” Nick kertoi.
Remus halasi poikaansa tiukasti ja purskahti kyyneliin.

”Ekkö tykkää?” Poika hämmästyi.
”Tykkään, tykkään niin… paljon että itkettää. Rakastan sinua” Remus sanoi.
”Mäkin rrakastan sua” Nick sanoi hymyssä suin.

Lailla kesäisen tuulenhenkäyksen tahdon silittää hiuksias
tulla liki, niin liki ja halia sua, rakas
voisin miljoona ruusua syliisi kantaa
tai kultaa ja timantteja lahjaksi antaa
Sillä sinulla on syntymäpäivä, mutta lahjaa ostanut en
suukko poskellesi olkoon sellainen

Remus istahti pöydän ääreen poika polvellaan, hänellä oli taskussaan maailman paras lahja, tarjolla oli rakkaudella tehtyä kakkua, jota sai syödä perheensä kanssa, elämä hymyili.

Päivä oli maailman parhain syntymäpäivä koskaan, jopa Remuksen mielestä.

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
hyvää syntymäpäivää toivotan
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain
ja paljon onnea vaan.

[shira]

Aww, miten söpö piristysruiske. Aivan ihania olivat:
1. Pieni Nicholas ja hänen synttärilahjansa.
2. Murjottava Remus.
3. Tonksin tohina.

Vain muutaman epäkohdan bongailin:

Tänään oli Remuksen syntymäpäivä, hän vihasi juhlia, etenkin syntymäpäiviä, puhumattakaan omistaan, ja oli sen kertonut monesti Tonksille, mutta silti sitkeästi joka vuosi Tonks jotenkin juhlisti miehen syntymäpäiviä.

Remus raotti silmiään, ja ensi töikseen vilkaisi ympärilleen, hyvä paketin pakettia ei näkynyt, eikä ystäviä, ehkä Tonks oli jo oppinut… tai sitten ei, Remuksen peiton päällä nökötti pieni ja siististi tehty paketti, päivä oli pilalla.

Oikeastaan syntymäpäiviä enemmän Remus vihasi syntymäpäiväkakkuja, kermavaahtokasoja, joissa oli täytteenä mitä milloinkin, no ei kyllä ollut kieltämistä etteivätkö Mollyn kakut olleet asia erikseen.

Noi olivat tosi pitkiä lauseita, ja sellaisia voi olla hankala lukea. Jonnekin sinne voisi pilkun sijaan änkätä pisteen 
Mutta, tosi söpö perhe oli Tonksilla ja Remuksella, ne onkin aina ihania yhdessä. Kiitos sinulle tästä 

~ shira

[kuu_tamo]

ihana rakastuin siihen pojan tekemään kirjanmerkkiin

[Fiorella]

Tämä oli älyttömän söpö. Ihanaa hattarafluffia. Tuo kappale on aina jotenkin pikkuisen ärsyttänyt minua, mutta tässä se ei häirinnyt. Periaatteessa minusta tämä ficci olisi toiminut myös ilman sitä, mutta antoihan se tunnelmaa - nimenomaan tuli mieleen, miten Tonks oli laulajan tavoin täynnä synttärijuhlan intoa, vaikka Remuksella vähän aikaa kestikin päästä oikeaan vireeseen.

”Se on kirrjanmerkki” Nick kertoi.

<3 Tuo kirjanmerkki oli juuri niin semmoinen juttu, minkä pienikin lapsi onnistuu valmistamaan, ja minulle nuo lapsenomaiset ärräviat ja muut tekevät aina niin hellyttävän tunteen että. Aivan kuulen Nickin äänen mielessäni ja se on niin suloisen kuuloista.

Mietin vain, että jos tämä sijoittuu kumminkin kuvitteelliseen todellisuuteen jossa pariskunta on elossa ja perheenä, lapsi olisi yhtä lailla voinut olla heidän oma Teddynsä. Se olisi ollut ehkä vieläkin söpömpää? 

