Kirjoittaja Aihe: Kevyitä kuin vapaus, S, J/S  (Luettu 3540 kertaa)

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 720
Kevyitä kuin vapaus, S, J/S
« : 23.11.2012 18:15:38 »
Kirjoittaja: Hallahäive

Ikäraja: S

Genre: Heitänpä että huumorilla varustettu moottoripyörädraama.

Paritus: Jos oikein siristää silmiään, niin James/Sirius, mutta menee ilman paritustakin.

Disclaimer: Voi kunpa... Vaan ei, en omista Jamesia, Siriusta tai ketään muutakaan. He kuuluvat J.K. Rowlingille.

A/N: Tämä ficci alkoi työnimellä moottoripyöräraapale. No se raapale hieman aikojen myötä venyi... ja tässä on tulos! Nauttikaa huolettomasta lentelystä ja kommentithan ovat aina yhtä ihania. Osallistuu OTP10 2.0-haasteeseen.

Summary: Siriuksen suuntavaisto on erehtymätön ja Jamesista maisemat ovat yliarvostettuja.


Kevyitä kuin vapaus


Tuuli heittää Siriuksen hiukset taakse, latvat kutittavat Jamesin leukaa. Jossain heidän alapuolellaan, jonne James ei vilkaise, onhan Siriuksen niska paljon maisemia kiehtovampi, vilistävät paritalojen ruskeat katot ja siistit pensasaidat. Sirius painaa kahvaa ja he ampaisevat eteenpäin yhä kovempaa. Moottoripyörä hyrisee ja Sirius nauraa, kun James puristaa hänen vyötäröään lujempaa. Sormenpäät pureutuvat kiinni haalistuneeseen nahkatakkiin.

Pelottaako?” Siriuksen ääni on ilkikurinen ja James puree huultaan. Hän kerää kaiken rohkelikon ylpeytensä ja huutaa Siriuksen korvaan ei tietenkään. Ei vaikka pyörä onkin laittomasti viritetty jästivekotin, joka on nyt neitsytmatkallaan keskellä kirkasta päivää.

Sirius syöksyy alas, eikä James osaa sanoa kumpi aiheuttaa enemmän sieppejä vatsanpohjassa, syöksy vai Siriuksen huumaava nauru.

”Mihin me olemme menossa?” James kysyy moottorin pauhun yli.

”Minne vaan”, tulee Siriuksen vastaus ja kun tämä kääntää päätään kohdatakseen Jamesin katseen, harmaat silmät loistavat vapautta.

”Remukselle?” James ehdottaa virnistäen ja Sirius nauraa räkättää.

”Kuutamolle.” Sirius säestää sanojaan toisella syöksähdyksellä. James alkaa ymmärtää, miksi jästit käyttävät kuperaa, tai miksi sitä ikinä kutsutaankin. Hän hengittää syvään ja saa suuhunsa Siriuksen hiuksia.

Kaikesta huolimatta tuulen tuiverrus kasvoilla ja elokuun aurinko selässä tuntuvat ihanilta. Ilmassa he ovat painottomia, kaukana kaikesta siitä, mikä sitoo heitä maanpinnalla. Ei ole olemassa sotaa, perhettä, huolen lasittamia katseita tai ainaisia kuiskauksia. Siriuksen tuttu tuoksu ja seikkailun hehkuva tunne mahanpohjassa luovat melkein illuusion turvallisuudesta. Melkein.

”Tuota, James...”

”Niin, Anturajalka?”

”Emmekö me nähneet tuon puiston aiemminkin?” Siriuksen ääni on hieman epäröivä ja James voihkaisee.

”En minä ole kat— en muista.”

Ahaa.” Siriuksen ääni on kumman keveä ja James aavistaa pahinta.

”Sirius, tiedäthän sinä, missä me olemme?”

”Englannissa”, kuuluu vastaus ja jos James voisi irrottaa kätensä, hän läimäyttäisi edessään olevaa takaraivoa. Siriuksen onneksi hänen sormillaan on parempaa tekemistä.

”Sirius...”

