Tänään on se päivä (S), Remus/Lily, James/Lily

[Sca]

Author: Sca
Genre: romance, ehkä pieni angst, ficlet
Pairing: Remus/Lily, James/Lily
Rating: Sallittu
Summary: Tänään on se päivä, Remus tietää sen heti kohdattuaan Lilyn katseen.
Disclaimer: En omista hahmoja, vaan leikin vain niillä. Enkä saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Vähän tavallaan pelottaa pistää tämä tänne, sillä tämä on ensimmäinen fic pitkään aikaan, jonka olen saanut valmiiksi, jotenkin muiden kuin originaalien kirjoitus on nykyään kauhean vaikeaa. Noh, tässä tämä kuitenkin on. + Osallistuu ficlet300-hasteeseen sanalla 64. Valinta. Kommentit ovat mukavia : )
// 19.11.2011 Vaihdoin nimen Today's going to be the daysta suomenkieliseen.

Tänään on se päivä

Tänään on se päivä.

Remus tietää sen heti kohdattuaan Lilyn katseen. Hän tietää sen tytön silmistä, tämä on pahoillaan, vaikkei hänen edes tarvitsisi. Remus on osannut odottaa tätä päivää, ei se tule hänelle yllätyksenä. Lilynkin pitäisi tietää se. Jo silloin joskus, kun Remus antoi Lilylle periksi, hän sanoi, että joskus tämä päivä ja hetki vielä koittaa, joskus vielä tulee käymään näin.

Poika hymyilee punatukkaiselle tytölle tietäväisesti ja muodostaa huulillaan sanat “minähän sanoin”. Lily tuhahtaa ja kääntää katseensa pois päin.

~

Niin, Remus tiesi tämän.

Lilyä turhauttaa, kun hän ei ollutkaan se, joka oli oikeassa. Hän on kuitenkin helpottunut, että Remus otti asian niin hyvin. Hän ei haluaisi satuttaa poikaa, se olisi viimeinen asia jota hän juuri nyt haluaisi.

James tulee Suureen saliin ja istuutuu Lilyn viereen näyttäen onnellisemmalta kuin ehkä koskaan. Lily katsahtaa varovaisesti Remusta - ruskeatukkainen poika hymyilee pienesti, silmissä on yhtä aikaa iloa ja surua.

~

Remus tuntee aivan pienen kateuden pistoksen sisällään.

Ei siksi, että hän menetti Lilyn Jamesille, vaan siksi, että heidän kahden ei tarvitse ikinä salailla heidän suhdettaan, toisin kuin Lilyn ja Remuksen. Oli liian monta syytä, miksi heidän oli pakko pitää koko juttu salassa ja tavata vaivihkaa jossakin, mistä heitä ei löydettäisi.

Ehkä senkin takia Lily tajusi haluavansa Jamesin. Luultavasti koko koulu odotti heidän päätyvän yhteen, heitä ei ainakaan tuomittaisi ystäviensä tai muiden toimesta, kuten Remukselle ja Lilylle olisi käynyt, jos he olisivat jollekulle kertoneet.

~

Lily olisi halunnut pyytää anteeksi Remukselta, mutta poika ei antanut hänen tehdä sitä.

“Älä huoli, kyllä minä selviän. Tiesin, että näin tulee käymään. Ja usko pois, parempi näin.”

Tyttö hymyili ja painoi ihmissuden poskelle viimeisen suukon, ennen kuin tämä ehti vastustella. Remus hymyili surumielistä hymyään.

[Sirina Black]

Hmmm. Lily/James ei oikein ole suosikkejani, mutta Remus/Lily on tavallaan jotain aika suloista. Se on rarea, se on erikoista ja se on jotenkin niin katkeransuloista ja elämältä maistuvaa.

Senpä takia minua harmittaakin tavallaan, että James ja Lily sitten päätyivät lopulta yhteen. Remus -parka, vaikka yrittikin esittää onnellista ja sellaista, joka selviää haavoistaan hyvin. Ei hän selviä, ei. Tahtoisin ajatella, että hän jäi suremaan Lilyn menettämistä vaikka muuta väittääkin.

Remus on mielestäni aina ollut hahmo, joka on ehkä hieman liiankin ystävällinen ja taka-alalle pyrkivä ja joka antaa periksi tietyissä tilanteissa ja on liian ritarillinen. Toisinaan sellaisenkin ihmisen täytyisi ajatella vain omaa etuaan eikä ystäviään. Uskoisin, että Lily olisi kestänyt sen, että jotkut olisivat tuominneet hänen ja Remuksen suhteen, sillä Lily oli rohkea ja varmasti omien teidensä kulkija. Remuksesta taas en sitten ihan usko, sillä hänellä oli vain muutamia todellisia ystäviä eikä hän halunnut menettää heidän ystävyyttään.

Etenkään kun James oli jo ensimmäisenä vuonna (luultavasti ainakin) päättänyt, että Lily oli hänelle se ainoa ja oikea ja tästä oli tuleva ensin tyttöystävä ja sitten vaimo ja lopulta lasten äiti. Ehkä sinällään harmillista, etteivät he ehtineet koskaan hankkia enempää lapsia kuin yhden.

Tyttö hymyili ja painoi ihmissuden poskelle viimeisen suukon, ennen kuin tämä ehti vastustella. Remus hymyili surumielistä hymyään.

