Author: Geena
Genre: Ainakin näin aluksi slash, angst, ja myöhemmin romance, vaikkei sitä nyt vielä olekaan.
Paring: H/D
Rating: K-11, saattaa nousta //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Disclaimer: En omista paikkoja, hahmoja tai kappaleita.
Summary: ”Jos Draco ei halunnut puhua, asiasta ei silloin puhuttu, ei ennen kuin tämä otti asian itse puheeksi. Jos edes otti.”
A/N: Mikäli joku haluaa lukea, jatkoa voin kirjoittaa (ainakin olen kaavaillut tästä oneshottia pitempää). Katkelmat ovat Apulannan ”Ravistettava ennen käyttöä” -kappaleesta. Tämä on lyhyt pätkä, anteeksi.
En usko että saa yleistä hyväksyntää
näkemykseni kieroonkasvaneet
Voidaanko määritellä rajaa sellaista
kun hassusta tulee pelottavaa
En saisi ajatella näin
Mut se ei oo ainoo mitä teen väärin
Prologi:
Harmahtava savu kohosi pyörteillen ilmaan. Draco hengitti tupakan ja kirpeiden, maatuvien lehtien tuoksua. Hämärä oli verhonnut Tylypahkan tilukset pehmeään viittaansa, ja hän oli luultavasti rikkonut kaikkia nukkumaanmenoaikaan liittyviä sääntöjä.
”Aikaisin nukkumaan, yhdeksän jälkeen ei saa poistua tupansa tiloista ja jäkä jäkä.”
Savukkeita ei oltu kielletty, sillä ilmeisesti hyväuskoinen ja naiivi Dumbledore ei uskoisi, että kukaan koulun oppilaista viitsisi tehdä jotain niin typerää koulun alueella. Siinä olikin toinen syy, miksi Dracon askeleet kulkivat aina iltaisin varkain ulos koulun ovista. Hän saisi olla rauhassa muiden katseilta ja niiden syytöksiltä, hengittää ilmaa kerrankin vapaana. Lisäksi polttaminen tarjosi paremman keinon vahingoittaa itseään hiljalleen kuin viilteleminen, eikä hän ollut oikein koskaan pahemmin välittänyt rumista arvista kalpealla ihollaan.
Aski poltteli hänen kädessään, ja Malfoy viskasi melkein loppuun palaneen tumpin kosteaan maahan sen alettua kuumottamaan hänen sormiaan. Poika veti uuden esiin, ja sytytti sen kuunnellen hiljaisuutta, joka vallitsi hänen ympärillään.
Viimeisimmät viikot, oikeastaan koko alkanut lukukausi, olivat olleet silkkaa helvettiä. Läksyjä kasaantui selkeästi yli sallittujen rajojen, tulevasta tutkinnosta paasattiin kaikilla oppitunneilla, muiden seura ärsytti ja terveys heikkeni hyvää vauhtia.
”Mitäpä kukaan minun anoreksiastani välittäisi, vaikka joku tajuaisikin”, hän mutisi käytön puutteesta käheytyneellä äänellään ei erityisesti kenellekään. Savu kävi kurkkuun, ja Draco köhi vedet silmissä hetken aikaa. Hänen ihokarvansa nousivat pystyyn, sillä vaikka muutamaa viikkoa aikaisemmin hän oli voinut livahtaa pihalle ilman takkia, sää oli muuttunut, ja oli aika hyväksyä se tosiasia, että talvi teki tulojaan.
”Taidan yrittää muistaa laittaa takin päälleni huomenna.”
Draco nojasi varastusrakennuksen puiseen kaiteeseen unohtuen katselemaan pilvien peittämää, tummaa taivasta. Kasteiset puunlehdet havisivat harvakseltaan hennossa tuulessa, joka soi Kielletyn metsän puiden latvoissa hiljaisella melodiallaan. Kylmän kangistamat sormet rummuttivat märkää puuta, jotta pysyisivät lämpiminä. Toinen mustan kauluspaidan hihaan verhoutunut käsi kannatteli suippoleukaista päätä kaiteen tukiessa laihaa käsivartta.
Malfoy tunsi syyllistä oloa tajutessaan olevansa nälkäinen. Hän ei muistanut, milloin oli viimeksi syönyt kunnolla, eikä vain ollut näykkinyt ja siirrellyt haluttomasti ruokaa lautasen reunalta toiselle. Pansy oli katsellut poikaa kulmiensa alta huolesta tummunein silmin, muttei sanonut koskaan mitään. Jos Draco ei halunnut puhua, asiasta ei silloin puhuttu, ei ennen kuin tämä otti asian itse puheeksi. Jos edes otti.