”Kuulostat ihan Kuutamolta, Jamie. Äkkiä se selviää, missä ollaan.” Niine hyvineen Sirius kääntää pyörän kohti katua ja James toivoo kovasti, että olisi Puhtolakaisu kolmosensa selässä. Sillä on sentään todistettavasti tehty Wronskin harhautus. Lasku on epätasainen ja Sirius lähes lentää pyörän keulan yli. James sulkee silmänsä ja juuri ennen risteystä pyörä pysähtyy.

”Sehän meni yllättävän hyvin”, Sirius toteaa pirteästi.

”Totta... hei miten niin yllättävän?”

”No se jarrumekanismihan on hieman säädetty —”

James puree huultaan, jottei sanoisi mitään. Sillä kuinka muuten hän voisi enää todeta tuntevansa Siriuksen paremmin kuin omat taskunsa. Olisihan se pitänyt arvata.

”En halua kuulla. Mitäs sitten?”

”Yksinkertaista, rakas Sarvihaara. Katsotaan vain kylttejä, kunnes tiedetään missä me olemme.” Sirius pitää pienen paussin ennen kuin jatkaa. ”Tai oikeastaan sinä katsot, koska minun pitää keskittyä ajamiseen. Ikinä ei tiedä jos niitä pliiseja tulee vastaan. Jästeillä on jotain ihmeellisiä sääntöjä, nopeusrajoituksia ja muita.”

”Selvä... aja hiljempaa Sirius, en minä ehtinyt lukea!”

”Amanda ei pidä hiljaisesta vauhdista”, Sirius sanoo kuin ohimennen.

”Kuka ihmeen Amanda?” James ei muista Siriuksen koskaan maininneen yhtään Amandaa. Ja jos kyseessä ei ole väännös Andromedasta, James aikoo loukkaantua syvästi koko loppuiäkseen. Tai ainakin loppukyydiksi, sillä Sirius huijaa hänet hymyilemään liian helposti.

”No minun tyttöni tietenkin.”

”Kestä sinä puhut? Ethän sinä seurustele kenenkään tytön—”

”En tietenkään, idiootti.”

”Kuka?”

Sirius huokaa ja kääntyy katsomaan Jamesia kasvoillaan tympääntynyt ilme. Sitten hän taputtaa pyörää merkitsevästi Jamesin jalan vierestä.

”Pyörä?”

”Ei, sinun naisellinen reitesi. Katso nyt ympärillesi.”

James tuntee veren kohoavan poskiinsa ja on iloinen, että Sirius ei voi nähdä hänen kasvojaan kyseisellä hetkellä.

”Ok, no tuossa on Köynnöskuja... kuulostaako tutulta?”

”Ei.”

”Varpupolku... Likusteritie... hei!” Sirius vilkaisee taakseen ja James nojaa hieman oikealle. ”Käänny, käänny!”

Sirius tekee työtä käskettyä ja vilkaisee olkansa ylitse.

”Tiedätkö, missä me olemme?”

”En, mutta tuolla on joku mies, kysytään siltä.”

Siriuskin näkee kadun ensimmäisessä pihassa tukevan miehen, joka ilmeisesti ajaa nurmikkoa. Tai niin Sirius arvelee, mutta ei ole aiemmin nähnyt kenenkään tekevän sitä, joten hän ei ole varma. Jästeillä on niin erikoisia harrastuksia. Pyörä pysähtyy yskäisten ja mies tuijottaa Jamesia ja Siriusta outo ilme kasvoillaan.

”Päivää!” James huikkaa hilpeänä neronleimauksestaan. Mies nyökkää hitaasti kaksoisleuka väpättäen.

”Missäköhän me mahdamme olla?” Miehen posket punehtuvat hieman kun hänen silmänsä vaeltavat kohti Siriuksen vyötäröä. Sirius katsoo Jamesia syrjäsilmällä. Onkohan jästillä kaikki hyvin? Näyttää valmiilta saamaan kohtauksen.

”Pikku Whingingissä”, kuuluu vastaus töykeällä äänellä. James ja Sirius vaihtavat katseen. Kumpikaan ei tiedä paikkaa.