Remus raotti silmiään, ja ensi töikseen vilkaisi ympärilleen, hyvä paketin pakettia ei näkynyt

Oikeastaan ainut kohta mikä minua tässä vähän häiritsi, oli tuo hyvä irtaallaan lauseen keskellä; Remuksen ajatukset olisi voinut irrottaa lausekokonaisuudesta vaikka kursiivilla tai lainausmerkeillä?

Sait hymyn huulilleni tällä ficillä. Kiitos!

[h_orsegirl]

Jee,ihan kiva oli;)

Meen täs ettii lisää remus/tonks  ficcei.

 

[Rowena]

Minun on jo pitkään pitänyt kommentoida tätä, mutta nyt vasta saan aikaiseksi. Olen hiiii-das.

Olet aivan loistava lapsikuvaaja! Lapsista on hurjan vaikea kirjoittaa - ainakin itse sorrun kuvaamaan heidät aina joko pikkuvanhoiksi tai ylikorostetun lapsellisiksi. Sinulle täytyy hattua nostaa - Nickin puhetyyli on kovin eläväistä, realistista ja söpöä. Hänen käyttäytymisensäkin on hyvin kuvattu. Koin mahdottoman aaaw-reaktion, kun Nick kysyy Remuksen purskahdettua itkuun, eikö isi pidäkään lahjasta. Lasten puhdasta ja loogista ajatuksenjuoksua parhaimmillaan <3! (Tulee mieleen, kun hoitolapseni olivat toisten tätien avustuksella valmistaneet minulle yllätyslaulun kevätjuhliin, kun lopetin työt päiväkodilla... niisk. Itkuhan minulla pääsi, ja lasten ilmeistä kyllä näki, että he ihmettelivät, eikö täti tykkääkään ylläristä.)

Fiorellan tapaan minuakin harmitti se, että ficissäsi ei ole Teddyä, vaan oma hahmosi. Minä rakastan ficeissä sitä, että niissä ollaan mahdollisimman uskollisia alkuperäisteoksille, ja tässä lapsen nimen vaihtaminen tosiaan on minusta sääli, ja muutenkin minusta on ihanaa lukea ficcejä Teddystä.

Jäin miettimään syitä tai syytä siihen, miksi Remus ei pidä syntymäpäivistä. Siitä voisitkin kirjoittaa ficin seuraavaksi, wink-wink! No juu, vaikka tässä ei syitä sen kummemin valotettukaan, ainakin minulle tuli lukijana tunne, että yksi syy Remuksen syntymäpäiväinhoon on ainakin Tonksin ja Remuksen ikäero.

Voih, Nickin antama syntymäpäivälahja ja -kortti ovat suloisia! Ja niin on tämä ficci muutenkin, pieni hymy leikki huulillani silloin, kun luin tämän ensimmäisen kerran aikoja sitten, eikä kuollut pois toisellakaan lukukerralla.

Kiitos tästä! "Se oli tehty rakkaudella." (Ihanin lause koko ficissä!)

[Milgia]

shira: Kiitos kommentista, ja ihanaa kun pidit tästä. aaaw. Kiitos. Voi nuo lausehirviöt, en osaa korjata noita... yritän parhaani kuitenkin.
kuu_tamo: Aaaaww..
Fiorella: kiitos ja ole hyvä. Olen taas onnistunut jossakin Teddya ei nyt vain ole piste. Ahdistavaa. Kiitos vain
h_orsegirl: Kiitos lyhyestä ja ytimekkäästä kommentistasi.
Rowena: Kiitos taas, punastun oikeasti kun kehut minua noin paljon Lasten looginen ajattelukyky on ihana <3 Ja sinä tiedätkin syyn miksi Teddya ei vain ole. En olekaan miettinyt tuota syntymäpäivä inhoa noin tarkasti, kiitos tuosta näkökulmastasi Ole hyvä. <3 Ja kirjoitan siitä varmasti joskus

M

[putputti]

Jee olipas söpö :3
Mun oli tarkotus laittaa pari lainausta noista tollasista ihmepitkistä lauseista, mutta joku olikin sen jo tehnyt joten nyt harmittaa kun en pääse pätemään D:
Osaan kuvitella mielessäni kuvan siitä pikku Nickin taideteoksesta