Title: Valintojen ja kohtalonoikkujen kautta
Pairing: Hermione/Susan
Rating: S
Genre: yleispätevästi drama
Summary: Kun hän nyt katseli violetteja paperiliinoja Matami Puddifootin kahvilassa, hän tajusi, että erilaisilla valinnoilla hän ei välttämättä olisi näin onnellinen.
A/N: 12+ virkettä - haasteeseen, sanat löytyvät lopusta. Kirjoitin ensin angstisen ficin tähän haasteeseen, mutta keskellä yötä (joku ehkä kahden aikaan) sain idean kirjoittaa siitä, kuinka Susan ja Hermione ystävystyivät. Enjoy!
Valintojen ja kohtalonoikkujen kautta
Elämässään Susan oli halunnut muuttaa monia asioita. Kun hän nyt katseli violetteja paperiliinoja Matami Puddifootin kahvilassa, hän tajusi, että erilaisilla valinnoilla hän ei välttämättä olisi näin onnellinen. Aiemmin viikolla Susan oli aamulla herätessään tuntenut kuplivan ilon sisällään tietäen, että näkisi pian taas sen, kuka hänelle merkitsi eniten.
Kaikki oli alkanut viattomasta lasinsirpaleesta. Tai kirouksesta oikeastaan, jonka takia ikkuna oli mennyt räjähtänyt rikki ja yksi sirpaleista oli uponnut Susanin oikeaan olkapäähän. Kaavun hiha sotkeutui nopeasti vereen, mutta kipu ei tullut. Hän katsoi hämmentyneenä, kuinka Hermione Granger auttoi hänet seisomaan – Susan ei edes tajunnut, että oli nojautunut seinää vasten – ja alkoi taluttaa häntä pois tapahtumapaikalta.
Sairaalasiivessä, jonne Hermione oli hänet tuonut, Susan istutettiin pedille, jonka yöpöydällä oli jostain syystä huurteisia pihlajanvarpuja. Matami Pomfrey antoi hänelle juomaa, joka maistui aivan hunajalle, samalla, kun poisti lasinsirpaleen hänen olastaan. Hermione istui hänen vierellään, kunnes viimeinenkin veripisara oli pyyhkäisty hänen olaltaan. Lääkkeen vaikutuksesta Susania alkoi pian väsyttää ja hän vaipui kevyeen uneen muistaen vain Hermionen ystävällisen hymyn.
Kun Susan heräsi, hän näki Hermionen istuvan tuolilla kovakantinen kirja käsissään. Tytön oikealla reidellä oli punainen kortti, joka toimi selvästikin kirjanmerkkinä. Opuksen sivut olivat harmaantuneet, mutta tekstin näki yhä selkeästi. Susan katseli Hermionea tasan kolmen minuutin ajan, kunnes tämä huomasi hänen olevan hereillä.
Pomfrey ei antanut Susanin lähteä vedoten tämän ”sairauteen”. Hermionen mukaan Susan oli ollut tietämätön muusta maailmasta vain muutaman tunnin. Luihuisista Blaise Zabini oli kiistänyt melko kiivaasti, että olisi ollut mitenkään osallinen kirouksen langettamiseen, mutta professori Verso oli antanut hänelle ja Theodore Nottille jälki-istuntoa. He joutuisivat lakkaamaan kaikki ne veneet, joiden kanssa ensimmäisen vuoden oppilaat tulivat vuoden alussa.
Seuraavat tunnit kuluivat nopeasti naurunsekaisen puheen lomassa. Auringonvalo heikkeni hiljalleen, ja päivä vaihtui iltaan. Kun Susan sai luvan lähteä, jos vain lupasi olla varovaisesti ”kepposia tekemättä”, Hermione jäi hänen seuraansa ja he päätyivät tyhjälle käytävälle juttelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Susanin mielestä Hermionessa oli jotain tavattoman suloista sen kovan ja kaikkitietävän kuoren alla. Mitä Hermione hänessä näki, sitä hän ei tiennyt vaikka kallistuikin kovasti viattomuuden puolelle.
– Susan, et ikinä arvaa, vaatekaappini kirjaimellisesti räjähti, ja minun oli pakko korjata se vaikka myöhästyinkin.
Susan hymyili todetessaan, että ilman tiettyjä valintoja ja kohtalon oikkuja hänellä ei olisi sellaista ystävää kuin Hermione Granger.
----------------------------------
Ja sanat olivat elämä, violetti, aamu, sirpale, kirous, sotkeutua, hämmentää, pihlaja, hunaja, viimeinen, uni, kovakantinen, kortti, harmaa, kolme, sairas, tietämätön, kiivas, vene, nauru, valo, kepponen, suloinen, viattomuus, kaappi + jokerilause.