Nimi: Hyvinhän meillä menee
Kirjoittaja: Pura
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: K-11
Paritus: Endeavor/Hawks (Todoroki Enji/Takami Keigo)
Hahmot: Endeavor, Shouto, Hawks
Genre: drama, fluff, paljastuva salasuhde
Vastuuvapaus: En omista mitään enkä tee tällä rahaa.
Varoitukset: suhde, jossa iso ikäero
Yhteenveto:
"Hawks", Shouto vastaa tervehdykseen, ja Enji uskaltautuu vilkaisemaan poikaansa. Shouto näyttää kiusaantuneelta, ja hänen tutkiva katseensa siirtyilee Hawksista Enjiin ja takaisin. Hawksista näkee aivan liian selvästi, että hän on tuskin puolta Enjin iästä, ja siinä keittiön ovella sotkuisena seistessään hänestä näkee senkin, että häntä on edellisenä iltana kieritelty lakanoissa varsin perusteellisesti. Enjillä ei ole aavistustakaan, mitä tehdä tai sanoa.
A/N: Tämä on (vapaahko) käännös, alkuperäinen teksti löytyy
AO3:n puolelta.Halusin tässä tutkia Endeavorin hahmokehitystä ja suhtautumista itseensä, Hawksiin ja Shoutoon sekä muutenkin perheeseensä, ja sitten ihan vahingossa tästä tuli tosi pehmoinen. Oon todella heikko tälle paritukselle, toivottavasti joku muukin tykkää!
-
Hyvinhän meillä meneeOn suoranainen ihme, että he ovat tässä, Enji ajattelee ampuessaan pitkiä, kapeita liekkejä sormenpäistään. Ne eivät näytä kovin pahoilta, mutta ovat kärventävän kuumia. Shouto tanssahtelee pois niiden tieltä ja heittää Enjiä sarjalla viiltävänteräviä jääpuikkoja. Enji sulattaa ne vesihöyryksi hyvin tähdätyllä liekillä ennen kuin ne ehtivät osua häneen, ja keskittää sitten energiansa nostattaakseen Shouton ympärille tulirenkaan.
“Olet hidas”, Shouto huomauttaa nostattaessaan itse maasta jääpilarin, joka nostaa hänet turvaan tulen keskeltä. Sekin on suoranainen ihme, että hänen suupielessään on pieni hymynhäivä.
Enji sulattaa pilarin, mutta joutuu hypähtämään syrjään, kun Shouto puolestaan heittää liekkejä laajassa kaaressa häntä kohti laskeutuessaan maahan. Niiden liikerataa olisi ollut lähes mahdotonta arvata, ellei tuntisi Shoutoa ja tämän taistelutyyliä niin hyvin kuin Enji tuntee, hän huomaa tyytyväisenä. Hän on ylpeä, mutta nyt ei ole kehujen aika.
“Sinä puolestasi olet huolimaton!” hän vastaa. “Meidän on tarkoitus harjoitella tarkkuutta.”
Shouto mulkaisee häntä ja maasta kaikkialla heidän ympärillään kasvaa jääpiikkejä, joiden terävät päät kurkottavat kohti Enjin kaulaa. Hän antaa kasvojensa ja hiustensa liekkien leimahtaa niin kuumiksi, että ne melkein polttavat häntä, ja ne sulattavat jään.
“Tuo oli jo parempi”, hän murahtaa; jos hän olisi joku satunnainen pahis ilman tulivoimia, hän olisi ollut todella pulassa. Hän päättää seuraavaksi kokeilla lähitaistelua, ja hyökkää Shoutoa kohti kädet liekehtien.
Hän pääsee lähelle, mutta sen sijaan, että vastaisi hyökkäykseen, Shouto singahtaakin taas korkealle uudella jääpylväällä. Hän nousee useita metrejä Enjin pään yläpuolelle ja sanoo hiljaa: “Haluan pitää tauon.”
