Title: Suklaarasia
Beta: Picca
Genre: fluffysiirappi <3
Pairing: Sirius/Remus
Warnings: jouluinen ällösöpöys, yliannostus saattaa olla terveydelle vaarallista
Rating: S
Summary: Remuksella on Siriukselle lahja, mutta onko se sittenkään niin hyvin valittu?
A/N: Kiitos Piccalle taas ideasta. Kirjoitin tämän Finin joulukalenteria 2007 varten. Tämä osallistuu myös FanFic100 -haasteeseen sanalla 43. Neliö.
---
Remus työnsi paketoidun suklaarasian matka-arkkunsa pohjalle juuri ajoissa, ennen kuin kolme muuta kelmiä tupsahti makuusaliin. Hän yritti näyttää mahdollisimman viattomalta ja olla punastumatta, kun Sirius hymyili hänelle valloittavasti. Sitten Sirius kuitenkin käänsi katseensa takaisin Jamesiin ja alkoi nyhtää tältä tietoja.
"Kerro nyt! Minä näin, että Lily antoi sinulle joululahjan jo tänään. Eikös hän mene jouluksi kotiin? Etkä varmasti jättänyt sitä avaamatta, koska milloin muka olisit pystynyt vastustamaan uteliaisuuttasi!"
"En minä... Ei se kuulu sinulle yhtään", James sanoi ja punastui niin söpösti, että Remuksen teki mieli sanoa aww ja olisi varmasti tehnytkin niin, ellei Sirius olisi saanut punastuneesta Jamesista vain lisää tuulta myllyynsä.
"Ei kun nyt kerrot! Se on jotain söpöä vai? Jotain pörröistä ja vaaleanpunaista, jota jokainen järkevä ihminen eli kaikki jotka eivät ole korviaan myöten rakastuneet, karttaisi kuin ruttoa?"
Remus vilkaisi epävarmasti matka-arkkuaan ja tunsi punan hiipivän omillekin kasvoilleen. Onneksi kukaan muista ei huomioinut häntä, koska Siriuksen ja Peterin katseet olivat kiinnittyneet Jamesiin ja James taas keskittyi välttelemään Siriuksen katsetta. Lopulta kun Sirius jatkoi inttämistä, James kaivoi selkänsä takaa ryttääntyneen paketin, jonka auki repäistyn käärepaperin välistä pilkisti jotain punaista ja pörröisen näköistä. Sirius nappasi paketin käteensä ja kiskoi sen sisältä esiin parin lapasia ja pipon. Paketista putosi lattialle myös kortti, mutta sen James nappasi itselleen lähes yli-inhimillisellä nopeudella. Hän kieltäytyi ehdottomasti näyttämästä korttia kenellekään, koska se oli kuulemma "henkilökohtainen" ja vaikka Sirius olikin pettynyt, ettei saanut lukea korttia, niin tämä kuitenkin sai jo ihan tarpeeksi hupia Jamesin lahjasta. Villaisissa vaatekappaleissa kun oli kirjailtuna monenlaisia kuvioita, muun muassa sydämiä ja pienenpieniä sieppejä. Vaikka Siriuksen kiusoittelu ja nauru olikin leikkimielistä, oli se kuitenkin kelmimäiseen tapaan pisteliästä ja sai Remuksen kiemurtelemaan epämukavasti sängyllään, jolle hän oli istahtanut seuraamaan tilannetta. Suklaarasia, jonka hän oli piilottanut arkkuunsa, oli tietenkin tarkoitettu kaikista maailman ihmisistä juuri Siriukselle ja jos tämä kerran suhtautui söpöihin lahjoihin tuolla tavalla niin... Remus tunsi juuri sinetöineensä kohtalonsa maailman typerimpänä olentona. He olivat käyneet Siriuksen kanssa ulkona vasta muutamia kuukausia, mutta Remus oli ajatellut siitä huolimatta suklaarasian olevan sopiva lahja. Rasian sisältämät konvehdit olivat sydämen muotoisia, eikä Remus enää osannut sanoa, mikä mielenhäiriö oli saanut hänet ostamaan rasian alunperinkään. Nyt koko idea tuntui idioottimaiselta ja Remuksen olisi tehnyt mieli vain vajota lattian läpi tai vaihtoehtoisesti piiloutua sänkyynsä nukkumaan joulunpyhien ohi. Kuka mokoman joulun ja lahjaperinteen oli edes alunperin keksinyt?
Sitten yhtäkkiä Remuksen viereen sängylle istahti edelleen virnistelevä Sirius.
"Remus-kultaseni", Sirius aloitti ja Remus tuhahti. Siriuksella oli tapanaan nykyään kutsua Remusta jatkuvasti liioitelluilla hellittelynimillä. "Oletko jo ostanut minulle joululahjan? Toivottavasti olet, koska minä maltan tuskin odottaa, että saan antaa omani sinulle." Sirius iski silmää ja virnisti hävyttömästi. Remus ei onnekseen ehtinyt vastata kysymykseen, koska samalla hetkellä James yritti napata Siriuksen sylissä lojuvan lahjapipon takaisin itselleen ja siitä tietenkin syntyi poikien välille käsikähmä. Remus kiskaisi sänkyynsä verhot eteen ja päätti aloittaa talviunensa saman tien.
