Nimi:Kahden rakkauden rakki
Kirjoittaja:Naxone
Beta: ei ole
Genre:Het, hurt/comfort
Varoitukset: hieman väkivaltaa ja kiroilua..
Paritukset:Karen/Rasmus, Pena/Karen, Markus/Karen, Toni/Karen
Ikäraja:K-11
Summary: Karen on menettänyt, sekä isänsä, että äitinsä, mutta miten käy, kun
hän astuu Karenin maailmaan?
A/N:Ensimmäinen tarinani, jonka tänne laitan, joten laatu tai jokin muu ovi olla pielessä!
Tarina kerrotaan sekä Karenin, että Rasmuksen näkökulmasta. Toivottavasti kelpaa ja ilmoitelkaa mahdollisista virheistä.
Kahden rakkauden rakki
1.osa Tuijotus
Olin taas siellä huoneessa, niin kuin melkein, joka ikinen ilta. Istuin siellä ja tuijotin vain kuutamoon, joka paistoi ikkunan sadekaihtimien läpi. Oikeastaan se huone oli minulle tärkeämpi kuin osasin myöntää, se.., se oli kuolleen äitini hotellihuone, ainut jäljellä oleva asia hänestä. Isäni oli jättänyt minut, hyljännyt minut, hän oli vienyt kaiken, kaiken muun mennessään ja muuttanut toiseen osavaltioon. Kyyneliä valui puserolleni muistellessani, kuinka isäni oli lähtenyt:
“Hei, hei, kulta, minä en voi jäädä enää tänne, en, en voi sinä tiedät sen”, isäni sanoi.
“Mutta, isä enkö minä tule mukaasi?”, kysyin ääni värähtäen.
“Karen, tiedät, etten voi ottaa sinua mukaasi, vaikka se olisi velvollisuuteni, mutta älä huolehdi ukkisi pitää sinusta huolta”
“Isä, älä, älä tee näin minulle, meidän täytyy yhdessä jaksaa, olen pahoillani siitä, että näytän äidiltä, mutta älä hylkää minua näin”, sanoin itku kurkussa.
“Karen, nyt hiljaa!”, isä huusi.
“Minä lähden nyt, enkä ota sinua mukaasi, koska se olisi minulle vain itkemistä ja vellomista muistoissa”
“Isä, sinä lupasit, että me pysytään yhdessä, tapahtuipa mitä tahansa”, yritin tarttua viimeisiin oljenkorsiin.
“Karen sinä tiedät, että minä inhoan lähtemistä, mutta minun on pakko, sinä teet tästä vain vaikeampaa, koita käytäyttyä”, isäni sanoi minulle.
“Sinä teet tästä vaikeampaa minulle, minä tiedän, että tämä on sinulle helpoin vaihtoehto: Lähteminen”, huusin hänelle.
“Karen , sinä et jätä minulle vaihtoehtoja, nyt sinä kävelet ukin luo ja pysyttelet siellä ja minä lähden nyt, enkä tapaa sinua enää koskaan”
“Sinä vihaat minua, siitä se kiikastaa, hyvä on, jos haluat, että lähden niin minä sitten lähden, kun on niin kova hinku päästä eroon, ah-niin-ihanasta-tyttären-kuvatuksesta-joka-muistuttaa-kuollutta-vaimoani”, lopetin kiljuen.
“Karen, miksi sinun pitää olla niin vaikea, tiedät, että välitän sinusta, mutta tätä on vaikea selittää”, isä itki.
“Aivan, ymmärrän kyllä, isä”, sanoin pisteliäästi.
Heräsin muistelmistani, kun kuulin nauravan joukon astuvan sisään, mutta päätin olla välittämättä heistä, minä olin täällä ensin.
Rasmus PoV:
Olin sopinut kavereiden kanssa sauna-illasta yhdellä hotelilla. Meidän piti tavat kymmentä vailla seitsemän aulassa ja siellä minä nyt sitten odottelin muita.
“Mitä jätkä!”, kuului takaani.
“Mitäs tässä, odottelen muita”, sanoin virnistellen.