Selkäytimeen juurtunut vaisto käskee Enjiä sulattamaan pylvään ja jatkamaan harjoittelua, kuiskuttaa hänen korvaansa, että vastahan tässä on tapeltu puolisen tuntia eikä heitä kumpaakaan vielä juuri edes hengästytä. Ei ole mitään järkeä lopettaa nyt. Entinen Enji olisi kuunnellut tätä vaistoa ja vain nauranut Shoutolle, ja sen jälkeen pakottanut tämän hyökkäämään yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes poika tärisisi uupumuksesta. Entinen Enji olisi oikeuttanut sen sillä, että harjoittelu oli tarpeellista, tulisi olemaan tarpeellista niin kauan, kunnes Shouto pystyisi päihittämään hänet ja tulemaan maailman vahvimmaksi sankariksi.
Se osa Enjistä, joka yrittää parhaansa tehdäkseen hänestä paremman ihmisen ja paremman isän, saa hänet vain puremaan poskensa sisäpintaa ja nyökkäämään. Shouto kallistaa päätään ja katsoo häntä pitkään, etsien hänen silmistään jotakin. Tämä on taas yksi niistä peleistä, joita Shouto hänen kanssaan pelaa; yksi uusi tapa, jolla Enji saattaa tuottaa pojalleen pettymyksen, oikein tarjottimelle asetettuna. Suuri osa Enjistä haluaa raivostua ja ottaa sen, haluaa karjua ettei hän tiedä tämän pelin sääntöjä eikä tule niitä koskaan oppimaankaan, mutta sitä hän ei voi tehdä. Hänellä on nyt liian monta syytä yrittää olla olematta enää se ihminen.
Hän yrittää rentouttaa ryhtiään näyttääkseen rauhalliselta ja vaarattomalta, antaa päässään ja olkapäillään riehuvien liekkien laantua.
Shouto huokaisee ja nyökkää, hyppää alas pylvään nokasta pehmeästi ja notkeasti kuin voimistelija. Hän poimii maasta heidän kummankin vesipullot ja heittää toisen Enjille; vaikuttaa siltä, että hän läpäisi tämän päivän testin.
Shoutonkin hartiat näyttävät pakotetun lysyiltä. Hänkin yrittää parhaansa mukaan esittää rentoa, mutta aivan eri syistä kuin Enji. Oli mahdotonta olla huomaamatta, kuinka Shouton täytyi nostaa itsensä turvaan korkealle Enjin yläpuolelle ennen kuin hän pystyi sanomaan asian, jonka epäili saattavan tehdä hänen isänsä vihaiseksi. Ero heidän välillään on samaan aikaan yhtäläisyys - jollakin tapaa Shouto yhä pelkää Enjiä; monella, monella tapaa Enji yhä pelkää itseään.
“Lopetetaanko tältä päivältä”, hän sanoo, ääni karheampana kuin oli tarkoitus, ja hörppää vettä pullostaan. “Tule sisään vaikka kahville. Voisimme keskustella kehityksestäsi.”
Shouto harkitsee tätä hetken ja sitten nyökkää taas, lähtien edeltä sisälle. Hän kulkee käytävillä nyt kuin omistaisi ne, eikä enää varjosta toiseen luikkien. Enji tietää, että osa tuosta itsevarmuudesta on esitystä heidän kummankin vuoksi, muttei silti osaa olla tuntematta pientä ilon ja ylpeyden puraisua rinnassaan.
He eivät juuri koskaan istu alas juttelemaan kaksistaan, aivan niin kuin he eivät myöskään juuri koskaan harjoittele talon treenisalissa. Shouto ei sano sitä ääneen, mutta Enji tietää, että hänen on vaikeaa olla siinä huoneessa. Siksi Enji sanoo aina itse, että haluaa mieluummin treenata ulkoilmassa, vaikka se tarkoittaakin, että nurmi ja kukkapenkit saavat usein polttomerkkejä tai lainehtivat jään sulamisvedestä. Se on Enjille pieni hinta siitä, että hän ylipäätään saa auttaa Shoutoa harjoittamaan voimiaan ja ehkä pikkuhiljaa pystyy korjaamaan välejään poikaansa.
Enji keittää kahvia, ja seisoskeltuaan hetken vaikean näköisenä keskellä keittiötä Shouto istuu pöydän ääreen. Hän valitsee sattumalta paikan, jossa Hawks yleensä istuu, ja Enji on vähällä käskeä häntä siirtymään ennen kuin saa itsensä kiinni. Mitä väliä sillä on, millä paikalla Shouto istuu, etenkin kun Hawks on vielä nukkumassa Enjin makuuhuoneessa eikä tule sieltä ulos ennen kuin Shouto on turvallisesti ulkona talosta?
