Title: Tänään, ei huomenna
Author: Jennie
Rating: S
Pairings: Luna/Draco
Genre: Drama ja romance, raapalesarja; yhteensä 600 sanaa
Disclaimer: Taikamaailman ja sen henkilöt omistaa J.K. Rowling. Kappaleen, josta sain inspiraation omistaa Michelle Branch.
Summary: Kaksi henkilöä. Onnellisesti yhdessä. Se oli tarua.Haasteet: Albumihaasteeseen Michelle Branchin biisillä
Goodbye To You, jonka sanat sopivat loistavasti tähän ficciin. Lue ne
tästä.
FF100, sanalla 019. Valkoinen.
Rarehaaste II, josta kaappasin itselleni toisen parin, Luna/Draco.
Vehkan antamaan haasteeseen Kilahtaneiden kirjoittajien kerho -topicissa, jossa piti kirjoittaa ficci, jonka tunnelma on jokin väri. Värin sai mainita vain kaksi kertaa. Tämän ficin väri on valkoinen. Väri kuvastaa mielestäni puhtautta, herkkyyttä ja vapautta.
A/N: Innostuin tästä parista. Oikeastaan Lunan voi parittaa melkein kelle tahansa, hän on niin ihana. Kommentteja?
Tänään, ei huomenna1.
Vanha nainen avasi oven ja sulki silmänsä, kuin antaen luvan auringon säteiden lämmittää häntä. Hänen jalkoihinsa kiertyi valkoinen kissa, joka naukui ulkona oleville ihmisille. Nainen pukkasi hellästi kissaa, jotta se menisi kokonaan ulos. Taisi olla ulkoiluaika. Kissa katseli hieman ympärilleen ja taakseen, kun nainen sulki oven, mutta jätti pienen luukun oven alareunassa auki. Siitä kissa pääsisi sisälle. Kun aika koittaisi.
Kissalla ei tuntunut olevan kiire. Se kiertyi kerälle oven eteen ja antoi auringon lämmittää ja tuulen heiluttaa sen sileitä ja pitkiä karvoja.
Luna painoi päänsä alas ja katsoi edessään olevaa mukiaan. Hän ei enää muistanut mitä siitä oli juonut.
2.
”Haluatteko vielä jotain?” Hennon näköinen tarjoilija kysyi Lunalta.
”Ei kiitos”, Luna sanoi ja hymyili hieman. Tarjoilijalla oli nätti kaulakoru. Mistäköhän se oli ostettu? Kenties lahja.
”Haluaisitteko sen sijaan, että täytän tuon kuppisi?” Tarjoilija kysyi samalla, kun taidokkaasti otti viereisestä pöydästä likaantuneet astiat yhdelle käsivarreelleen.
”Haluaisin, kiitos”, Luna sanoi hetken mietittyään.
Luna risti jalkansa pöydän alla ja korjasi mekkoaan. Sen hän oli saanut Dracolta, neljä vuotta sitten. Ikuisuus sitten. Silloin hän oli pitänyt sitä joka päivä, sillä Draco oli sanonut, että valkoinen mekko sopi hyvin hänen hiuksiinsa.
Nyt myöhemmin, juuri noiden sanojen takia, Luna oli vieraantunut mekosta. Liikaa muistoja, tarinoita.
3.
Tarjoilija laski kupin Lunan eteen. Se näytti Lunan silmissä mitäänsanomattomalta, mutta kiitti silti tarjoilijaa. Toivottavasti hänen työpäivänsä loppuisi pian, Luna mietti. Tarjoilija näytti väsyneeltä, vaikka yritti peittää sen hymyn taakse. Luna tunnisti tuon ilmeen.
Hän oli nähnyt saman ilmeen viimeisen kolmen vuoden ajan.
Peilistä.
Luna otti kuppinsa lähemmäs. Sisällä oli mansikanpunaista juomaa. Tosiaan. Hän oli valinnut listalta juoman, jonka nimi oli
Ilmojen ja Pilvien sekoitus. Se oli kuulostanut Lunan mielestä hassulta.
Hän otti siemauksen ja kohotti taas katseensa kadun toisella puolella olevaan kissaan. Se oli noussut istumaan. Se katseli, kuunteli. Pelästyi ohikulkevaa miestä. Naukaisu.
Se odotti jotain. Mitä?
4.
Luna mietti kissaa. Luna mietti kahvilaa. Luna mietti tarjoilijaa. Luna mietti mekkoaan. Luna mietti Dracoa. Mitäköhän Draco mietti?
Luna tiesi mitä hän mietti. Mies mietti työtään. Kuten joka päivä, kuten joka hetki. Draco työskenteli ministeriössä uudella osastolla, jonka tehtävänä oli pitää huolta, että jokaisella noidalla ja velholla oli asiat hyvin. He jakoivat avustuksia, jos katsoivat, että ne olivat tarpeen.
Luna maalasi tauluja. Viimeeksi hän oli maalannut muutaman taulun Tylypahkaan. Hän maalasi vedenhenkiä, niittyjä, muotokuvia. Kun lihava leidi oli siirtynyt Tylypahkassa paikaltaan (leidi ei kestänyt enää oppilaiden melua), Luna oli maalannut uuden.
Kaksi henkilöä. Onnellisesti, yhdessä. Se oli tarua.
5.
Kissa katseli ympärilleen, jonka jälkeen vielä kerran häntäänsä heilautettuaan, astui tielle ja loikki läheiseen pensaaseen. Vapauteen.
Luna ymmärsi. Kissa oli odottanut oikeaa hetkeä. Täytyi odottaa ja kuunnella. Ja vasta sitten.
Luna oli odottanut kolme vuotta. Hän uskoi, että hänen hetkensä oli tullut.
Hän tiesi mitä sanoisi Dracolle. Hän ei enää voisi elää näin. Kaikki oli kulissia. Onnellisuutta ja suudelmia ei enää ollut. Oli vain otsan rypistelyä ja yksin nukkumista.
Hän halusi, että kun hän lähtisi kahvilasta kotiin, siellä odottaisi henkilö, joka halaisi häntä. Jolle hän pystyisi tekemään ruoka ja joka olisi kotona syömässä sitä. Sitä henkilöä Lunalla ei enää ollut.
6.
Luna joi rauhassa
Ilmojen ja Pilvien sekoituksen ja nousi ylös. Hän laittoi tuolin kunnolla pöydän alle, ja kun käveli ulos, hän hymyili ja vilkutti vielä tarjoilijalle. Hän tulisi varmasti siihen kahvilaan vielä uudestaan.
Luna astui kadulle, joka oli täynnä ihmisiä. Olihan kesälauantai. Hän seisoi hetken aikaa kahvilan oven vieressä. Kuulostellen ja odottaen. Hän sulki silmänsä. Astioiden kilahtelua, naurua, lasten jokeltelua, pilvien liikkumista, ruohonkorsien heilumista. Luna kuuli sen.
Hetki oli oikea.
Hän aukaisi silmänsä ja lähtiessään hymyssä suin kahvilan ovelta, hän tiesi, että tästä päätöksestä alkoi vasta kaikki. Vapaus koitti vasta, kun oli itse siihen valmis. Ja Luna oli.