”Tarkemmin kiitos! Missä tämä Pikku Mikälie on?” Sirius kysyy vuorostaan.

”Surreyssä. Mitä porukkaa te oikein olette?”

”Anteeksi?”

”Ei kukaan säädyllinen ihminen eksy tuolla tavalla. Saati matkusta noin... luonnottomasti. Täällä asuu kuulkaa lapsiperheitä.” Siniset silmät tuijottavat inhoavasti Jamesin käsiä Siriuksen ympärillä, tämän leukaa Siriuksen olkapäällä.

”Sepä mukavaa. Minä olen aina halunnut lapsia...” James vastaa rennosti ja jästin poskille nousevat punertavat pilkut.

Luonnotonta...” Jästi mumisee.

”Muuten, herra...” Sirius pistää väliin ja nostaa kulmiaan kysyvästi.

”Dursley.”

”Herra Dursley, kukaan ei tainnut koskaan väittää että me olisimme säädyllisiä.” Sirius vinkkaa silmää ja käynnistää pyörän. ”Kiitos tiedoista!”

He eivät katso taakseen. Sirius ajaa eteenpäin, kunnes he ovat saavuttaneet tarpeellisen etäisyyden jästiin. Sitten pyörän keula kääntyy ylöspäin. He ovat tuskin kohonneet ilmaan, kun James tulee ajatelleeksi heidän tilannettaan uudestaan.

”Sirius.”

”Mitä nyt, Jamie-kultaseni?” Sirius heittää olkansa yli.

”Auttoiko tuo mitään?”

”Tietenkin!”

”Osaatko nyt siis Remukselle?”

”En, mutta tiedän, että olemme Surreyssä!” Siriuksen vastaus saa Jamesin kiroamaan. He eivät ikinä tule löytämään perille näin.

”Sirius! Laskeudu.”

”Mitä?”

”Laskeudu!”

Sirius nurisee turhasta lentoonlähdöstä ja siitä, miten Jamesin pitäisi päättää mitä tämä haluaa. Siitä huolimatta he laskeutuvat syrjäiselle kadulle, tällä kertaa hieman tasaisemmin, joskin James on varma, että hänen sormensa jättävät kymmenen pientä mustelmaa Siriuksen rintakehään. Siriuksen jarruttaessa James hellittää hetkeksi otettaan. Harmaat silmät kohtaavat hänen katseensa hieman ärtyneenä ja James puree huultaan, jottei virnistäisi.

”No mikä nyt on, Sarvihaara?”

”Pidä kunnolla kiinni pyörästä, jooko?” James sanoo ja Sirius tiukentaa otettaan pyörän sarvista. Vastaavasti James pysyy siinä missä on, eli kiinni Siriuksessa. Hän sulkee silmänsä ja keskittyy kunnes tuntee tutun kiepauksen vatsanpohjassaan.

Kun James avaa silmänsä, hän katsoo nauravan Siriuksen olan yli tuoliltaan tipahtanutta Remusta. He ovat ilmiintyneet keskelle tämän makuuhuonetta, pyöränrenkaat ovat rullanneet ruskean maton ryttyyn.

”Mitä —” 

”Hei Kuutamo”, James huikkaa.

”Mitä mieltä olet Amandasta?” Sirius kysyy Remuksen kavutessa takaisin istumaan.

”...en edes halua tietää”, hän mumisee.
 
« Viimeksi muokattu: 28.05.2015 20:32:56 kirjoittanut Renneto »
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Nide

  • Tittelinturska
  • ***
  • Viestejä: 359
  • hukankorentoja
Vs: Kevyitä kuin vapaus, K-7, J/S
« Vastaus #1 : 23.11.2012 18:44:00 »
Koska kommentoiminen on omituista mutta niin hauskaa.