Shouto laittaa kahviinsa kermaa ja niin paljon sokeria, että sitä katsoessakin tulee paha olo. Enji ei kuitenkaan sano siitä mitään, istuu vain Shoutoa vastapäätä ja siemaisee omaa mustaa kahviaan. Viimeinen sokerilusikallinen, jonka Shouto sekoittaa kahviinsa, on jo niin mones, että sen tarkoitus on varmastikin enemmänkin provosoida Enjiä kuin tehdä kahvista millään muotoa paremman makuista. Se on kuitenkin ihan okei; Enji tietää osan pelin säännöistä, ja tätä nimenomaista pykälää on helppoa noudattaa. Shouto on kohta aikuinen, ja henkisesti hän on tainnut olla sitä jo vuosia. Enjillä ei ole oikeutta käskeä häntä eikä yrittää tehdä näitä pieniäkään päätöksiä hänen puolestaan.
“Kokeilitko sitä kehon lämpötilan hallintaa, josta puhuimme viimeksi?” hän kysyy rikkoakseen hiljaisuuden, ja Shouto nyökkää myöntävästi.
“On vieläkin vähän hankalaa keskittyä samaan aikaan palamaan mahdollisimman kuumana ja viilentämään kehoa jäällä”, Shouto myöntää, “mutta olen edistynyt. Pystyn nyt ylläpitämään valkoisia liekkejä parin minuutin ajan.”
Enji nyökkää; hän tiesi, että Shouto tulisi pian pystymään tähän. Hän itse kykenee pitämään kuumempaa tulta yllä vain lyhyitä hetkiä, tai muuten hän ylikuumenee täysin ja polttaa itsensäkin.
“Tarkkuuttasi täytyy vielä työstää”, hän sanoo, ja Shouto katsoo kahviinsa äreästi, mutta myöntyy. Tämä on heille kummallekin ongelma: raakaa voimaa heiltä löytyy, ja valtavia tulipatsaita ja räjähdyksiä sekä Shouton tapauksessa vaikka rakennuksen kokoisia jäämuodostelmia on helppoa luoda. Pikkutarkka ja varovainen voimankäyttö taas on hankalampaa ja vaatii paljon enemmän keskittymistä ja hallintaa. Enji ymmärtää, että tasapainoa tarvitaan: joskus taistelu täytyy käydä pienellä alueella, joskus lähellä on siviilejä, joita ei saa satuttaa tai rakennuksia, joita ei saa vahingoittaa. Ei se Enjillekään ole helppoa, mutta hänellä on ollut enemmän aikaa harjoitella, ja hänen täytyy ainakin yrittää välittää Shoutolle kaikki oppimansa.
Lyhyttä keskustelua seuraa pitkä hiljaisuus ja kumpikin heistä keskittyy kahviinsa. Enji nauttii vahvasta mausta kielellään ja katselee, kuinka hänen poikansa katselee seinällä tikittävää kelloa. Heidän oli tarkoitus treenata tänään pidempään, joten pojalla tuskin on vielä hetkeen mitään muita menoja, mutta Enji otaksuu tämän pian keksivän jonkin kiireisen asian, jota hänen täytyy lähteä hoitamaan. Ehkä heidän suhteensa ei enää ole yhtä huonolla tolalla kuin ennen, mutta se ei tarkoita, että heistä kummallakaan olisi toisen lähellä kovinkaan luonteva olo.
Enji katselee Shoutoa, ja siksi hän huomaa heti, kun tämän katse napsahtaa keittiön ovensuuhun. Vasta sitten hän kuulee pehmeät askeleet ja siipien havinan, ja hänen sydämensä tuntuu hypähtävän kurkkuun.
Hän kääntyy tuolissaan juuri ajoissa nähdäkseen Hawksin astuvan sisään, silmät yhä sirrissä ja käsi pörröistä tukkaa rapsuttaen.
"Huomenta, rakas, tiedätkö yhtään missä minun - " Valtava haukotus keskeyttää Hawksin tuhoisan lauseen, ja sitten hän avaa uniset silmänsä ja jähmettyy saman tien kynnykselle kuin Shouto olisi jäädyttänyt hänet siihen kiinni.