“Etkö odottanutkaan mua, sinä kiittämätön!”, Toni mökötti leikillään.
“No joo, joo täytyy myöntää odotin just sua”
“Kiitti, kamu”, Toni halasi mua.
“Ei jätkät halaile, Toni”, sanoin leikilläni. Tiesin, että Toni halaili ketä tahansa välittämättä sukupuolesta, mutta halusin kiusata häntä.
“Älä viitti Rasmus”, Toni puuskahti.
“Mitäs halailu kerhoa täällä pidetään?”, Pena huusi aulan toiselta puolelta.
“Toni on taas intoutunu halailemaan kaikkee mikä sattuu eteen”, Markus kuiskasi Penalle.
“Hei, mä kuulin ton”, Toni huusi.
Minä ja Pena purskahdettiin nauruun. Toni katsoi meitä murhaavasti.
“Teijänkin pitäs kokeilla halailemista, se kohottaa mielen virkeyttä”, Toni puolusteli itseään.
“Hahhah, toi oli hyvä”, Pena hekotti.
“Mentäskö sinne saunaan tai me ei keretä tehä yhtään mitään ja jouduttiin maksaa turhasta”, Markus keskeytti naureskelun.
“Kerrankin jotain järkevää sun suusta, Markka”, Pena iski silmää.
“Älä oikeesti jaksa, Pena, meille riittää yks hullu tälle päivälle”, Markus soitti Tonia.
“No mennään nyt sinne!”, karjaisin, saaden muut hiljentymään.
“Sitähän määkin”, Toni virnisti.
Kävelin tiskille ja päätin ottaa ohjat käsiini.
“Anteeksi, meillä oli varaus tälle illalle huoneeseen numero 247, Rasmus Marielan nimellä”, sanoin hymyillen vastaanottovirkailijalle.
“Aivan ja tekö olette Rasmus Mariela?”, hän kysyi.
“Kyllä, saisimmeko avaimet”
“Teidän pitää ensin täyttää tämä lomake ja vasta sitten annan teille avaimet”, virkailija sanoi kuin jälkeenjääneelle.
Täytin lomakkeen ja virkailija antoi avaimet käteeni.
“Aika kireellä oli ton virkailijan nuttura, se oli mikäkin “kaikki-juntti-pojat-roskiin-kampanja”, Pena nauroi omalle vitsilleen.
“Arvatkaa miltä se näyttäis suuttuneena, jos se oli tommonen tavallisesti”, Markka kysyi.
“No oli toi aika hyvä”, me kaikki revettiin nauramaan.
Pena juoksi ensimmäisenä avaamaan oven, mutta pysähtyi kuin seinään, nähdessään jotain.
“No ei sun tohon keskelle kulku väylää tarvis topata”, Markus kirosi.
“Täällä on jo, joku”, Pena kuiskasi.
Kurkkasin oven takaa ja huomasin harmaaseen huppariin pukeutuneen pojan näköisen ihmisen istuvan ikkunan ääressä tuijottaen kuuta.
“Kröhöm”, Toni rykäisi, rikkoen hiljaisen hiljaisuuden.
Tuntemattoman pää kääntyi ja näimme kaikki selvästi, kuinka tytön kasvoilla kiilsi kyynelten jäljet.
“Anteeksi, mutta meillä oli varaus tähän huoneeseen”, Pena sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
“Mitä se teitä haittaa, jos minä vain istun tässä yksin ja hiljaa”, tyttö vastasi rykäisten saaden äänensä kulkemaan.
“No, on vähän paha, jos tyttö on huoneessa ja me tullaan alasti hakemaan pyyhkeitä saunan jälkeen”, Toni sanoi kohottaen kulmiaan.
“Sauna on kyllä jo valmis, kun ajattelin käyttää sitä kohta, mutta menkää te vaan ensin”, tyttö sanoi hiljaa.
“Oikeesti vähäks kiva, kiitti”, Markus sanoi hymyillen.
”Mut entäs kun me tullaan saunasta?”, Toni kysyi.