Remus -parka. Jos voisin, ottaisin hänet juuri nyt tiukkaan halaukseen ja lohduttaisin kunnolla.


Kiitos tästä. Hyvin kirjoitettu ja hieno teksti.

[Sca]

Sirina, mie en ole oikeastaan ikinä pitänyt Lilystä hahmona melkein yhtään ja Remus taas on se suosikki numero 1, sinänsä hassua siis että Lily/Remus on yksi lempiparituksistani. Olen jotenkin aina kuvitellut, että ennen Jamesille mahdollisuuden antamista Lily ja Remus olisivat olleet ihastuneita toisiinsa, mutta Remus ei ole halunnut suututtaa Jamesia, joten he ovat seurustelleet salassa (ja Remuksella tietysti kauheita tunnontuskia asiasta :--D). Minusta he sopivatkin hirmu hyvin yhteen, mutta juuri Jamesin takia minä näen parituksessa sen surullisemman tunnelman. En varmaan edes osaisi kirjoittaa täysin fluffyistä R/L:ää :'D

Olen samaa mieltä tuossa, että Lily ei olisi välittänyt siitä, jos muut olisivat tuominneet hänen ja Remuksen suhteen (eikä häntä varmaan Jamesin ja muiden kelmien mielipide siitä edes kiinnostanut), mutta Remus ei olisi sitä kestänyt.

Kiitos todella paljon kommentista ja kiva kun pidit ♥

[Lils]

Remus/Lily on tosi söpöä. En ole koskaan ollut mitenkään sen kannattaja, mutta toisaalta se on aika suloista ja onnellisen oloista, sellaista tasapainoista, ja siksi tämä kutkutti jo sen takia, että tässä Lily ja Remus olivat jo eronneet ja että olivat salailleet sitä juttua - ei eletty sellaista idylliä eikä fic siksi ollut lainkaan tylsä. Remuksen angstisuus voisi kuulostaa tylsältä, mutta tässä tunnekuvaus oli onnistunutta, kaikessa tasapainoisuudessaan hyvin kiinnostavaa ja mukanaanpitävää kuitenkin. Ei tullut sellaista oloa että skippaanpas nuo tylsät rivit tuosta ja siirryn loppuratkaisuun. : DD Juoni ja ajatukset kulkivat tässä kivasti käsi kädessä ja molempia oli sopivasti sekaisin, tuloksena helppolukuinen mutta kiinnostava fic.

Ei siksi, että hän menetti Lilyn Jamesille, vaan siksi, että heidän kahden ei tarvitse ikinä salailla heidän suhdettaan, toisin kuin Lilyn ja Remuksen.

Hmm, tässä virkkeessä jokin tökki. Ehkäpä se on tuo jälkimmäinen osa, olisihan nimittäin voinut sanoa vain että näiden kahden ei tarvitse salailla ja sitten jättää siihen, tuo "toisin kuin Lilyn ja Remuksen" jotenkin tuo siihen sellaista hämmennystä, tuntuu kuin tässä olisi vielä lisää henkilöitä vaikka palataankin puhumaan Remuksesta. Apua en osaa selittää sitä, mutta siis jotenkin vähän hämmennystä aiheuttava virke minulle ainakin.

Mutta voi Remusta. : ( Raukka on hyväsydäminen ja osaa kyllä luopua, koska tietää Lilyn olevan Jamesin tavallaan, mutta vaikka hän hymyileekin ihan aidosti, se on samaan aikaan surullinenkin hymy - vähän niin kuin särkynyt. Hän on hahmona todella surumielinen yleensäkin, ja tästä tuli siksi todella suuret sympatiareaktiot häntä kohtaan. Lukijana toivoi vain, että kaikki olisi hyvin (kerrankin minä tahdon onnellisen lopun nyyh) ja että hänelläkin olisi joku. Mutta ihanasti kerrottu, miten hän ei kuitenkaan halunnut viedä Lilyä Jamesilta eikä tytön pyytävän anteeksi, ei vain itse olisi halunnut olla yksin tai sitten jonkun kanssa ja joutua piilottelemaan sitä.

Surumielinen mutta todella nätti ja tunnelmoiva fic, kiitos tästä. : )

[Sca]

Anteeksi, näihinkin kommentteihin vastaaminen on jotenkin unohtunut : (

Sab, minulle Remus/Lily on ikään kuin canonia, voisin kuvitella heidän välillään olleen molemminpuolisia tunteita, jotka eivät kuitenkaan johtaisi mihinkään sen suurempaan tai korkeintaan sellaiseen tilanteeseen, kuin tässä fikissä. Remuksen näkökulmasta kirjoittaminen on ollut minulle aina hieman vaikeaa, mukava siis kuulla, että onnistuin siinä. Kiitos kommentista : )

Lils, mulla Remus/Lilyyn yhdistyykin aina se surumielisyys, en varmaan muuten heistä osaisikaan kirjoittaa : D Ja Remus nyt on Remus enkä osaisi kuvitella hänen päätyvän muuhun ratkaisuun, kuin luopumaan Lilystä Jamesin takia. Yritin pitää tässä kielen mahdollisimman yksinkertaisena, mutta näköjään sorruin silti epämääräisiin lauseisiin, kyllä tuo nyt minunkin korvaan kuulostaa vähän hassulta... : D Kiitos sinullekin kommentista! : )