Remusta ei ollut kuitenkaan suunniteltu talviunia varten, joten hän heräsi aamulla tavalliseen tapaan ja huomasi, että joulu oli taas yhden päivän lähempänä. Hetken hän käytti vain ajattelemalla mahdollisuuksiaan. Hän voisi yrittää saada jostain jonkun toisen lahjan, mutta se ei ollut millään tavalla mutkatonta. Suklaarasian hän oli ostanut Tylyahosta, mutta siellä käyminen oli kiellettyä tiettyjen viikonloppujen ulkopuolella, joten hänen pitäisi yrittää hivuttautua sinne salaa, jos hän päättäisi katsoa kauppareissun riskin arvoiseksi. Joulu oli vain parin päivän päässä, joten luvallisiakaan Tylyahon reissuja ei ollut enää tämän vuoden puolella luvassa. Lisäksi hänen pitäisi käydä kylällä päivänvalossa, kun kaupat olisivat auki, ja luultavasti joko joku huomaisi hänen poistuneen koulun alueelta tai sitten Tylyahon kauppiaat kertoisivat hänestä opettajille. Rohkelikot eivät olisi iloisia, jos saisivat yhteiseksi joululahjaksi viidenkymmenen pisteen menetyksen. Oikeastaan koko kylävierailu oli siis mahdoton ajatus. Pöllöpostillakaan hän ei voinut lahjaa tilata, koska kaikkien postimyyntilahjojen toimitus kestäisi viidestä päivästä viikkoon eikä lahja mitä luultavimmin ehtisi jouluksi perille. Voisiko hän jättää lahjan kokonaan antamatta ja kertoa vain unohtaneensa lahjojen oston? Ei hän voinut tehdä sitäkään, koska hänellä kuitenkin oli lahjat Jamesille ja Peterille, eikä Sirius puhuisi hänelle ainakaan ennen seuraavaa joulua, jos hänellä ei olisi antaa tällekin lahjaa.
Remuksen olisi tehnyt mieli kaivautua takaisin sänkyynsä, mutta muut kelmit huutelivat häntä jo kovasti nousemaan ylös, joten hän päätti ottaa vastaan pystypäin mitä tuleman piti. Muut eivät olleet enää makuusalissa ja Remus kaivoi ovea vilkuillen suklaarasiapaketin esiin arkustaan ja tarkasteli sitä kriittisellä silmällä. Paketin päällä olevaan korttiin oli kirjoitettu tyylikkäällä käsialalla Siriukselle ja jo koko sanan lukeminen sai Remuksen irvistämään. Luultavasti Sirius nauraisi hänelle vielä pahemmin kuin Jamesille, mutta Remuksella ei ollut paljon muitakaan vaihtoehtoja kuin pysytellä valmiiksi ostamassaan lahjassa. Ehkä naurunalaiseksi joutuminen ei loppujen lopuksi olisi niin paha juttu. Samassa James huusi Remusta nimeltä aivan makuusalin ovelta, ja Remus pudotti nopeasti pitelemänsä paketin takaisin arkkuun. Hän kiskaisi villapaidan sen päälle peitoksi ja kiiruhti aamiaiselle muiden kanssa, ennen kuin nämä ehtisivät huolestua hänestä.
Myöhemmin samana päivänä Remus kiipesi ylös makuusaleihin johtavia portaita. Kun hän avasi makuusalin oven, hän huomasi ensimmäisenä Siriuksen ja hymy hiipi vaistomaisesti hänen kasvoilleen. Sitten Siriuksen normaalia vakavampi ilme kuitenkin herätti hänet huomaamaan, että jonkin täytyi olla vinossa. Sirius piti kädessään neliönmuotoista pakettia, jonka päällä luki Siriukselle, ja Remuksen vatsaan tuntui putoavan jotain raskasta.
"Minä... minä olin vain etsimässä, että onko se minun villapaitani joutunut sinun matka-arkkuusi ja kun nostin sitä niin huomasin tämän", Sirius selitti yllättävän epävarmalla äänellä. Remus nyökkäsi osoittaakseen, että oli ymmärtänyt tämän sanat, ja käveli sitten sänkynsä luokse ja istuutui. Sirius vaihtoi painoa jalalta toiselle hetken ja istahti sitten Remuksen viereen.
"Saanko minä?" Sirius osoitti pakettia ja paloi selvästi halusta avata paketin. Remus nyökkäsi taas. Yllättävää kyllä Sirius ei repinyt paperia vaan aukaisi lahjanarun huolellisesti ja yritti olla edes rypistämättä käärepaperia avatessaan sitä. Suklaarasia tipahti tämän syliin ja tämä nosti sen käsiinsä. Remuksen sydän hakkasi eikä hän halunnut katsoa toisen ilmeitä. Ei naurunalaiseksi joutuminen varmaankaan olisi edes kovin paha kohtalo, mutta hän ei halunnut missään nimessä nähdä toisen silmissä pettymystä.
"Sydänsuklaata? Voi Remus, en tiennytkään että olet tuollainen romantikko", Sirius sanoi ja tämän äänestä kuulsi selvästi hymy. Ääni oli kyllä kiusoitteleva, muttei sillä tavalla kuin Remus oli etukäteen pelännyt. Nyt hän uskalsi nostaa katseensa ja huomasi Siriuksen tarkastelevan häntä hellästi.
"Mutta... mutta luulin, että et pidä söpöistä lahjoista?" Remus totesi.
"Ääh, minä vain kiusasin Jamesia, koska hän on niin arka puhumaan suhteestaan Lilyyn. Pitäähän minun sitä paitsi edes vähän pitää machoimagoani yllä", Sirius sanoi ja heilautti kättään vähättelevästi. "Kiitos, Remus."
Remus hymyili helpottuneena Siriukselle, jonka silmiin oli ilmestynyt taas epävarma ilme.
"Ethän sitten kerro Jamesille?"
Remus naurahti iloisesti ja painoi päänsä vasten toisen olkapäätä. Hänellä ei ollut aikomustakaan kertoa Jamesille yhtään mitään, mutta Siriuksen ei tarvinnut tietää sitä ainakaan vielä.