“En minä kato, jos te sitä pelkäätte”, tyttö sanoi.
Olin ollut koko ajan hiljaa, katsoen tyttöä, hänessä oli jotain tuttua. En vain muistanut yhtään, että mitä. Jatkoin vain tuijottamista, kunnes tyttö huomautti siitä.
“Mitä sä tuijotat?”, tyttö katsahti minuun.
Tunsin kuinka poskilleni nousi puna ja yritin änkyttää:
“Enhän..minä mitään”
“Se kattoo sun kurveja”, Pena lohkaisi.
Loin häneen murhaavan katseen.
“Mullako kurveja, hah, pää kiinni”, tyttö nauroi.
“Oho, kukas sää oot miehiäs?”, Toni puuttui puheeseen.
“Karen”, tyttö vastasi lyhyesti.
“Jaa, Karen, no me mennään sitten saunaan”, Markus lopetti keskustelun seinään.
“Ei, niin nopeasti, keitäs te olette?”, Karen kysyi.
“No, mä oon Markka, tossa on Toni- hän osoitti vieressäni seisovaa Tonia-, sitten mun vieressä on Pena ja Rasmus”, Markka jatkoi kumminkin.
“Vai niin, no menkääs saunaan niin nähään taas sitten”, Karen hymyili vaisusti.
“Muuten löylyn heittoastia on pukuhuoneen penkin alla”, Karen sanoi.
“ Okei, nähään kohta”, Pena iski silmää.
“Joo”, Karen vastasi.
Kävelimme saunaan haettuamme ensin pyyhkeet, riisuimme itsemme, kävimme suihkussa vuoron perään ja avasimme saunan oven ja ryntäsimme saunan lauteille.
“Olipa siinä kimma, aika pakkaus”, Markus naureskeli.
“Hah ja heti saa ihailijan”, Toni sanoi viittoen minuun päin.
“Lopettakaa toi ilkkuminen, mää vain katoin sitä, kun siinä oli jotain tuttua”, kirosin.
“Hah, joo toistele tota itelles, mutta me nähtiin kuinka sä kuolasit sen perään”, Pena sanoi iskien silmää.
“Joo pitäkää huoli omista asioistanne”, sanoin raivostuen yhä enemmän.
“UUUUUUUU”, he huusivat kuorossa.
“Taitaa olla rakkautta, Rasmus”, Markus sanoi,
“Rasmus se rakastaa,
kunhan ensin kimman saa
Se oli tommonen Karen,
joka sen sydämen vei,
Oi oi, kun on ihanaa”, Toni rallatti täysillä korvaani.
“LOPETTAKAA JO KAVERIT!”, huusin, että koko sauna kaikui.
Rymistelin pois saunasta, kiukusta kiehuen, minä en tykännyt Karenista sillä tavalla, enhän minä edes tuntenut häntä. Peseydyin ja kiskoin farkut päälleni, avasin saunan oven ja näin Karenin tuijottamassa kuutamoa samassa asennossa kuin äskenkin.
“Sait sitten tarpeeksesi”, Karen kuiskasi hiljaa.
“Joo, joskus noi on tosi ärsyttäviä”
“No, ei se mustakaan hirveen ihanaa ollu”, Karen sanoi.
“Sori, mä vaan tuijotin sua siksi, kun sussa oli jotain tuttua”, selitin kiroten kavereitani.
“Mussako, en usko et me ollaan tavattu ennen, vai?”, Karen kysyi kohottaen toista kulmakarvaansa.
“Ei me mustakaan olla tavattu, mutta jotain tuttua sussa silti on”
“Ai niinku mitä?”, Karen kysyi.
“Jotain sun kasvoissa”
“Aijaa”, Karen vastasi.
“Aijotko mennä takaisin?”, Karen kysyi.
“En varmaan, miten niin?”
“No, mää meen sinne sitten kun ensin oon käskeny ne pois”, Karen vastasi.
“Hei, juntit kuinka kauan teillä oikeen kestää se ittenne kiillottaminen?”, Karen huusi.
Purskahdin nauruun, aikamoinen tyttö tosiaan.
