Nimi: Sisaruussuhteita
Kirjoittaja: Eeta
Genre: Lievä angst, one-shot
Paritus: Paritukseton
Haasteet: Aakkoshaaste ja FF100 sanalla 066. Sade.
Ikäraja: Sallittu
Vastuuvapaus: Rowling omistanee kaiken, mitä hänen omakseen tunnistatte.
A/N: Halusin kokeilla sitten Petuniankin näkökulmaa. Tällainen tuli, kommentit olisivat mukavia
Petunia laski luonnontiedon kirjansa syliinsä ja katsoi ulos ikkunasta. Satoi.
Siitäkin huolimatta Lily oli taas ulkona sen Kalkaroksen pojan kanssa. Poika varmaan taas selitti valheitaan siitä ihmeellisestä taikakoulustaan, Pylytähkästä tai mikä se nyt olikaan. Ja Lily tietty kuunteli ja uskoi kaiken… Petunia väitti pojan juttuja itsepintaisesti valheiksi. Hän ei pitänyt koko Severuksesta alkuunkaan. Tämä sai hänet aina tuntemaan olonsa niin ulkopuoliseksi, ikään kuin hän ei olisi kuulunut joukkoon. Ja Petunia oli kyllä nähnyt, miten tämä katseli Lilya… Ikään kuin omistaisi hänet. Mutta Lily oli aina puolustelemassa ystäväänsä: ”Hänellä on vaikeaa, Petunia”; ”Ehkei hän tarkoittanut tehdä niin”; ”Minä pidän Sevistä kaikesta huolimatta” – eikä Petunia ymmärtänyt, miksei hänen sisarensa nähnyt ystävänsä loputtomia vikoja.
Mutta sittenkin Petunia olisi halunnut kovasti mukaan, vaikkei tahtonut sitä itselleenkään myöntää. Hänkin olisi halunnut kuulla pöllöpostista ja velhovalokuvista ja lentävistä luudista, mutta Severus piti Petuniasta yhtä vähän kuin tämä hänestä. Lily kyllä kertoi sisarelleen kaiken kuulemansa, mutta ei se ollut läheskään sama asia. Petuniaa harmitti eniten se, että Lily piti Severusta siskoaan tärkeämpänä ja jätti hänet yksin. Petunia oli tehnyt kaiken aina Lilyn kanssa, kunnes se poika tuli kuvioihin.
Punatukkainen tyttö juoksi sateessa kohti eteisen ovea. Petunia käännähti äkkiä poispäin ikkunasta, avasi luonnontiedon kirjansa ja oli syventyvinään siihen. Ulko-ovi aukeni ja sulkeutui. Lily astui olohuoneeseen sateesta märkänä, mutta vihreät silmät säteillen.
”Hei, Petunia!”
”Hei, Lily”, Petunia vastasi jäykästi ja kohotti katseensa kirjastaan. ”Et sitten viihtynyt pidempään sen Severuksesi kanssa?”
”En, minä halusin tulla luoksesi”, Lily vastasi välittämättä Petunian tuhahduksesta. ”Sev kertoi minulle Taikaministeriöstä ja…”
”Taikaministeriöstä?” Petunia naurahti pilkallisesti. ”Luuletko, että minä haluan kuulla sen pojan valheita jostain
Taikaministeriöstä?” ”Ei sitten, jos sinua ei kiinnosta”, Lily sanoi ääni värähtäen ja asteli tarmokkaasti yläkertaan.
Petunia kuunteli loittonevia askelia ja huokaisi syvään. Hän olisi kyllä halunnut kuulla, olisi kovasti. Hän ei vain osannut olla ystävällisempi.
Petunia heitti kirjansa sohvalle ja katsahti taas ulos. Sade valui pitkin ikkunaa.
Jossain kaukana tuuttasi auto.
