Title: Kerro, että rakastat häntä
Author: Puhpallura
Pairing: Sirius/Remus
Rating: S
Genre: Fluff, songfic
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja paikat, Jesse McCartney kappaleen.
Summary: Sirius pelkää kertoa tunteistaan Remukselle.
A/N: Tuossa yksi päivä tuli kauhea into kirjoittaa fluffia Siriuksesta ja Remuksesta. Sitten kuulin vielä Jesse McCartneyn kappaleen Why don´t you kiss her, niin idea oli valmis. Ja ficci on ah, niin kliseinen
Liitän nuo kappaleen sanat ficin loppuun. Ja tietenkin kommentit ovat tervetulleita^^
Sirius makasi sängyllään silmät auki kuunnellen muiden tasaista hengitystä. Vain välillä joku tuhahti unissaan tai päästi kovan kuorsausäänen.
Hän käänsi katseensa viereiseen sänkyyn, jossa Remus nukkui. Siriuksen kasvoille nousi pieni hymy, kun hän katsoi ystäväänsä. Remus nukkui sikeästi kyljellään, kädet pään alla. Muutama hiuskiehkura oli valahtanut pojan kasvoille ja Siriukselle tuli vastustamaton into mennä pyyhkäisemään ne pois. Mutta hän ei uskaltanut. Entä jos Remus olisi herännyt ja Sirius olisi ollut hänen sänkynsä vieressä? Hän ei uskaltanut ottaa riskiä.
Huokaisten Sirius kääntyi selälleen ja sulki silmänsä yrittäen saada unen päästä kiinni. Mutta ajatukset valvottivat häntä liikaa ja näin tapahtui lähes joka yö. Sirius vain valvoi ja katseli nukkuvaa Remusta, joka oli autuaan tietämätön kaikesta vaikka poika halusikin hänen tietävän.
Kukaan ei varmasti olisi koskaan uskonut, kuinka epävarma Sirius oli loppujen lopuksi. Muiden silmissä hän oli aina se huoleton ja itsevarma, joka keräsi ympärilleen ihailijalauman. Mutta Sirius ei halunnut ihailijoita ympärilleen. Hän halusi vain Remuksen.
Hän, Sirius Musta, joka oli maineeltaan koulun pahin naistenmies, oli korviaan myöten rakastunut parhaaseen ystäväänsä, joka sattui kaiken lisäksi olemaan poika. Tosin jälkimmäinen asia ei Siriusta itseään häirinnyt. Kyllä hän kävi tyttöjen kanssa ulkona, vaikkei se kiinnostanutkaan. Mutta olisi herättänyt liikaa kysymyksiä, jos Sirius olisi sen yhtäkkiä lopettanut, eikä pelkästään kelmien keskuudessa vaan muutenkin. Mieluummin hän olisi silti sen Remuksen kanssa tehnyt.
Sirius oli jo monta kertaa miettinyt, mitä he tekisivät, jos lähtisivät yhdessä ulos. Hän oli käynyt monta vaihtoehtoa läpi, mutta oli päätynyt lopulta vain Tylypahkan järven rantaan, jossa he voisivat katsella kahdestaan öistä tähtitaivasta. Siriukselle se olisi riittänyt, tähtitaivas ja Remus.
Mutta hän tiesi hyvin, ettei se koskaan tulisi onnistumaan. Oli aika pieni todennäköisyys, että Remuksella olisi samanlaisia tunteita kuin hänellä.
Sirius halusi silti toivoa, että asia olisi niin. Hänen ei olisi tarvinnut kuin kysyä ja hän olisi saanut varmistuksen asialle. Mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Mutta silti välillä Siriukselle tuli sellainen pieni ajatus siitä, että Remus voisi ihan oikeasti pitää hänestä myös enemmän kuin ystävänä, sillä välillä Remus jäi pidempiäkin aikoja katsomaan Siriusta ja loi sen jälkeen lämpimän hymyn hänelle. Muutenkin Remus oli useammin hakeutunut hänen seuraansa. Mutta se saattoi johtua melkein mistä vain. Ei sen tarvinnut viitata siihen, että Remuksella olisi ollut jotakin tunteita häntä kohtaan.
Välillä Siriuksen olo oli tukala, kun he istuivat vaikka tunnilla vierekkäin. Toisen läheisyys oli se, mitä hän kaipasi, mutta niin kauan kun hän ei tiennyt Remuksen tunteista, sitä oli mahdotonta saada.