“Hei kuka se oli, en mää itteäni kiillotta?”, Pena huusi pukuhuoneesta.
“Minähän se, jos et sattunu muistamaan millään”, Karen vastasi hymyillen pirullisesti.
“No on sulla puheet, on pakko sanoa”, Pena sanoi tutkien Karenia.
“Mä meen nyt suihkuun, niin pois sieltä pukkarista pojat, mää pidin lupaukseni, joten nyt on teidän vuoro luvata olla kurkkimatta”, Karen sanoi vakavasti.
“Lupaamme olla kurkkimatta, kun kiillotat itseäsi”, Pena lupasi sarkastisesti.
“Hah, uskomaton kundi”, hän kuiskasi melkein kuulumattomasti.
“Ai, mä vai”, Pena kysyi pilke silmäkulmassa ja hymyillen täyttä virnettä.
“Juuri sinä, aasin aivo”, Karen hymyili.
“Hus, nyt!”, Karen määräili.
Lopulta kun Pena, Markus ja Toni tulivat myöskin vain farkut jalassa sohville istumaan, Karen harppasi suihkuun.
“Aika mimmi toi Karen, eiks vaa kundit?”, Pena kysyi.
“Joo, osaa ainakin komentaa”, Markus kommentoi.
“Sitä ois kiva halata”, Toni sanoi.
En voinut estää naurun pyrskähdystä karkaamasta huuliltani. No, Toni oli aina Toni.
“Ihan totta”, Toni vastasi mulkaisten meitä vuorotellen.
“ÄÄK!”, kuului kesken rupattelumme. Katsoimme toisiamme hieman ihmetellen ja olimme juoksemassa kohti pesutiloja, kun uusi sana kantautui korviimme. Nojauduimme oveen pitäen korviamme kiinni ovessa.
“Samperin jätkät!”, Karen kirosi.
Hetken päästä kuului kolinaa ja sitten uusia kirosanoja, sitten Karen astui puettuna ulos ovesta. Me kaikki tuijotimme häntä kysyvästi, kunnes hän puhui:
“Onko teillä jätkillä yhtään järkeä, ootteko te kaikki aivottomia rakkeja, häh?”, Karen nimitteli meitä vihaisina.
“Mistä sä puhut?”, Toni keskeytti hiljaisuuden.
“Siitä miten kituvasti, mun pitäs tappaa teidät!”, Karen ärähti.
“Mitä me ollaan tehty?”, kysyimme kuorossa.
“Melkein pääsin hengestäni teidän takianne, kun joku ilmiömäinen apina oli jättänyt saippuan keskelle suihkun lattiaa?”, Karen pihisi vihaisena.
“Tota, öö, en tiiä kuka se oli..”, Markus sanoi ensimmäisenä.
“Ei me sitä tahallaan tehty”, Pena sanoi varovasti.
“No, joo mää tunnustan, se olin minä, älä oo vihane, mä voin hyvittää sulle tän, käviskö hali?”, Toni sanoi mumisten.
“Ooksä sairas, oisko semmonen pikku riikkinen asia kuin anteeksi pyyntö ja lupaus, ettet koskaan enää jätä saippuaa keskelle suihkun lattiaa, tuttu?”, Karen pihisi hampaittensa välistä.
“No, joo, anteeksi ja lupaan, etten enää koskaan jätä saippuaa keskelle suihkun lattiaa”, Toni sanoi ja halasi Karenia.
“Tota, voisit sä päästää irti, kun tota mä meen vielä vessaan”, Karen sanoi aika hiljaisesti.
“Okei”, Toni sanoi ihmetellen Karenin äkillistä mielenmuutosta.
Karen juoksi vessaan heti, kun Toni oli höllentänyt otettaan. Katsoimme toisiamme outona sekoituksena kysymysmerkkejä ja huolta. Kunnes kuulimme hiljaista nyyhkytystä vessan suunnalta, kaikkien jätkien silmät levisivät.