Enjin suusta pääsee tahaton, kiusaantunut äännähdys, ja Hawks helahtaa punaiseksi korvannipukoita ja rintaa myöten. Rintaa, joka on selkeästi Enjin ja Shouton nähtävillä, kuten kaikki muukin hänen kehollaan: solisluulla on puremanjälki, ja kaulaa koristaa kevyt punerrus siinä, mistä Enji piteli kiinni illalla, melkein polttaen, juuri sillä tavalla mistä Hawks eniten pitää. Hänellä on päällään Enjin vanha kauluspaita, jonka selkään on tehty reiät siiville. Nappeja on kiinni vain alavatsan tienoilla, joten rinta tosiaan näkyy. Paidan helma hipoo reisiä, eikä Enji ole ollenkaan varma, että Hawksilla on sen alla yhtään mitään.
Hawks tuijottaa Shoutoa hetken, kunnes saa taas itsensä kokoon.
"Huomenta sinullekin, Todoroki-kun", hän sanoo kohteliaasti, yrittäen samalla vaivihkaa kiskoa paidan helmaa hiukan alemmas. Nyt Enji on täysin varma, ettei hänellä ole alusvaatteita, ja hän tuntee kuinka liekit alkavat nuolla hänen nolostuksesta punaisia kasvojaan.
"Hawks", Shouto vastaa tervehdykseen, ja Enji uskaltautuu vilkaisemaan poikaansa. Shouto näyttää kiusaantuneelta, ja hänen tutkiva katseensa siirtyilee Hawksista Enjiin ja takaisin. Hawksista näkee niin selvästi, että hän on tuskin puolta Enjin iästä, ja siinä keittiön ovella sotkuisena seistessään hänestä näkee senkin, että häntä on edellisenä iltana kieritelty lakanoissa varsin perusteellisesti. Shouto ei ole ainakaan vielä alkanut huutaa tai rynnännyt ulos, minkä täytyy olla positiivinen merkki, mutta Enjillä ei ole aavistustakaan, mitä tehdä tai sanoa. Hänen sydämensä hakkaa niin kovaa, että hän kuulee sen jyskytyksen korvissaan, ja näkökenttä kapenee ahdistavaksi tunneliksi, jonka päässä ei näy valoa.
Hawksin täytyy huomata hänen paniikkinsa, sillä tämä rikkoo huoneessa vallitsevan jännityksen nauramalla kovaäänisesti ja kulkemalla keittiön poikki kaatamaan itselleen kahvia.
"Tämäpä oli todella upea tapa tulla kaapista", hän naurahtaa. "Anteeksi, Todoroki-kun. Emme aikoneet tehdä sitä ihan näin."
Shouto päästää pienen pökertyneen äänen ja nyökkää, posket kevyesti punaisina. Hänen katseensa seuraa Hawksia kun tämä nostelee tavaroita kaapeista tottuneesti, kuin tekisi sitä usein, kuin asuisi täällä. Hawks ottaa esille Endeavor-mukin, johon annostelee kanelia ja vaniljasiirappia ja jonka sitten kaataa piripintaan täyteen kahvia. Enji toivoo, että hän olisi valinnut minkä tahansa muun mukin, mutta tietenkään Hawks ei anna edes Shouton läsnäolon estää häntä käyttämästä tätä mukia kuin paraskin fanipoika. Ainakaan hänellä ei tänään ole päällään liekkikuvioisia Endeavor-boksereita, joita nykyään väijyy Enjin lipastossa Hawksin muiden vaatteiden seassa aivan liian monta paria. Tarkemmin ajateltuna niihin verrattuna onkin paljon parempi jättää alusvaatteet kokonaan pois.
“Ei se mitään”, Shouto kähähtää. “Olin juuri lähdössä.”
“Hei, älä nyt sentään”, Hawks hymyilee hiukan apeasti. “Minä lähden tästä ja piiloudun takaisin makuuhuoneeseen, voitte jatkaa niin kuin tätä ei olisi tapahtunutkaan.”
Hän hörppää mukista jotta se ei olisi liian täysi kannettavaksi, heittää Enjin suuntaan anteeksipyytävän hymyn ja lähtee samaa tietä kuin tulikin.