Vaaleahiuksinen poika painoi vapaan kätensä ympärilleen huokaisten syvään. Tärisevin sormin veti henkeensä jälleen savua, ja nautiskeli siitä, mitä se saattoi tehdä hänen keholleen.
Viime aikoina ajatus kuolemasta ei enää tuntunut häiritsevältä. Hän oli laihtunut, ja myönsi sen itsekin. Paino oli pudonnut nopeasti reilusti alle hänen normaalistikin hieman alipainoisen tasonsa, ja vaikutti siltä, että se putoaisi vielä enemmänkin. Aluksi hän oli tietoisesti oksentanut ruoan ulos sisältään häpeän tunteen vallassa, mutta nykyään hän ei edes halunnut koskea ruokaan.
”Parempi kuolla kuin jäädä tänne",hän sanoi käheästi yötaivaalle. Hän sammutti melkein polttamattoman savukkeensa tukahduttamalla sen vasten kaidetta.
Malfoy rypisti kulmiaan. Hän oli kuulevinaan jotakin. Mutta kukapa olisi ollut siihen aikaan ulkona häntä itseään lukuun ottamatta? Kahahdus toistui. Joku astui oksan päälle, sillä kova napsahdus kuului varaston sivuseinältä. Malfoy tarttui kaiteella lojuvaan taikasauvaansa, ja sanoi hitaasti, kylmällä ja selkeällä äänellä:
”En tiedä, kuka hitto sinä olet, mutta saat luvan astua esiin tai kiroan sinut.”
Se oli uhkaus, ei pyyntö, ja näytti tehoavan. Seinän takaa lankesi varjo kuistin lattialle Dracon taikasauvan kärjen valona avulla.
”Puhutko useinkin yksinäsi?” huvittunut ääni ilkkui pimeästä. Malfoy kovetti katseensa, ja mulkoili kuistille noussutta vakoilijaa.
”Mistä asti olet ollut täällä?”
”Olin kävelyllä, ja päätin jäädä tarkkailemaan, kun huomasin sinut . Olit juuri astunut ulos ovesta, ja koska minulla ei ollut minkäänlaista kiirettä minnekään, ajattelin, että tämä voisi olla mielenkiintoista",vaivaantumaton tarkkailija totesi yhä huvittuneena.
”Hienoa", Malfoy kirahti.
”Ihan niin kuin tarvitsisin sekopäätä seuraamaan tekemisiäni, Potter”, hän sylkäisi. Uusi sätkä löysi tiensä hänen kylmästä sinertäville huulilleen.
”En minä seuraa sinua, Malfoy. Mietin vain, mitä valvojaoppilas tekee tähän aikaan ulkona.”
”Tupakoi", Draco sanoi silmäänsä räpäyttämättä, ja puhalsi savua toisen kasvoille. Harry yski irvistäen.
”Tukehdu limaan", hän sanoi kun ei muutakaan keksinyt. Draco pyöritti silmiään. Potter saisi tunkea ”ah niin täydellisen” päänsä suoraan helvettiin, ellei tajuaisi häipyä pojan silmistä. Hän ei halunnut kenenkään seuraa, vaan olla rauhassa miettimässä sitä, miten hänen elämässään kaikki oli pelkkää paskaa. Potter oli viimeinen ihminen, jonka kanssa hän halusi käydä keskustelua yhdentoista aikaan. Oikeastaan hän ei olisi kyllä halunnut puhua yhtään kenenkään kanssa, mutta rohkelikko tuli viimeisenä hänen mieleensä.
”Sinä haluat kuolla vai? Siksikö olet käynyt oksentelemassa WC:ssä ruokalun jälkeen?” Harryn ääni kysyi epäuskoisena. Kusipäisen ja ylimielisen Malfoyn elämänhän vaikutti olevan pelkkää ruusuilla tanssimista, joten uusi, elämiseen kyllästynyt poika hämmensi häntä. Harry näki vihan leimahtavan pojan harmaissa silmissä, jotka muuttuivat sysimustiksi: hälytysmerkki pikaiselle pakenemiselle.