Karen PoV:
Tunsin kuinka nuoren miehen nimeltä Tonin käsivarret kiertyivät ympärilleni ja siinä se oli, en voinut olla pelästymättä, kuinka se tuntui niin pelottavan rauhalliselta, kun se kundi halas mua, ei siinä mitään kipinää ollu, mutta se oli niin äidin rakkauden omaista, pelkkä halaus. Änkytin kundille, jotain vessaan menosta ja juoksin sinne täyttä päätä, kun hän hellitti otettaan. En voinut estää itseäni itkemästä, vaikka kuvittelin, että voisin kestää tämän, en kumminkaan ollut riittävän vahva kestämään sitä lämpöä, tunsin äidin kädet ympärilläni ja se oli lämmin halaus. Itkin hillittömämmin kuin moneen kuukauteen. Äiti oli poissa. Hän ei voisi enää ikinä antaa minulle lämmintä halausta. Pyyhin kyyneleeni ja katsoin itseäni peilistä, olin karmea näky. Meikkini valuivat pitkin poskia ja silmäni olivat punaiset itkemisestä. Pesin pois meikkini ja astelin ulos ovesta, mutta olin törmätä kundeihin, he olivat seisoneet oven takana kuuntelemassa.
“Salakuuntelijat”, jupisin puoli ääneen.
“Miksi sä itkit?”, ne kysy melkein yhtä aikaa.
“Ei kuulu teille, oven takana kuuntelijat”, sanoin närkästyneesti.
“Mut meidänhän syytä se oli, et sä itkit”, Toni sanoi tarkkaillen minua.
“Äsh, eikä ollu, unohtakaa se jo, kundit, pelataanko totuutta ja tehtävää?”, sanoin hymyillen.
Rasmus PoV:
Suostuimme Karenin ehdotukseen pelata totuutta ja tehtävää, emme ottaneet enää esille Karenin itkukohtausta, koska hän ei halunnut nähtävästi puhua siitä.
Karen pyöräytti pulloa ja se osoitti Penaa.
“Totuus vai Tehtävä?”, Karen kysyi.
“Totuus”
“Mikä on sun oikee nimi?”, Karen kysyi.
“Joni”, Pena vastasi.
“Oikeesti, en ois uskonu”, Karen sanoi miettivästi.
Pena pyöritti pulloa ja se näytti Tonia kohti.
“Totuus vai Tehtävä?”, Pena kysyi.
“Totuus”
“Oot sä homo?”, Pena kysyi.
“En, hei jätkät, ei se, että halailee toisia, tee homoa”, Toni vastasi.
“No, ainakin melkein”, Markus pisti väliin.
“No, niin jatkakaa”, mä sanoin.
“Joku on kärsimätön”, Pena hymyili minulle pirullisesti.
Toni pyöräytti pulloa ja se osoitti minua.
“Rasmus, Totuus vai Tehtävä?”, Toni kysyi.
“Tehtävä”
“Hei, mä keksin”, Karen hymyili toisille.
Karen supatti toisien korvaan jotain ja toiset hymyilivät hänelle takaisin.
“Tää tulee olemaan pirun hauskaa!”, Pena iski silmää Karenille.
Karen tirskahti ja oli mukamas viattoman näköinen.
“No?”, kysyin odottaen.
“Sori, kamu, mutta tää on hyvä tehtävä”, Toni vastasi.
“Tanssi boksereillasi egyptiläistä nykytanssia”, Toni naurahti lopussa.
“EI VOI OLLA TOTTA, KAREN SENKIN PUOLIAIVOINEN APINAN RAAKILE; NYT SÄ KYLLÄ KUOLET!”, huusin täyttä kurkkua.
“Hei, se on vaan tehtävä!”, Karen puuskahti.
“No, TOSI HYVÄN tehtävän laitoitkin mulle!”, sätin Karenia.
“Miten sitä edes tanssitaan?”, kysyin. Kaikki muutkin katsoivat kysyvästi Karenia.
“Laitat kädet 90 asteen kulmaan ja heilutat niitä robotin lailla ja sitten jalat pistät silleen salmiakki kuvion muotoseks ja sitten pyörität ittees”, Karen kertoi.
