Ficin nimi: Päivä Ralan kanssa ja yö Rumon kera
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Zamonia (Rumo, Walter Moers)
Tyylilaji: Fluff(ish?)
Ikäraja: S
Paritus: Rumo/Rala
A/N: Tunnuslauseeni on ”jos siitä ei ole jo ficciä, kirjoita se”. Tässä tulos. rakkaan kirjailijan kirjaan perustuen. Ei mikään supererikoinen, mutta täytyi päästä täyttämään finiä uudella fandomilla. Ja onhan nää kaksi tosi suloisia.
Päivä Ralan kanssa
”Olisiko sinulle lainata minulle kynää, Rumo?” Rala kysyi Rumolta. Rumon niskakarvat nousivat pystyyn ja hän hätkähti kun hänen kuononsa täyttyi äkkinäisesti Ralan hajusta. ”Rala rala rala” hänen sydämensä sykki kun sekin tavoitti tuon pehmeän, hiukan pähkinäisen tuoksun ja hopeisen rihman niin läheltä. Nyt pitäisi sanoa jotain hurmaavaa.
”Örrrm”, Rumo sanoi.
”Vai onko sinulla vain tuo?” Rala kysyi. Rumo yritti muistaa oliko hänellä enemmän kuin yksi kynä, pudisti päätään ja kaivoi esiin varakynänsä. Hän ojensi sen vapisevin käsin Ralalle. Tämä ojensi kätensä pinaavan hitaasti ja otti kynän. Samalla heidän ihonsa koskettivat ja Rumo vinkaisi ja veti kätensä pois.
”Kiitos”, Rala sanoi.
…ja yö Rumon kera.
Rala uneksi, mutta tämä tunne oli hänelle uusi niin elävässä kuin unimaailmassa. Tunne siitä että henkilö joka seisoi hänen edessään oli myös henkilö, jonka kanssa hän halusi jakaa elämänsä.
Rumo seisoi hänen edessään silmät lautasen kokoisiksi muuttuneina. Hän vinkaisi ja lähti juoksemaan poispäin Ralasta. Rala lähti juoksemaan hänen perässään.
Rumo vilkaisi taakseen, huomasi Ralan olevan aivan kintereillään ja loikkasi sitten muuttaen juoksutyylinsä nelijalkaiseksi, aivan kuin villiwolperting. Tämä ei Ralaa pidätellyt ja hänkin loikkasi nelistämään. Sitten hän loikkasi ja hyppäsi Rumon päälle ja painoi tämän maan mutaan. Rumo venkoili ja riuhtoi eikä selvästi ollut tyytyväinen tilanteeseen, joten Rala näpäytti tätä kevyesti kuonolle. Rumon silmät täyttyivät kyynelistä, mutta ainakin hän lopetti riehumisen ja keskittyi pitelemään kuonoansa.
”Mitä sinä haluat minulta?” Rala kysyi. ”Mitä minä haluan sinulta?”
Sitten hän kumartui suutelemaan Rumoa.
Rala hätkähti hereille. Aamuaurinko siivilöityi tutulla tapaa hänen ikkunastaan. Oli aika lähteä kouluun. Koulussa Rumon ja Ralan katseet kohtasivat hetkeksi, ja Ralan oli pakko kääntää nopeasti katseensa muistaessaan viime yön unen. Rumo taas törmäsi ovenkarmiin ja kaatui muiden naurun säestämänä.