Siis tykkäsin tästä. James/Sirius on rakkaus heti Remus/Siriuksen jälkeen ja olenkin etsinyt siitä ficcejä illan. Siis hyvä että aukaisin.
Pidin tunnelmasta vaikkakin kuulokkeista tuleva "The show must go on" ei tainnut tuoda oikeaa ja pojat olivat ihanan herttaisia. James varsinkin. Mutta ei Siriuskaan paha ollut, ei todellakaan. ^^

Herra Dursley oli kaikille Dursleylle (okei, miten toi sana taipuu?) tapansa mukaan inhottava, töykeä ja tukeva. Hänkin oli siis IC. (Ja mietin tällä hetkellä kukakohan Dursley kyseessä oli..) Kuten jo mainitsin, James ja Sirius olivat ihunia, IC:tä ja törkeän parhaita. Köh, joo, vaihtoehtoina olivatkin James, Sirius, herra Dursley ja Amanda sekä Remus ;)

Typoja en nähnyt ja pidin dialogista paljon. Tästä näemmä tuli semmoinen ihkutuspähkäilykommentti, mutta luultavasti suot sen anteeksi minulle. Lopetus oli ihanan kelmimäinen ja James nero. Remuksen ilme olisi varmaan ollut mahtava kuvattava.
Sillä kommentistani ei näillä näkymin saa rakentavampaa, enkä keksi sanottavaa tai mitään, kiitän kauniisti ja häivyn takavasemmalle. Tosin pakko mainita että kielikuvat olivat sopivia ja niin.
Lainaus
Kaikesta huolimatta tuulen tuiverrus kasvoilla ja elokuun aurinko selässä tuntuvat ihanilta. Ilmassa he ovat painottomia, kaukana kaikesta siitä, mikä sitoo heitä maanpinnalla. Ei ole olemassa sotaa, perhettä, huolen lasittamia katseita tai ainaisia kuiskauksia. Siriuksen tuttu tuoksu ja seikkailun hehkuva tunne mahanpohjassa luovat melkein illuusion turvallisuudesta. Melkein.

Eikun. Koska huomasin uudelleenlukiessani tätä yhden jutuskan.
Lainaus
”Luonnotonta...” Jästi mumisee.
Pitäiskö ton jästin tulla pienellä ^^ Ellei sitten koska tämä on velhojen näkökulmasta, pojat ajattele että miehen nimi on Jästi. Tosin... Vaihtoehtoni ei kuulosta kovin uskottavalta, mutta.
« Viimeksi muokattu: 24.11.2012 01:10:14 kirjoittanut Nidemus »
sielo is kaikkee
Ava by Pyry
                               he olivat yhdessä nidepeter

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 720
Vs: Kevyitä kuin vapaus, K-7, J/S
« Vastaus #2 : 28.11.2012 11:21:57 »
Nidemus: Kiitos kommentoinnista! ;) James/Sirius todella on rakkaus, joten hyvä, että maistui. Erittäin kiva, että hahmot vaikuttivat IC:ltä, se on aina hyvä kuulla. Herra Dursley, no en nyt tarkalleen määritellyt kuka hän on, mutta Vernon omassa mielessäni pyöri mallina. Remuksen ilme varmasti oli erittäin loistava ;D
Ja tuo jästi...hmm, voihan se olla. Katsotaan jaksanko jossain vaiheessa muuttaa sen tai varmistaa jostakin, että isolla vai pienellä. Mutta jooh...kiitos kun huomautit. Ja ensimmäinen lainauksesi kuuluu omiin lempikohtiini.

Mutta niin, kiitos siis kovasti, ihanaa, että kommentoit!
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Little Wolf

  • Vieras
Vs: Kevyitä kuin vapaus, K-7, J/S
« Vastaus #3 : 29.11.2012 15:36:32 »
Oi, oi, oi, oi, oi :3

Tämä oli... kertakaikkisen ihana <3 Anteeksi, aivoni ovat nyt totaalista muusia, eikä hra Rakentavaa nähdä näillä nurkin tämän kommentin aikana. Pahoitteluni. Oli vain ihan pakko tulla kertomaan, että pelastit päiväni...

Herttainen kokonaisuus ja iloinen tunnelma - mussukoista pitäisi kirjoittaa enemmänkin onnellisia ficcejä(kyllä, J/S-shipperinä siristelin silmiäni oikein olan takaa.)