Riisuin itteni tietysti ensin boksereilleni ja asetin jalkani ja käteni niin, kuin Karen oli neuvonut. Kundit naureskeli mun yritykselle tanssia “egyptiläistä nyky-tanssia.” No täytyy sanoa, että ekakertalaiseksi se ihan hyvin.
“Aika hyvin”, Karen kehaisi.
“No, näytä itse, kun kerran olet niin hyvä tässä”, sanoin ivallisesti.
Karen hymyili minulle ovelasti ja tajusin, ettei se tulisi tarkoittamaan mitään hyvää.
Karen laittoi kätensä ja jalkansa samalla tavalla kuin minäkin, mutta sitten hän teki liikkeet, jotka minä olin tehnyt kömpelösti, hän tekin ne sulavasti kuin olisi itse ollut se liike ja en voinut uskoa silmiäni, kun hän piti jalkansa salmiakki-kuvioisena ja teki voltin säilyttäen salmiakki-kuvion jaloissaan koko liikkeen ajan. Huomasin, että kaikki kundit katsoivat hymyilevää Karenia suu auki.
“Tota, joo se meni vähän paremmin, kuin mulla”, sanoin laittaen suuni kiinni.
“Hah, hah, mä harrastan egyptiläistä nykytanssia, niin ehkä mä oon vähän parempi kuin sä”, Karen hymyili.
Mä pyöritin pulloa ja se osoitti Karenia.
“No, niin rouva egyptiläisen nykytanssin hallitsija Totuus vai Tehtävä?”, kysyin.
“Totuus”
“Miksi sinä olit täällä huoneessa 247, vaikka me oltiin varattu tää huone?”, kysyin.
Halusin kuollakseni tietää, oikeastaan minua kiinnosti kaikki mitä hän sanoi, koska hänessä oli jotain tuttua.
“Err..en aio vastata tuohon”, Karen sanoi luoden katseensa maahan.
“Älä ole lapsellinen, Karen, ihan hyvin tohon voi vastata, ei se nyt voi olla niin paha”, Pena ilkkui. Annoin hänelle varoittavan katseen. Karen huokaisi syvään ja alkoi puhua: “Tämä on ollut kaksi vuotta äitini asunto ja olin täällä muistelemassa menneitä”, Karen sanoi vakaasti.
“No, eihän se nyt niin kamalaa ollutkaan vai mitä Karen?”, Pena nauroi.
“Ei pidä perääntyä, säännöt muista ne”, Pena hymyili.
“NYT PÄÄ KIINNI, senkin lehmän aivo kapasiteetti”, Karen kiehui raivosta ja kyyneleet valuivat hänen poskillaan.
“Rauhoitu, relax baby, sori, jos loukkasin sua, ei sun tarttee riehua”, Pena rauhoitteli selvästi järkyttyneenä.
Sitten kaikkein vähiten odotin tätä, Karen lysähti lattialle ja itki hiljaa pää käsiin painettuna.
“Tota, Karen ei me tarkotettu pahaa, Pena on välillä vähän juntti”, sanoin kun hiljaisuus oli venynyt pitkäksi, eikä Karen nostanut päätään.
“Joo, ei se haittaa, mä oon vähän herkkä tän asian suhteen, äitini suhteen”, Karen sanoi lopulta, nostaen päänsä.
“Ai, saako siitä kysyä?”, kysyin hiljaa ja varovasti.
“Sori, ei mun ollu tarkotus painostaa sua, kun luulin vaan, että ujostelit”, Pena sanoi.
Toni oli aikeissa mennä halaamaan Karenia, mutta estin sen, hänkin perääntyi, kai muistaessaan edeltävän tapahtuman. Markus istui valkoisena kuin kynttilä piirissämme.
“No, kai mä voin sitten sen teille kertoa, koska pitkään aikaan elämässäni en ole ollut hetkeäkään näin iloinen itse asiassa, vaikka se ulkoapäin näyttää aivan muulta”, Karen aloitti.