Enji katsoo avuttomana, kuinka Hawks kiskoo paidan helmaa alemmas mennessään, jottei aivan vilauttelisi paljasta takapuoltaan Shoutolle, joka tuskin arvostaisi sitä näkyä. Sitten Hawks katoaa näkyvistä, mutta Enji kuulee yhä hiljaista kiroilua, kun Hawks epäilemättä läikyttää kahvia käytävän lattialle. Makuuhuoneen ovi kuuluu sulkeutuvan, ja sitten keittiöön laskeutuu jälleen raskas, epämukava hiljaisuus.
Enji kokee outoa pakonomaista halua etsiä talouspaperia ja mennä kuivaamaan läikkynyt kahvi, aivan kuin näkyvien tahrojen pyyhkiminen pois poistaisi myös hänen suuremmat ongelmansa. Hän kuitenkin pysyy tuolissaan, tiedostaen kuinka hänen synkkä mielialansa varmastikin näkyy kasvoista. Liekit karkaavat hallinnasta ja leviävät parrasta alaspäin, tarttuvat olkapäille ja käsivarsiin.
“Isä”, Shouto aloittaa, ja sana kuulostaa takertuvan hänen suuhunsa, kuin se olisi vieras ja vaikea lausua. Sen täytyy ollakin, hän käyttää sitä niin harvoin. Enji pakottautuu kohtaamaan poikansa katseen ja kaikki siinä olevat kysymykset.
“Tietääkö äiti?”
Tietenkin hän aloittaa vaikeasta kysymyksestä. Enji siemaisee kahviaan mekaanisella liikkeellä ja pohtii vastausta. Lapset tietävät kukista, joita hän aina lähettää Reille, ja he tietävät, että hän ja Rei ovat pikkuhiljaa yrittäneet taas opetella olemaan ystäviä. Ehkä jossakin syvällä sisimmässään lapset ovat toivoneet tai pelänneet heidän päätyvän vielä joskus takaisin yhteen. Ainakin Shouto saa nyt tietää varmasti, että sellaista ei tule tapahtumaan.
“Rei tietää, että minä… tapailen jotakuta”, Enji sanoo hitaasti. “Emme juuri puhu siitä, mutten olisi ihmeissäni jos hän olisi arvannut, kuka se on.”
Shouto pohtii tätä pitkään. “Ja olette ihan vakavissanne?”
Osa Enjistä ärtyy näistä kysymyksistä ja on sitä mieltä, ettei hän ole tälle pojalle velkaa mitään selityksiä. Se haluaa heittää Shouton ulos, ja saman tien Hawksinkin, ja sitten vain käpertyä itseensä niin, ettei hänen tarvitse kohdata mitään eikä ketään. Ihmiset ja suhteet ovat niin helvetin vaikeita, eikä Enji ikinä näytä tietävän, miten niiden kanssa pitäisi käyttäytyä.
Suurempi osa hänestä haluaa yrittää korjata tämän, ehkä siksi, että Shouto ansaitsee tietää totuuden, ja ehkä siksi, että Hawks ansaitsee parempaa kuin sen, että häntä piilotellaan kuin jotakin likaista salaisuutta.
“Kyllä. Se alkoi silloin, kun vielä taistelimme Shigarakia ja muita vastaan, ja sitten siitä tuli… vakavaa viime vuonna. Hän oikeastaan melkein asuu täällä nykyään.” Sanat tulevat vaikeasti, ja Shouton kulmakarvat kohoavat sitä ylemmäs mitä enemmän Enji sanoo. Lopulta ne katoavat kokonaan hänen hiustensa alle, vaikka hän suosiikin nykyään paljon lyhyempää leikkausta kuin ennen.
“Ajattelinkin, että olet viime aikoina näyttänyt vähän vähemmän vihaiselta, mutta arvelin sinun vain olevan kummallinen.”
Sille Enjin on pakko hymyillä. Kyllä hän on kummallinenkin, mutta tuntuu jollain tapaa oikealta kuulla, että Hawksin rauhoittava vaikutus häneen näkyy ulospäin.
“Voit kertoa Fuyumille ja Reille, jos haluat”, hän sanoo pienen tauon jälkeen. “Olemme muutenkin suunnitelleet asian julkistamista jossakin vaiheessa.”