Sen takia Sirius otti ilon irti pienistäkin kosketuksista, jotka tulivat vaikka huispausottelun jälkeen, kun Remus tuli onnittelemaan voitosta. Yleensä poika halasi Siriusta lämpimästi ja se sai hänet tuntemaan olonsa onnelliseksi. Ja vaikka he olisivat hävinneet ottelun, Remuksen lohduttava halaus sai hänet tuntemaan itsensä voittajaksi.
Asia, josta Sirius piti Remuksessa, olivat silmät. Vaikka poika olisi ollut muuten vakava, näkyi kuitenkin meripihkanvärisistä silmistä kaikki. Niissä oli lämmin katse, joka usein suuntautui Siriukseen itseensä. Se sai hänen sydämensä aina hakkaamaan nopeampaa tahtia ja kuvittelemaan kaikenlaista. Remuksen silmät olivat sellaiset, että ne olisivat saaneet Siriuksen tekemään mitä vain.
Sirius käänsi päätään kuulleessaan pienen huokaisun Remuksen sängystä. Poika käänsi kylkeään ja jatkoi rauhallista untaan. Se sai lämpimän tunteen syttymään Siriuksen rinnassa. Niin pieni asia, mutta kuitenkin se sai hänet onnelliseksi.
Kuinka monta kertaa Sirius olikaan aikonut kertoa omista tunteistaan Remukselle, mutta viime hetkellä hän oli jänistänyt ja vältellyt sen jälkeen pojan ihmettelevää katsetta. Sirius pelkäsi kuollakseen, että nolaisi itsensä Remuksen edessä ja saisi kuulla siitä lopun ikänsä, vaikka pieni ääni hänen päässään sanoikin, ettei Remus ikinä tekisi sellaista. Hän oli liian kiltti aiheuttaakseen toiselle mielipahaa muistuttamalla jostakin tai tekemällä jotakin sellaista mikä sen voisi aiheuttaa.
Sirius nousi istumaan ja katsoi hetken aikaa Remusta, kunnes hän nousi ja käveli pojan luokse. Epäröiden Sirius siirsi häiritsevät hiukset pois Remuksen kasvoilta ja kumartui antamaan pikaisen ja kevyen suukon hänen poskelleen. Nopeasti Sirius vetäytyi kauemmaksi jääden katsomaan varautuneesti Remusta joka liikahti hiukan mutta heräämättä kuitenkaan.
Hän astui jälleen sängyn viereen ja pienen empimisen jälkeen Sirius tönäisi hellästi Remusta.
– Remus, herää, Sirius sanoi hiljaa.
Poika mumisi unisesti ja olisi jatkanut untaan, jos Sirius ei olisi uudestaan häntä tönäissyt.
– Remus, ihan oikeasti. Minulla on tärkeää asiaa, Sirius sanoi kärsimättömällä äänellä josta kuulsi pieni epävarmuus.
– Eikö se voi odottaa huomiseen? Remus vastasi unisesti. – Haluan nukkua.
Mutta Sirius kiskoi peittoa pojan päältä katsoen anovasti Remusta.
– Ihan pieni hetki vain. Sitten pääset takaisin nukkumaan. Lupaan sen.
– No hyvä on, Remus sanoi ja nousi istumaan sängylleen unisena. – Mikä nyt on niin tärkeää, että pitää herättää keskellä yötä?
Sirius katsoi epävarmana poikaa ja yritti löytää oikeat sanat. Hän nielaisi kuuluvasti ja liikehti levottomana. Hänen kurkkuaan kuristi ja jälleen Siriukselle tuli olo, että hän halusi perääntyä. Mutta hän oli kuitenkin herättänyt Remuksen, joten nyt oli pakko saada viimein sanottua, mitä mielessä oli.
– Tuota…minä vain haluaisin tietää…halusin vain sanoa, Sirius aloitti epävarmana. – Luulen, että olen rakastunut sinuun.
Heidän välilleen laskeutui hiljaisuus ja Sirius tunsi olonsa hermostuneeksi mutta kuitenkin myös helpottuneeksi. Hän oli vihdoin saanut sanottua sen, mitä hän halusikin. Uteliaana Sirius katsoi Remuksen kasvoja, joilta näkyi hämmästys mutta myös huvittuneisuus. Sirius katsoi epäluuloisena poikaa, sillä toisen suupieltä nyki uhkaavasti.
– Mikä nyt on noin hauskaa? Hän kysyi levottomana.
– Sinä, Remus vastasi hymyillen. – Nyt vasta tuon sanot.
Sirius katsoi hölmistyneenä poikaa.
– Mitä tarkoitat?
– Tarkoitan, että olen jo viimeiset kolme kuukautta odottanut, koska tulet tuon sanomaan, Remus vastasi entistä leveämmin hymyillen.