“Aika ihme, että meidän seurassa voi tuntea itsensä iloiseksi”, Markus viimein puhui.
“Kato, se on lahja ja mähän se kaikki saan hyppimään ja pomppimaan ilosta”, Pena vetäisi ylleen parhaimman hurmaajan hymynsä.
“Kato ny Karenia, ei se ihan hypi ja pompi ilosta”, Toni sanoi.
“Äitini, joka kuoli vuosi sitten, sairasti pahalaatuista verisyöpää, joka todettiin neljä vuotta sitten eli kun oli 12, isäni ja äitini erosivat ollessani 7 ja sen jälkeen elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista”, Karen lopetti nyyhkäykseen.
“No, ei puhuta siitä enempää”, Karen sanoi kuin aiheen leikaten veitsellä.
“Jatketaan, mun vuoro!”, Karen hymyili
Karen pyöräytti ja se näytti Markusta kohti.
“Totuus vai Tehtävä?”, Karen kysyi.
“Tehtävä”, Markus sanoi epävarmalla äänellä.
“Hmm.., suutele Penaa!”, Karen huudahti.
“Eikä, Karen tää maksetaan!”, Pena mökötti.
Markka käveli kohti Penaa ja istahti tän viereen ja antoi pienen suudelman Penan huulille, mutta nähtävästi se ei riittänyt Karenille.
“Te ootte rasittavia, kunnolla nyt!”, Karen määräsi.
Markka antoi toisen vähän pidemmän suudelman Penalle, eikä sekään riittänyt Karenille.
“Mä tuun näyttämään, kun on noin vaikeeta”, Karen sanoi.
Penan ja Markan suupielet kohosivat merkittävään virneeseen. Joka ei tietysti jäänyt huomaamatta Karenilta.
“Ette viittis olla noin innoissanne, ehkä en ookkaan hyvä suutelija”, Karen virnisti.
Karen istahti ensin Markan vierelle, hän kosketti Markan kasvoja kevyesti sivellen, kunnes hän lähestyi hyvin varovasti kohti Markan huulia. Karen painoi huulensa ensin varovasti Markan huulille, mutta syvensi suudelmaa tiukentamalla otettaan. Kuulin Markan henkäisevän, hah, kuten arvasinkin Karen oli hyvä suutelija. Markka huokaisi, kun Karen irrottautui hänestä. Pena näytti vielä innostuneemmalta, äskeisen jälkeen tietenkin. Karen suikkasi Penalle lyhyen suloisen suudelman seisaaltaan.
“Hei, ei oo reiluu!”, Pena vinkui.
“Takaisin maksuja, veli..”, Karen hymyili.
“Äsh, senkin kieroileva muija”, Pena manasi.
“No, nyt ei ainakaan saa sitä”, Karen naurahti.
“Entä, jos mä pyydän?”
“Pane parastasi sitten”, Karen vastasi.
“Kiltti Karen- Pena aloitti -, voisitko mitenkään antaa minulle yhden kunnon suudelman suoraan suulle, joka olisi silti parempi kuin Markan, annan mitä vain siitä, jos suutelet minua vielä tänään kunnolla”, Pena aneli ja silitti samalla Karenin hiuksia.
Samalla, kun Pena aloitti hiusten silittelyn, Karen säpsähti ja hänen silmänsä sumentuivat hiukan.
“Hyvä on…”, Karen sanoi lopulta hiljaa.
Sitten Karen suuteli Penaa huulille, vain hetken ja halasi lopulta häntä, kunnes itki vasten hänen olkaansa. Pena oli ensin aikonut tuhahtaa Karenille suudelman lyhyydestä, mutta muutti suunnitelmiaan, kun kuuli Karenin nyyhkytykset ja tunsi märät kyyneleet selässään.
Olimme ylittäneet taas kerran rajan.
A/N: Siinä oli eka osa, jos oli aivan karmea kommentoikaa silti, myös ihkutukset otetaan vastaan (vaikken odota niitä saavani) Jos haluatte lisää, tulossa on, mutta ilman kommentteja ei mitään
-Naxone
!