Ja herra Dursleyn tapaaminen oli oikein veikeä yksityiskohta x)

Lainaus
”Sirius, tiedäthän sinä, missä me olemme?”

”Englannissa”

Lainaus
”Sehän meni yllättävän hyvin”, Sirius toteaa pirteästi.

”Totta... hei miten niin yllättävän?”

”No se jarrumekanismihan on hieman säädetty —”

Lainaus
Niine hyvineen Sirius kääntää pyörän kohti katua ja James toivoo kovasti, että olisi Puhtolakaisu kolmosensa selässä. Sillä on sentään todistettavasti tehty Wronskin harhautus.

Lainaus
”Ei kukaan säädyllinen ihminen eksy tuolla tavalla. Saati matkusta noin... luonnottomasti. Täällä asuu kuulkaa lapsiperheitä.” Siniset silmät tuijottavat inhoavasti Jamesin käsiä Siriuksen ympärillä, tämän leukaa Siriuksen olkapäällä.

”Sepä mukavaa. Minä olen aina halunnut lapsia...”

Lainaus
”Päivää!” James huikkaa hilpeänä neronleimauksestaan. Mies nyökkää hitaasti kaksoisleuka väpättäen.

”Missäköhän me mahdamme olla?” Miehen posket punehtuvat hieman kun hänen silmänsä vaeltavat kohti Siriuksen vyötäröä. Sirius katsoo Jamesia syrjäsilmällä. Onkohan jästillä kaikki hyvin? Näyttää valmiilta saamaan kohtauksen.

”Pikku Whingingissä”, kuuluu vastaus töykeällä äänellä. James ja Sirius vaihtavat katseen. Kumpikaan ei tiedä paikkaa.

”Tarkemmin kiitos! Missä tämä Pikku Mikälie on?”

Lainaus
”Mitä —” 

”Hei Kuutamo”, James huikkaa.

”Mitä mieltä olet Amandasta?” Sirius kysyy Remuksen kavutessa takaisin istumaan.

”...en edes halua tietää”, hän mumisee.

Ja tuossa äsken oli siis tarkoituksena lainata yksi tai kaksi kohtaa ihan vain todistusaineistoksi poikien persoonan ensiluokkaisesta esilletuomisesta ja dialogin toimivuudesta... Sitten mopo niin sanoakseni karkasi käsistä, mutta arvelen, etten lainannut edes puolta tekstiä(vaikka olisi mieli tehnyt!)

Ja koska tästä kommentissa ei ole päätä eikä häntää eikä hännänpäätä, minä lopetan kirjoittamisen tähän ennen kuin nolaan itseni niin pahasti, etten kehtaa lähettää tätä... Kiitos vielä kerran!

LW

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 720
Vs: Kevyitä kuin vapaus, K-7, J/S
« Vastaus #4 : 03.12.2012 18:56:07 »
Little Wolf: Jospas vastaisin ennen kuin vallan unohdan ;) Kiitos kovasti suloisesta kommentistasi! Pikkuisista pitäisi ehdottomasti olla onnellisia ficcejä, mutta noh, itse ainakin useimmiten sorrun helposti angsti puolelle, koska kyllähän näistä herroista saa vaikka mitä draamaa aikaan. Hymyilin katsoessani lainailujasi, hauskaa että noin monta mielestäsi toimivaa kohtaa löytyi. Ja jottei mene ihan lörpöttelyksi, niin lopettelen tähän ja sanon kiitos. Ilahdutit kovasti. :)
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Olivia

  • Homo harakka
  • ***
  • Viestejä: 238
  • 365 päivää <3
Vs: Kevyitä kuin vapaus, K-7, J/S
« Vastaus #5 : 03.12.2012 21:12:24 »
Minäkin päätän herättää kauan kateissa olleen kommentoija hahmon...
 Omalla tavallaan tätä oli omituista lukea, Sirius / James. Vaikkeivät noi kaks mun maailmassani kuulu yhteen en olis voinu kuvitella tätä tekstiä ilman noita ;D Ensimmäinen oikeastaan mulla tota paritusta ja yllätyin kyllä positiivisesti, Kiitos siitä!