Shouto näyttää taas yllättyneeltä, mutta nyökkää. He istuvat hetken hiljaa, juoden kahviensa jämiä, kumpikin syvällä mietteissään.
“Minun pitäisi varmaan lähteä”, Shouto lopulta sanoo pehmeästi, ja Enjistä näyttää siltä, että tämän silmissä on ymmärrystä. Jonkinlainen lupa tai käsky mennä katsomaan, miten Hawks voi. He nousevat ylös, ja Enji seuraa Shoutoa talon läpi tämän keräillessä tavaroitaan ja tunkiessaan niitä reppuun. Etuovella he pysähtyvät taas. Joku toinen isä saattaisi nyt vetää poikansa lujaan halaukseen, mutta he eivät vielä ole sellaisessa pisteessä. Enji nyökkää; Shouto hymyilee oudosti ja kurkottaa muksauttamaan Enjin olkavartta nyrkillään.
“Hän näytti luottavan sinuun. Älä pilaa sitä", hän sanoo, ja Enji naurahtaa karheasti, vaikka oikeastaan hänen pitäisi kieltää poikaa käskyttämästä häntä hänen omassa talossaan. Shouto ei saa häneltä muuta vastausta, muttei ilmeisesti sellaista kaipaakaan. Hän vain kääntyy, avaa oven ja astuu ulos. Enji pysyy hetken paikoillaan ja katsoo hänen menoaan. Shouton kapea selkä näyttää jotenkin niin suoralta ja vahvalta, kuin hän jaksaisi kantaa mitä tahansa.
Enji huokaisee ja suoristaa oman ryhtinsä, yrittäen rauhoittua ja saada ajatuksensa järjestykseen.
Shouto näki… no, hän näki oikeastaan kaiken. Sen, kuinka luontevasti Hawks sopii tänne, Enjin yksinkertaiseen arkeen. Sen, kuinka tämä pukeutuu hänen vaatteisiinsa ja juo liian makeaa kahvia Endeavor-mukista. Hän näki sen, ja jäi silti vielä puhumaan. Näytti ehkä jopa hyväksyvän sen kaiken, ja käski Enjiä olemaan pilaamatta sitä. Tavallaan hän antoi ymmärtää, että vaikka ensimmäisellä kerralla Enji pilasi kaiken, ja pahasti, ehkä nyt on kuitenkin ihan okei yrittää uudelleen. Eihän hän pojaltaan mitään lupaa tarvitse, jos haluaa tapailla jotakuta, toisin päinhän sen pitäisi mennä, mutta jotenkin tämä tuntuu silti rauhoittavalta.
Hawksin olo tuskin on rauhallinen, Enji tajuaa ja kokoaa itseään sen verran, että pystyy lähtemään tämän luokse. Heillä on kyllä tosiaan ollut puhetta suhteen julkistamisesta, mutta ei sen näin pitänyt mennä, ilman mitään sotasuunnitelmaa.
-
Enji kaataa keittiössä loput viilenneestä kahvista mukiinsa, ja hetken harkinnan jälkeen lisää siihen lusikallisen Hawksin vaniljasiirappia. Kuppi eteensä aseen tai kilven tapaan nostettuna hän menee makuuhuoneen ovelle ja koputtaa. Hawks mutisee jotain, ja Enji astuu sisään.
“Ottiko hän sen huonosti?” Hawks kysyy. Hän on sängyllä siipiinsä kääriytyneenä, kuin pikkuinen perhosentoukka kotelossaan. Vain silmät näkyvät sulkien välistä, ja ne näyttävät huolestuneilta.
“Ei”, Enji sanoo istuessaan Hawksin viereen. Pehmeä patja litistyy hänen painonsa alla, ja Hawks liukuu hiukan lähemmäs häntä.
“Tule ulos sieltä”, Enji jatkaa, “toin kahvia.” Hän vilkaisee Hawksin omaa tyhjää mukia yöpöydällä, ja hänen sarjakuvatyylinen muotokuvansa mulkoilee takaisin sen kyljestä. Mukin kahva on liekin muotoinen. Enji tuskin tulee koskaan ymmärtämään Hawksin viehtymystä tällaisiin turhiin esineisiin, mutta hänen on pakko myöntää, että siinä on jotakin hellyttävää.