– Sinä siis…olet tiennyt koko ajan? Sirius kysyi varmistaen asian.
– Kyllä, ei sitä voinut olla huomaamattakaan.
Sirius näytti miettiväiseltä ja katsoi sitten Remusta moittivasti.
– Mikset sanonut mitään?
– Oli paljon hauskempaa katsella sinua epävarmana, poika naurahti.
– Tuota…mutta mitä…sinä…, Sirius sanoi epäröivänä.
Remus katsoi tiiviisti poikaa ja hänen silmänsä sädehtivät lämpimästi.
– Olet kyllä aika sokea, jos et ole huomannut. En minä sinua ihan huvikseni ole halaillut tai pyrkinyt nimenomaisesti sinun seuraasi.
– Puhutko nyt totta? Sillä jos uskallatkin pilailla kustannuksellani, Sirius sanoi uhkaavalla äänellä.
– En ikinä pilailisi tällaisella asialla. Tiedät sen hyvin itsekin, Remus vastasi totisena.
Sirius katsoi hetken aikaa Remusta ja sitten hänen kasvoilleen nousi leveä hymy.
– Tämähän on oikein mainiota, hän sanoi ja istahti Remuksen viereen sängylle. – Saanko tehdä yhden asian?
– Minkä? Remus kysyi uteliaana.
– Tämän. Sirius vastasi ja painoi huulensa yllättyneen pojan huulille.
Kun Sirius vetäytyi Remuksesta, hän nousi vastahakoisesti ylös sängyltä.
– Minä…minä taidan päästää sinut takaisin nukkumaan. Lupasin, etten häiritse sinua kauaa, Sirius sanoi ja meni omalle sängylleen.
– Sirius? Remus kysyi varovaisesti.
– Mitä?
– Haluaisitko nukkua minun kanssani?
Siriuksen kasvoille nousi yllättynyt mutta erittäin iloinen ilme. Kuinka kauan hän olikaan halunnut tehdä sen.
– Tietenkin, jos vain sinä haluat, Sirius vastasi ja meni takaisin Remuksen sängylle.
He kömpivät peiton alle ja Sirius kiersi kätensä Remuksen ympärille.
– Mitä muut mahtavat sanoa, kun aamulla huomaavat tämän? Hän kysyi huolestuneella äänellä
– Onko sillä mitään väliä? Minun puolestani he saavat ajatella mitä haluavat, Remus vastasi tyynesti painautuen lähemmäksi Siriusta.
– Et tiedäkään, kuinka kauan olen halunnut tätä, Sirius huokaisi tyytyväisenä.
– Varmasti yhtä kauan kuin minäkin.
He katsoivat toisiaan hiljaisuuden vallitessa, kunnes kummankin silmät alkoivat väkisinkin lipsua kiinni.
– Remus?
– Kerro.
– Hyvää yötä, Sirius sanoi kuiskaten.
– Hyvää yötä.
Mutta hiljaisuutta ei kestänyt kauaakaan, kun Sirius jälleen keskeytti sen.
– Remus, oletko varma, että ihan oikeasti pidät minusta?
– Sirius, jos nyt et pidä suutasi kiinni ja anna minun nukkua, voin vannoa, etten pidä, Remus vastasi lievä ärtymys äänestä kuultaen.
– Hyvä on, minä olen hiljaa. Mutta halusin vain varmistaa, että olet aamullakin vielä siinä, Sirius sanoi huolestuneella äänellä.
– Usko pois, kyllä minä olen. En ole menossa mihinkään.
– Hyvä kuulla, Sirius vastasi helpottuneella äänellä, mutta jatkoi pian puhettaan. – Remus?
– Mitä?!
– Hyvää yötä.
Why don´t you kiss her
We're the best of friends
And we share our secrets
She knows everything
that is on my mind
Lately something's changed
As I lie awake in my bed
A voice here inside my head
softly says
kertosäe:
Why don't you kiss her
Why don't you tell her
Why don't you let her see the feelings that you hide
Cause she'll never know
If you never show the way you feel inside
Oh, I'm so afraid
To make that first move
Just a touch and we could cross the line
And every time she's near
I wanna never let her go
Confess to her what my heart knows
Hold her close
kertosäe
What would she say
I wonder would she just turn away
Or would she promise me that she's here to stay
It hurts me to wait
I keep asking myself
kertosäe
Why don't you kiss her (tell her you love her)
Why don't you tell her (tell her you need her)
Why don't you let her see the feelings that you hide
'Cause she'll never know
If you never show
The way you feel inside
Why don't you kiss her