Lainaus
eikä James osaa sanoa kumpi aiheuttaa enemmän sieppejä vatsanpohjassa, syöksy vai Siriuksen huumaava nauru.
Tietenkin se on Siriukse huumaava nauru ;D Ihana kohta...
Lainaus
Sirius säestää sanojaan toisella syöksähdyksellä. James alkaa ymmärtää, miksi jästit käyttävät kuperaa
Pakko kysyä, ja olla tunnelman pilaaja, mutta kuuluuko ton oikeesti olla kuperaa? kun toi lause olis mun aivsoluilla ymmärrettävissä jos se oli kypärää... Muttamutta :-X

Lainaus
”Amanda ei pidä hiljaisesta vauhdista”, Sirius sanoo kuin ohimennen.

”Kuka ihmeen Amanda?” James ei muista Siriuksen koskaan maininneen yhtään Amandaa. Ja jos kyseessä ei ole väännös Andromedasta, James aikoo loukkaantua syvästi koko loppuiäkseen. Tai ainakin loppukyydiksi, sillä Sirius huijaa hänet hymyilemään liian helposti.
Jamesissa herää mustis, söpöä ;)

Lainaus
”Herra Dursley, kukaan ei tainnut koskaan väittää että me olisimme säädyllisiä.” Sirius vinkkaa silmää
Oi, Sirius...
Lainaus
Siitä huolimatta he laskeutuvat syrjäiselle kadulle, tällä kertaa hieman tasaisemmin, joskin James on varma, että hänen sormensa jättävät kymmenen pientä mustelmaa Siriuksen rintakehään.
Kymmenen pientä mustelmaa, mitä mä kuvittelinkaan kun lainasin tän tohon? ::)

Mulla sattuu aina katoamaan kaikki kommentti ideat heti kun painan tota nappia vastaa... Viekas mieli teki kepposet nyt ja enkä saa puristettua enempää itsestäni irti. Toivottasti saan sulateltua tän...
Lainaus
Sormenpäät pureutuvat kiinni haalistuneeseen nahkatakkiin.

O.o
Olivia

Kuin pienet sadepisarat kimmeltävät kauniina kirkkaana kevätaamuna. Tuhansina pieninä pilkkuina maassa ne jotka säkenöivät ja kääntävät maisemaa ylösalaisin.
Tekstini ovat vain kalpeita. Tekstejä, jonka aurinko on jättänyt valaisematta.

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 720
Vs: Kevyitä kuin vapaus, K-7, J/S
« Vastaus #6 : 05.12.2012 13:56:51 »
Olivia: Kiitos kun kommentoit! ;) Hauskaa, että vaikka J/S ei tuttua itsellesi ole pystyit kuitenkin tykkäämään tästä.
Se kupera on tarkoituksellinen. Ontuvana syynä on, että kypärät ovat jästijuttuja, kuten vaikka nyt sähkö ja kuten herra Weasley sanoo sähköä söhköksi, James kutsuu kypärää kuperaksi. Juu I know, eiköhän velhoillakin ole kypäriä, mutta ihan minun mielikseni, ottakaa vastaan tämä selitys xD Ja voihan mustelmista saada vaikka mitä mielikuvia...
Mutta siis kaikenkaikkiaan kiitos kommentistasi oikein kovasti! :)
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 769
Vs: Kevyitä kuin vapaus, K-7, J/S
« Vastaus #7 : 26.12.2012 11:30:19 »
Viime tipassa, kuten aina, mutta täällä minä olen :)

Tää oli ihana sellaisena kevyenä ja mukavana lukemisena ja minusta paritus oli kyllä kaikkea muuta kuin tulkinnanvarainen. Ainakin Jamesin ajatuksista päätellen ;) Sirius oli kyllä juuri sellainen kun hänet nuorena ja huolettomana miellän. Ja jästien erikoiset harrastukset... No täytyy kyllä myöntää, että niinhän se taitaa olla xD Herra Dursley oli aivan mainio ja täysin IC. Totta kai hän taikuusvastaisena miehenä on luonnollisesti myös homofobinen. Sopii niin täydellisesti Dursleyn perheeseen. Ja heh, nämä pojat ovat kaikkea muuta kuin säädyllisiä, mikä kyllä passaa meille oikein hyvin. Eiväthän he muuten olisi Sirius ja James ^^

