Ei nimi poikaa pahenna || Sirius, sallittu

[Paineside]

Nimi: Ei nimi poikaa pahenna
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
Kirjoittaja: Paineside
A/N: Tämä on varmaankin yksi lempparificeistäni noin omiani ajatellen, tykkään tunnelmasta tosi paljon Feel free to comment. Osallistui Sananlaskuhaasteeseen.

                                                                                                                        ~*~

”Minä olen James Potter. Mikä sinun nimesi on?”

Poika näytti Siriuksen mielestä aika hassulta. Tällä oli hyvin sotkuinen, musta tukka, pyöreät, ohutsankaiset silmälasit ja pähkinänruskeat silmät. Pieni mutta jollain tavalla riehakas virne, joka koristi hänen huuliaan, oli vino. Vasemmassa poskessa oli hymykuoppa. Sirius katseli epävarmana kengänkärkiään.
”Sirius Musta.”

James hätkähti kuullessaan nimen, osaamatta sanoa oikein mitään. Sirius ei uskaltanut katsoa häneen. Aina sama juttu.

Kun oli kulunut hetki jos toinenkin, Sirius nosti pikisilmiensä katseen edessään seisovaan poikaan.
”Mutta eikö se mene jotenkin niin, että ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä?”
Jamesin suupielet taipuivat hymyyn, samoin kuin Siriuksenkin.

[amorgirl]

Söpöö... Tuli tollanen outo virne tohon suuhun, eikä se nyt millään lähe pois...
Just sopivan söpö, en osaa sanoo mtn

[NeitiMusta]

Ihana!! Tykkäsin.
Ja mä oon ihan varma, et oon lukenu tän joskus aikasemminki. Mä oon niin varma siitä..  
Sirius ja James on niiin ihanii.

NeitiMusta.

[WHOKILLEDBAMBI]

Sopivasti suloinen ja pituudeltaan hyvä. Kuvailua on käytetty taidokkaasti ja tunnelma tuntuu aidolta. Tykkäsin paljon!

[Paineside]

Kiitos kaikille

[Dolls]

Tiedätkö kun ficciä lukiessa tulee sellainen fiilis, että näin on varmaan oikeastikin käynyt? Mulla käy niin tosin harvan ficin kohdalla, ja mä kuitenkin luen ficcejä aika paljon. No, varmaan arvaat että tän ficin kohdalla näin kävi. Oikeasti, osaan niin kuvitella Jamesin hämmennyksen puhdasverisenä kuinka Mustien sukua edustava poika seisoo niin orpona yksin ja hän sattuu rohkeana esittäytymään juuri tälle.

Koko tilanne on aina mietityttänyt mua. Miten pojat tutustuivat? Tutustuivatko pojat heti, vai oliko heidän välinsä aluksi jäiset? Miten muut suhtautuivat heihin? Kuinka heidän suhteensa kehittyi? Sä osasit vastata ensimmäiseen kysymykseen musta taidokkaasti: James meni urheana juttelemaan. Olisi mielenkiintoista lukea jatkoa tälle, kuinka suhde edistyi sun mielestäs, edes raapaleina tai ficletteinä.

Lyhyeksi, ei-tunnelmakuvausta-pelkästään ficiksi tämä oli yllättävän toimiva. Alku oli hyvä ja tarina lähti rullaamaan hyvin Siriuksen kuvaillessa Jamesia (ihastuin yksityiskohtiin, toisessa poskessa hymykuoppa ja kasvoilla riehakas virne!) ja katsellessa kenkiensä kärkiin. Lopetus ei ollut niin toimiva kuin alulta odotin. Siriuksen voin hyvinkin kuvitella laskevan suustaan sananlaskuja ja virnistelevän perään, mutta lopetuksen yhtä aikaa hymyilty hymy oli jotenkin lame. Omaperäisempääkin löytyy!

Aina sama juttu

Voi ei, ehdottomasti lempikohtani ficissä! Siriuksen katkeruus omaa nimeään ja sukuaan kohtaan, halu löytää ystäviä ja tulla hyväksytyksi, kaikki löytyy tästä lauseesta.

Joo, kiitoksia!

[Brunburga Blue]

Awwsis ku ne on ihania.  Suloinen pikkuficci ja mullekin tuli olo että näin on ihan varmasti käynyt.

[prinessa]

Aww. Pakko myöntää, että tämä on ensimmäinen kerta, kun käyn tällä osastolla, mutta tämä saa minun kyllä entistä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei tule jäämään viimeiseksi. (;
Ihana tuo loppu kasvoille jäi hymy tuota lukiessa.
Ei mitään järkevää tänään.
 ~prinessa