”Mitä sinä kuvittelet tietäväsi minusta? Että mikään ei ole koskaan vialla, vaan ihanaa ja täydellistä? Mikä oikeus sinulla on seurata tekemisiäni?”
Malfoyn kuori alkoi säröillä yllättävän nopeasti. Se tapa, jolla Malfoy sähisi sanat, melkein sattuivat. Ne olivat täynnä piilotettua katkeruutta, vihaa ja tuskaa, jota Harry ei ollut ennen nähnyt tästä.
”En minä seuraa, minä-”
”Häivy ja jätä minut rauhaan", Draco puuskahti ja käänsi selkänsä pojalle. Malfoy tunsi vihreiden silmien katseen itsessään, muttei ollut huomaavinaankaan, vaan puhalteli savurenkaita hämärää horisonttia vasten.
Potter oli osunut paikkaan, jota hän ei olisi tahtonut näyttää olevankaan. Hänen piittaamattomuutensa, hänen ruokahaluttomuutensa ja hänen kipunsa olivat yksin hänen asioitaan, eivätkä kuuluneet muille. Malfoy katui sanojaan, sillä paljastamalla minkäänlaista tunnetta muurit hänen ympärillään saattaisivat murtua, muurit, jotka hän oli rakentanut omaksi turvalliseksi vankilakseen. Dracoa eivät kiinnostaneet toisen puolen tapahtumat, ne olivat yhdentekeviä, merkityksettömiä hänen puolellaan. Kaikki saisi vain kadota ja kuolla, kunhan hänen ei tarvinnut välittää. Kunhan mikään ei koskettaisi häntä, ei hän tuntisi niin paljon kipuakaan.
”Tupakka voi tappaa.”
Ilmeisesti Potter ei tiennyt, mitä yksityisasia tarkoitti.
”Niin voi", Draco vastasi lyhytsanaisesti, toivoen äänensävynsä saavan pojan häipymään.
”Anna yksi.”
Harryn vastaus yllätti Malfoyn. Vaikka hän kieltäytyi muutaman kerran tarjoamasta kallisarvoisia sätkiään toiselle, tämä kärtti niin kauan, kunnes Draco väsyi ja paiskasi askin mahdollisimman kovaa selkänsä yli. Harry otti kopin, ja sytytti tupakkansa loitsulla. Potter nojautui kaiteelle varoetäisyyden päähän Malfoysta, joka parhaillaan nieleskeli vihantunnettaan tämän edessä.
”Miksi?”
Kysymys esitettiin hiljaa, mutta kuitenkin kuuluvalla äänellä. Draco tunsi silmänsä nykivän.
”Jotta voisit kertoa siitä koko koululle? Älä unta näe", hän tokaisi painaen vasemman kätensä sormet ohimoilleen. Jyskyttävä kipu hänen silmiensä takana repi järkeä erilleen tunteista, ja puheen muodostaminen tuotti vaikeuksia, varsinkin, kun piti miettiä kolmesti ennen kuin sanoi mitään.
”En", Harry sanoi puhaltaessaan savua ulos hajanaisesti. Malfoy katsoi tätä kulmiensa alta.
”Miksi minä sinulle mitään kertoisin?”
Dracon ääni ei riittänyt sarkastiseen sävyyn. Häntä heikotti, ja hän näki sielunsa silmin senhetkisen muurinsa laastien valuvan kuin vetenä sormien läpi.
”Niin.”
Harryn vastaus oli lyhyt ja ilmeetön, ja kuulosti yhtä kylmältä kuin Dracon sanat yleensä. Sillä hetkellä laastit rapisivat irti sellaista vauhtia, että Draco ei viitsinyt ottaa minkäänlaista riskiä.
”Hyvää yötä", Harryn ääni sanoi vierestä, mutta Malfoy ei jaksanut kääntää päätään. Tupakantumppi heitettiin ruohikolle, ja askeleet kaikkosivat nopeasti.
”Hyvää yötä vain", Draco sanoi halveksuvasti katsoessaan pienen pisteen häipymistä yöhön.
Tahtoisin olla se joka olin silloin
kun kuollakseni halusin
tulla sellaiseksi kuin nyt olen
noin tuhat vuotta taaksepäin
Joskus aion vielä kääntää
kelkkani ja tehdä korjausliikkeen
aion parantaa kaikki tehdyt vauriot
melkein uskon itsekin
Minussa on ongelma
jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa
korvaan piittaamattomuudella