Pidin siitä, että olit tekstissä käyttänyt preesensiä. Se jotenkin sitoi tunnelman sellaiselle kevyelle ja nuoruuden ja sen uskaliaisuuden suomalle vapaudelle. Myös loppu oli aivan suloisen nokkela ja voin kuvitella Remuksen niin täydellisesti tuohon tilanteeseen, että aah, rauhallinen koti-ilta ja - MOOTTORIPYÖRÄ MAKUUHUONEESSA?! ja sitten: Sirius ja James... Juupa juu, en halua tietää...
Ehkä parempi niin, Remus ;D


Yökulkija

  • ***
  • Viestejä: 538
    • Rainbowned
Vs: Kevyitä kuin vapaus, K-7, J/S
« Vastaus #8 : 26.12.2012 18:50:43 »
Tää on tosi kiva ficci. Jotenkin vaan noi hahmot on tosi suloisia ja muutenkin. :3

Noiden kahden sanailua oli hauska seurata. Sirius puhui ja käyttäytyi tosi siriusmaisesti, ja voin vaan kuvitella Siriuksen silittelemässä Amandaa (kiva yksityiskohta toi nimi). Muutenkin tuossa tekstissä oli kaikkea pieniä ja söpöjä yksityiskohtia kuten ne kymmenen mustelmaa tai Siriuksen hiukset tunkemassa Jamesin suuhun. Dursleyn tapaaminen oli myös hyvä (joskaan ei aivan niin söpö) yksityiskohta. Reaktiot oli niin dursleymaisia kuin vaan voi olla.

Tekstin tunnelma välittyi hyvin, tuli itsellekin hyvä fiilis. Aika usein Siriuksen näkee ficeissä jotenkin angstisena, mutta tässä kaikki oli hyvin ja ihmisillä kivaa. Kivan kevyttä luettavaa (kevyt, joo, nehän viettää suurimman osan ajasta ilmassa).
Lainaus
”Auttoiko tuo mitään?”

”Tietenkin!”

”Osaatko nyt siis Remukselle?”

”En, mutta tiedän, että olemme Surreyssä!” Siriuksen vastaus saa Jamesin kiroamaan. He eivät ikinä tule löytämään perille näin.
Sirius on ihan loistava. Totta kai siitä on hyötyä, että tietää olevansa Surreyssä. Ei sillä väliä, missä Surrey tarkalleen ottaen sijaitsee. :D

Loppu oli hauska. Mahtaa olla kivaa kun kaverit pelmahtaa yllättäen keskelle makuuhuonetta moottoripyörän kanssa. ;D

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 720
Vs: Kevyitä kuin vapaus, K-7, J/S
« Vastaus #9 : 04.01.2013 11:32:37 »
Sokerisiipi:[ Kiitos kovasti kommentistasi! Parituksen tulkinnanvaraisuus, no jaa...olen liian paatunut J/S-tyttö, jotta olisin enää hyvä arvioimaan sitä :D Hienoa, että Dursley oli todentuntuinen, siihen tähtäsinkin. Tämä teksti oli juuri tuon keveyden vuoksi hauska kirjoittaa, joten kiva, että pidit. Ja voi Remus parkaa...hah. Kiitos vielä kommentistasi!

Yökulkija:Kiitos kommentistasi! ;) Kiva, että pidit tekstin yksityiskohdista. Amandakohta oli minusta hauska kirjoittaa, koska jotenkin voin itse kuvitella Siriuksen nimeämässä pyöränsä. Hyvä myös, että tunnelma välittyi, kirjoitan itse niin paljon angstia, että välillä on hienoa muistaa, että Siriuskin on joskus ollut nuori, rasavilli ja huoleton. Ja Remus epäilemättä innostui poikien saapumisesta...Mutta siis, kiitos, kiva kun kommentoit!
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid