Luna ei rakastu. [S]

[Pinkkura]

// Alaotsikko: tietynlainen Luna/Ron, angstistaromancea[?], S, oneshot

Kirjoittaja: Pinkkura, elikkäs minä.
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot, en saa niistä rahaa ja vain ja ainoastaan tämä tarina on minun.
Ikäraja: S varmuudenvuoksi.
Tyylilaji: angst(romance)
Paritus: semmoinen rivien välistä luettava Luna/Ron
Tiivistelmä: Luna ei rakastu.

A/N: Tämä ficci kertoo siitä miten minä Lunan miellän. Siis ensiksihän tyttö kävi jästikoulua, ennenkuin meni Tylypahkaan ja siellähän häntä sitten kiusattiin. Sama jatkui sitten Tylypahkassakin, missä myös Luna päätti ettei hän rakastu.. Ömh.. Sekavaa, myönnän, toivon että otatte jotakin tolkkua tästä.  Nauttikaa!



Luna ei rakastu


Askel toisensa perään, kasvot maata kohden, epävarma hymy huulilla - joku tuijottaa. Kylmän väreet juoksevat pitkin selkää, niin kuin minäkin juoksisin, tosin tietä pitkin, jos vain voisin. Ivanaurua, kovaäänisiä haukkumasanoja, minusta ne puhuvat ja tiedän sen, vaikka henkilöä ei mainita nimeltä. Luulevat, etten huomaa enkä tiedä kenestä ne puhuvat, luulevat muutenkin tyhmäksi, mutta tiedän kyllä. Kuljen niiden edessä! Tahdon pois täältä!

Helpotus hulvahtaa ylitse, koulu vaihtuu. Kuitenkin, Tylypahka? Mitä jos kaikki on kamalampaa...? Pala kurkussa, nieleskelyä. Helppoa aloittaa jossittelu. Jos kaikki nauravat, jos kaikki menee pieleen ja jos sitä ja tätä... Puristava tunne rinnassa, sietämätön jännitys. Mitä jos vain kaikki menee niinkuin täälläkin ja jotkut uudet satuttavat minua, lisää ja lisää?

"Kohta ollaan perillä."

Mitä siitä tulisi? Mitä? Miten? Miksi? Turha huolehtia, huolehdin kuitenkin.
Yksi muiden joukossa, seesteisyyden verhon taakse kätkeytyneenä, jo nyt mielipuolen leima otsassaan. Ei, en todellakaan tahdo mennä noista ovista sisään, jo pelkkä ajatus nostaa pelon tanssahtelemaan vatsaan. Rauhaton vilkaisu ympärille, kukaan ei tuherra itkua. Supisevat vain toistensa kanssa. Kukaan ei huomaa nyt, myöhemmin vasta.

***

Pelko sokaisee, sulkee sisuskalut sykkyrälle. Ne lähestyvät, lähestyvät kovaa vauhtia. Piiloon, piiloon! Äkkiä. Ei, ei enää ehdi. Nielaisu ja katseen kohottaminen. Silmät pusertuvat kiinni, milloin isku tulee? Hämmästys - ei mitään. Silmät aukeavat hitaasti, edessä ei ketään. Jossain kauempana Ron Weasley pinkoo kovaa vauhtia pois näkyvistä, mitä hän olikaan mennyt tekemään?

***

Epävarmat askeleet kohti tulipunaisten hiusten omistajaa. Jalat liukuvat sulavasti lattian poikki, hermostuneisuus pistää sydämen pamppailemaan villisti. Viimeinen silmäys omaan tupapöytään, enää ei voi perääntyä. Liian hellä hipaisu pojan olkapäähän, pieni hymy huulilla.

"Mitä Lööperi täällä tekee?"
"Ron, mitä asiaa tuolla on sinulle?"
"Häivy siitä hullu!"

Hymy karkaa pois, huulien välistä luisuu ilmoille vain ynähdys. Pahoitteleva katse jonnekin kaukaisuuteen. Nopeasti kauas karkuun. Kyyneleet valuvat silmänurkista, kylmä kivilattia paljaiden jalkojen alla. Tällä kertaa voi juosta, voi juosta kovaa, mutta samalla kaikki menee pois ja olen kylmä. Tunnoton. Täysin. Luna ei rakastu. Ei enää koskaan.

[Lunella]

Päätin että kommentoin jokaista ficciä, jonka luen, joten tässä tulee sitten kommenttia. o/

Luna on ihana hahmo, siitä on ihana kirjoittaa ja lukea. Sun kirjoittama Luna kuitenkin ehkä vähän poikkeaa siitä, miten itse miellän Lunan, koska mun Luna ei ole näin angstinen. Vaikka tykkäänkin tästä angstisemmasta Lunasta, koska angst on mun lempigenre ja rakastan hyvin toteutettuja angstficcejä. :3

Kuvailu on tosi kaunista, tuollaista tajunnanvirtaa ja Lunan ajatuksia preesensissä on kiva lukea. Pelko siitä, että Tylypahkassakin kaikki kiusaisivat ja vieroksuisivat Lunaa ja ettei hän saisi ystäviä, on tosi hienosti toteutettu. Ja kuitenkin hän on helpottunut ja ehkä toivoo salaa itseltäänkin, että kaikki menisi paremmin kuin jästikoulussa. Musta oli muuten mielenkiintoista, että Luna olisi käynyt jästikoulua ennen Tylypahkaan menoa, koska hän varmasti erottui jästikoulussa vielä enemmän muista kuin Tylypahkassa. Ja hänen isänsäkin kuitenkin oli velho.
Parituksesta voin sanoa, etten ikinä ole lukenut Luna/Ronia, joten olin aika innoissani siitä, miten tällainen paritus toimisi. Ron kun on aina vaikuttanut vieroksuvan vähän Lunaa ja pitänyt tätä outona. Lunan tunteet tuli hyvin selviksi, mutta mulle jäi ehkä vähän hämäräksi, mitä mieltä Ron sitten oli Lunasta; välittikö hän liikaa muiden ihmisten mielipiteistä vai ei oikeasti halunnut olla Lunan kanssa ja piti tätä yhtä hulluna kuin muutkin?
Tykkäsin kuitenkin lopusta ja siitä, että Luna ei enää rakastu.

Yhen virheen muuten bongasin, tuntuu kauhealta nipotuksesta huomauttaa siitä, mutta niinkuin kirjoitetaan erikseen, eli niin kuin.

Kylmän väreet juoksevat pitkin selkää, niinkuin minäkin juoksisin, tosin tietä pitkin, jos vain voisin.

Kokonaisuutenakin tämä ficci oli hyvin kaunis ja ihanan angstinen, kiitos tästä. <3

[Eulalia]

Ihmettelen vähän, ettei tämä ole vielä saanut kommenttia, koska on mielestäni hyvä ficci. No, yritän nyt ainakin osaltani korjata vähän vääryyttä maailmasta.

Ihan ensin täytyy sanoa, että idea ficille on erikoinen. En usko, että puhdasveriset tai puoliveriset velhot käyvät jästikouluissa, koska muutoinhan heidän kuuluisi tietää enemmän jästien maailmasta, kuin mitä kirjat antavat ymmärtää (velhothan ovat aina ihan ulalla, kun miettivät jästien touhuja). Kuitenkin olen aina miettinyt, että jo on velhoilla makea lapsuus, jos oppivelvollisuus alkaa vasta 11-vuotiaana ja opiskelu keskittyy vain kaikkiin kivoihin aineisiin, eikä ollenkaan esimerkiksi äidinkieleen, matematiikkaan tai muihin yleishyödyllisiin oppiaineisiin. Ja kyllähän ne kaikki Tylypahkan oppilaat ehkä Crabbea ja Goylea lukuun ottamatta ovat perus ala-asteen oppimäärän ainakin varmaan osanneet, ja tuntuisi hassulta ajatella, että vanhemmilla on velvollisuus töiden ohessa opettaa kaikki nuo asiat lapsilleen. Mitä siis velholapset tekevät perusopetuksensa hankkiakseen? Onko olemassa jotain velhojen alakouluja tai jotain, missä he sitten opiskelevat ennen Tylypahkaa? Siksi siis aihe aikaisemmasta koulusta on mielenkiintoinen valinta, ja on helppoa kyllä kuvitella, että Lunaa kiusattaisiin erikoisuutensa vuoksi.

Näkemyksesi Lunasta muuten on hyvin mielenkiintoinen ja kuitenkin täysin uskottava. Kirjoissa hänet esitetään aina onnellisena pikku pöffelinä, mutta kyllä on helppo samaistua ajatukseen, että se olisi vain pintaa, ja sisältä Luna olisikin epävarma ja pelokas ja kiusaamisen vuoksi aivan hajalla. Omituisuus voidaan siis nähdä niin kiusaamisen syynä, kuin kuorena sitä vastaan, ja se tuo kivaa moniulotteisuutta Lunan ah niin seesteiseen kahjouteen. Olet sitä paitsi hyvin kuvaillut Lunan mielessä pyörivät pelot ja ankeat ajatukset. Niihin on helppo samaistua, vaikka itselläni ei koulukiusaamisesta kokemusta olekaan. Ja ihastus Roniin – niin söpöä, ja todella kävi sääliksi kuulla, kuinka ilkeästi siinä kävi Loppuvirkkeet ovat lyhyydessään ja päättäväisyydessään ja kaikessa katkeruudessaan hurmaavia.

Kiitokset,

 Lia

// Varoitus - sillä aikaa kun luit aihetta, uusi viesti lähetettiin siihen. Haluat varmaan lukea senkin. Okei - en siis ollutkaan eka, vaan joku muu korjasi maailman vääryyden ennen minua

[Pinkkura]

Lunella: Ensimmäinen kommentoijja Olet muistaakseni jotakin ficciäni käynyt kommentoimassakin, en vain saa päähäni mitä, mutta aiheesta kukkaruukkuun;
Hyvä, että tykkäsit angstisesta Lunasta, minä itse miellän mielelläni Lunan angstisemmaksi kuin kirjoissa esitetään. Olisihan todella ihmeellistä, ettei tyttönen olisi saanut traumoja kiusaamisesta ja miksei hänkin voisi muka olla epävarma? Mjuuh, kuitenkin. Mietin ensin jonkin aikaa tuota jästikoulu - ajatusta ja päätinkin sitten sen toteuttaa, koska en osaa mieltää mitään muuta. 

Ih... Ei ainakaan siis ole maailman kliseisin paritus, mistä olkaamme onnellisia. Olen kirjoittanut kerran aikaisemminkin Luna/Ronia, mutta se oli fluffya. Tämä Ronin kohtalo saakin olla ihan auki, lukijan päätelmissä määriteltävä.
Korjasin mainitsemasi virheen tuolta noin ja olen suhtkoht ylpeä itsestäni [vaihteeksi taas], kun selviydyin vain yhdellä virheellä.  Kiitos sinulle kommentista, hyvä kun pidit 


Ja Eulalia, enää minua ei pelottanut, tulithan enkelimäisesti kommentoimaan tätä.  Enimmäkseen tuossa ylempänä on varmaankin vastausta kommenttiisi. En edes viitsi hehkuttaa sitä, että kuinka iloinen olen tämän kommentoinnista, mutta siis kiitos<3 Ja kiva kun pidit, olen ilmeisesti tämän kanssa sitten onnistunutkin.