Hawks kääriytyy ulos siivistään kuin utelias siili piikkiensä takaa, ja kurkottaa kärkkäästi kohti mukia. Enji hörppää siitä itse ennen kuin ojentaa sen Hawksille, ja pieni hymy taistelee tiensä hänen huulilleen kun Hawks huokaisee onnellisena saadessaan lisää kofeiinia. Hänen pieni kätensä laskeutuu Enjin polvelle.
“Oletko ihan kunnossa?” Hawks kysyy varovasti.
Enji nyökkää ja peittää Hawksin käden omallaan, joka on niin paljon toisen kättä suurempi, että näyttää melkein koomiselta. Hawks vain kääntää kätensä hänen otteessaan ja koukistaa sormensa hänen omiensa lomaan, ja sitten ne näyttävätkin juuri oikeilta.
“Et näytä siltä, että olet”, Hawks havainnoi ja puristaa kättä.
“Kai olen vielä vähän shokissa, mutta pääsen siitä kyllä yli.” Hän yrittää kuulostaa rauhoittavalta ja varmalta, mutta sanat tulevat ulos jörösti ja töksähtäen, niin kuin aina. Hän yrittää pehmentää vaikutelmaa puristamalla Hawksin kättä takaisin.
“Olen ihan oikeasti pahoillani”, Hawks mutisee mukiin. “Olin juuri herännyt enkä yhtään muistanut, että sanoit hänen olevan tänään täällä.”
Hänen hymynsä on vain kevyesti itseironinen, mutta silmistä näkee, että hän on oikeasti huolissaan.
“En uskonut, että tulisimme edes ollenkaan sisälle. Se oli uutta. Ei sinun vikasi.”
Hawks hymähtää mietteliäästi ja juo kahvin loppuun leikkisän virnistyksen ilmaantuessa hänen suupieleensä. “Oikeastaan sinun pitäisi olla kiitollinen”, hän sanoo. “Ainakaan en ollut alasti.”
“Ei siitä paljon puuttunut”, Enji murahtaa ja tuntee punastuvansa taas. Hän pitää Hawksin merkitsemisestä jättämillään jäljillä, ja hän rakastaa tämän näkemistä omissa vaatteissaan, mutta hänen puolestaan Shouton ei olisi tarvinnut saada tietää siitä mitään.
Hawks vain nojautuu lähelle, suukottaa hänen poskeaan, ja siirtyy sitten sivummalle, selkeästi kutsuen Enjiä tekemäänsä tilaan. Enji huokaisee; hänen pitäisi oikeastaan vain käydä suihkussa ja sitten alkaa käydä läpi viime viikon paperitöitä. Hawks kuitenkin katsoo häneen viattomasti, alahuuli mutrulla ja kiskoen hellästi hänen kättään. Ilme sopisi enemmänkin koiranpennulle kuin linnulle, eikä Enji osaa sanoa ei tuollaisen pehmeän, pyytävän katseen edessä.
Hawks hymisee onnellisesti, kun Enji laskeutuu makuulle ja kerää hänet käsivarsilleen. Hänen kätensä löytää automaattisesti tiensä toisen siiven herkälle tyvelle, silittelemään pehmeitä höyheniä ja hieromaan pieniä ympyröitä ihoon siiven vieressä. Hawks säteilee hyvää oloa, varmaankin kehräisi jos osaisi, ja Enji antaa itselleenkin luvan rentoutua.
“Mitä hän sanoi?” Hawks kysyy ja painaa viileän nenänpäänsä Enjin kaulaan.
“Kysyi, tietääkö Rei. Hän varmaankin kertoo Fuyumillekin pian, sanoin että se sopii.”
“Ai sanoit? Arvelin, ettet olisi vielä ihan hetkeen valmis.”
“Niin minäkin, mutta nyt kun kävi näin… mitä sitä enää piilottelemaan?” Hawksin hiukset kutittelevat Enjin nenää ja poskea, mutta ei se haittaa. Hän vain hengittää niiden tuttua tuoksua.
Hawks hymähtää pohtivaan sävyyn. “Entä Natsuo?”
“Jollei Shouto kerro hänelle, Fuyumi kertoo. Niin on varmaankin paras.”
