Ficin nimi: Kun sydän sanoo toista
Kirjoittaja: Sleipnir…
Oikolukija/Beta: Ei olee…
Fandom: The Vampire Diaries
Tyylilaji/Genre: Fluff, Drama
Ikäraja: Sallittu
Paritus/Päähenkilöt: Elena/Stefan, Damon
A/N: Tämä pieni tuherrus on siis ihan ensimmäinen ficcini, jonka olen kehdannut tuoda julki… Rakentava palaute on tervetullutta! Koittakaa saada tästä jotain iloa irti
Astuit ovesta sisään ja suljit sen perässäsi. Tiesin heti, että se olet sinä, vaikken nähnytkään sinua. Mutta minä haistoin ihosi huumaavan tuoksun ja kuulin tihenevän hengityksesi. Käänsin kasvoni sinua kohti. Olet niin kaunis, virheetön. Muistutit myös niin paljon jotakuta muuta, jota olin joskus rakastanut. Sinä vain olit täydellisempi. Stefan oli jo rientänyt luoksesi ja koskettaa huuliasi hellästi omillaan, niin kuin hän tekee aina tavatessanne. Viimein sinä tajuat minunkin olemassaoloni ja siirrät hapuilevan katseesi minuun. Hymyilen sinulle, vaikka sisintäni raastaa tuska joka saa vallan aina, kun näen sinut ja Stefanin yhdessä. Hymyilet minulle takaisin hieman hämilläsi. Niin, mistä voisitkaan tietää miten paljon toivoisin voivani olla Stefanin tilalla, vierelläsi. Kietoa sinut vahvojen käsieni syleilyyn ja hukuttaa sinut suudelmiin, mutta niin ei tulisi koskaan tapahtumaan. Olen sinulle ystävä, jos sitäkään. Te lähdette käsi kädessä kävelemään kohti Stefanin huonetta. Minun kääntäessä katseeni pois sinun lumoavista kasvoistasi, yrittäen sammuttaa sisälläni paisuvaa tappamisen halua, joka hellittäisi ehkä aikanaan. Miten olisinkaan voinut huomata sen silmiisi syttyneen tuikkeen, kun katsoit minua vielä kerran ennekuin käänsit selkäsi minua kohti ja katosit hämyiseen portaikkoon Stefan vierelläsi. Kuulin teidän askeleenne kun saavuitte yläkertaan, kuulin myös sinun huokaisusi Stefanin koskettaessa huuliasi. Silloin päätin lähteä jonnekin muualle, jotten tuottaisi itselleni enempää tuskaa.