KIITOS DÖPIS! ANNOIT ITSEVARMUUTTA!
A/N: Tässä tulee sitten miniosa heti perään, koska en ollut tarkkaavainen, vaan pätkäisin ensimmäisen luvun hieman liian aikaisin. Toivon muidenkin komentoivan tätä ficciä, koska haluaisin tietää miten onnistuin tässä... ERITTÄIN suuri kiitos Döpikselle, joka ystävällisesti kommentoi tekstiäni parhaansa mukaan (minun pakottamani, tietysti
) No aina ei ovi saada kaikkea.. Elikkä miniosa lähtee käyntiin nyt ja jatkoa tulee varmaan huomenna.....
(kommentteja kiitos)
Karen PoV:
Se käsien tuntuma hiuksissani, se hierova liike, joka toistui useita kertoja. Se silittävä liike, joka tuntui niin kotoisalta, niin äidiltä. Keskityin vain siihen kotoisaan tunteeseen, mutta olin niin veitsen terällä, ettenkö murtuisi, siksi kuulin Penan viimeiset litaniat, hänen anelustaan.
“…annan mitä vain, jos suutelet minua tänään kunnolla”, Pena sanoi.
Minun ainokainen hiljainen vastaukseni oli vain vaisu “hyvä on.” En pystynyt nyt kunnon suudelmaan, mutta annoin lyhyen suudelman Penalle, se oli silti niin vaikeaa, että annoin itseni vajota Penan olkapäälle, että voisin itkeä, sitä surua ja kaipuuta, mitä nyt tunsin. Vuoden pidätellyt surut valuivat sen kundin selälle, minulla oli niin kova ikävä. Tunsin vahvat käsivarret ympärilläni, josta seurasi vain lisää kyyneliä.
Voi, äiti tule takaisin.
Rasmus PoV:
“Karen anteeksi”, Pena sanoi varovasti ja hiljaa. Karen tiukensi otettaan, kunnes nousi hieman ja pyyhki silmiään.
“Muuten, siitä sinun anelu-saarnastasi tuli aika hyvä, mutta yhteen pikku kohtaan haluan vetoomuksen…”, Karen sanoi puolittain hymyillen.
“Ai, niinku mihin?”, Pena kysyi varuillaan.
“`annan mitä vain`, se kohta, niin ihanko mitä vain?”, Karen kysyi.
“No, sun suudelma ei ollu kummonen, mutta ihan mitä vain”, Pena sanoi vaisusti.
“Ai, että tuutte vielä tänne uudestaan, sitäkinkö?”, Karen aneli.
“Totta kai!”, Pena huudahti.
“No, mä lupaan antaa sulle kunnon suudelman, sitten ens kerralla, kun yritän vähän kontrolloida itseäni”, Karen hymyili.
“Haluut sä meidän numerot?”, Markka kysyi.
“Joo, voisin mä ottaakin”, Karen vastasi.
“Mun on 0402211347”, Markka antoi lapun Karenille.
“Ja mun numero on 0400455129”, Toni sanoi ja Karen merkitsi sen muistiin lapulle, jossa oli jo Markan numero.
“Penan auttava mimmi puhelinnumero kuuluu näin: 0459845321”, Pena hymyili.
“Kannattaakohan siihen edes soittaa”, Karen supisi hiljaa. Minä kuulin sen ja naurahdin, mutta muut olivat autuaan tietämättömiä tapahtuneesta. Karen nosti päänsä lapusta ja soi minulle ilkikurisen hymyn.
“Ja sitten viimeinen”, Karen kohotti kulmiaan minulle.
“Joo, tota mun numero on 0503927686”, sanoin lopulta.
“Kiitti kundit, soitellaan, muuten millon aattelitte tulla sitten uudestaan?”, Karen kysyi.
“No, jos ens viikolla tiistaina, käyks?”, Markka kysyi.
“Joo, ellei tavata, joskus, jossain muualla aikaisemmin”, Karen hymähti.
Hän antoi suudelman poskelle ja hymyili pienesti kaikille. Lähdimme hymyillen pois.