On tuskallista ja turhauttavaa, kuinka Natsuo edelleen pysyy kaukana Enjistä, mutta hän ymmärtää sen kyllä. Natsuo on samalla tavalla uppiniskainen kuin Enji itse, eikä vaivaudu tulemaan samalla tavalla puolitiehen vastaan kuin Rei ja muut kaksi heidän lastaan. Ehkä jonakin päivänä niin kuitenkin käy, jos Enji ei lakkaa yrittämästä korjata heidän välejään.
“Luuletko, että voisin joskus tavata heidät?” Hawks kysyy. “Niin kuin ihan oikeasti?”
Enji harkitsee asiaa. Siitä tulisi todella kiusallista, kuin jonkinlainen vinksahtanut perhedraama. Hänen lapsensa, jotka vielä vähän aikaa sitten vihasivat häntä. Ehkä hänen ex-vaimonsa. Hän itse, kuuluisa sankari, ja hänen salainen, nuori, miespuolinen rakastajansa. Voi taivas, Hawks on saman ikäinen kuin Fuyumi, eikä heistä kukaan varmasti pystyisi jättämään sitä faktaa huomiotta.
“Haluatko sitä?” hän kysyy. Hawks liikehtii alemmas, jotta pystyy painamaan kasvonsa Enjin rintaa vasten, ja huokaisee hänen paitaansa.
“Joo. Tai siis - tajuan kyllä, että siitä tulee varmasti helvetillistä meille kaikille, etenkin sinulle, mutta minä vaan… he ovat perheesi ja tärkeitä sinulle.”
Enji kietoo kätensä tiukemmin Hawksin ympärille. “Voin kysyä heiltä. Fuyumi ainakin on varmasti onnellinen jos pääsee tapaamaan sinut, vaikkeivät muut olisikaan.”
“Hänen sietääkin olla, minähän olen ihastuttava”, Hawks virnuilee. Enji tuhahtaa ja pudistaa päätään, muttei voi olla kuvittelematta sitä ja olematta oikeastaan samaa mieltä. Hawks osaa käsitellä ihmisiä hyvin, ja on aivan luvattoman karismaattinen. Enjistä tuntuu, että hänen lapsensa saattaisivat todella pitää Hawksista, kunhan pääsevät alkushokin yli.
“Eikö me olla nyt ihan okei?” Hawks kysyy, näyttäen olevan edelleen hieman huolissaan, ja Enjin on ihan pakko kupertaa suuri, karhea kätensä hänen pehmeälle poskelleen ja silittää häntä niin hellästi, kuin vain suinkin osaa.
“Olemme.”
Hawks kääntää päätään ja painaa suukon Enjin sormille, eikä hän pysty estämään kämmenselkäänsä ja käsivarttaan leimahtamasta pieniin liekkeihin. Hawks nauraa ja ripottelee kädelle lisää pikkuisia suudelmia. Enji murisee ja pakottaa liekit sammumaan, ja kierittää sitten heitä niin, että Hawks jää loukkuun hänen alleen.
Edelleen nauraen, Hawks liikuttelee siipiään parempaan asentoon ja sitten jää vain siihen makaamaan, katsoen ylös Enjiin.
“Shouto käski minua olemaan pilaamatta tätä”, Enji huomaa tunnustavansa. “Ja tavallaan… löi minua pehmeästi?”
Tämäkin vain naurattaa ja riemastuttaa Hawksia. “Hän huolehtii sinusta. Sehän on söpöä.”
“Sinusta ennemminkin”, Enji mutisee.
“Älä sinä huoli”, Hawks sanoo matalalla äänellä. “Pärjäät tässä ihan hyvin.”
Hän nykii Enjiä lähemmäs itseään, ja vaikka Enjin todella pitäisi mennä sinne suihkuun ja sitten käydä paperitöidensä kimppuun, hän antaa kuitenkin Hawksin kietoa jalkansa ympärilleen ja vetää hänet kahvinmakuiseen suudelmaan. Hawks tuntuu lämpimältä ja pehmeältä häntä vasten, ja Enji tuntee tämän hymyilevän suudelmaan. Hän ei voi olla olematta samaa mieltä; hänellä todella menee aika hyvin.
-
Kiitos lukemisesta! <3 Arvostaisin kommenttia todella paljon, olisi ihanaa tietää jos täällä joku muukin pitää tästä shipistä.
