Kirjoittaja: Elendir
Ikäraja: S
A/N: Tässä siis muutama raapale silkkaa kuvailua hyvin vähällä juonella. Kaikki kuvailee siis jotakin, mutta saat itse päätellä mitä.
Katson alas kukkulalta. Toiset kukkulat seisovat vieri vieressä kuin hampaat nousten sumun ahdistavasta merestä. Kaunis vihreä muuttuu pelottavan tummaksi hämärän harmauden keskellä. Hiljaisuus tihentyy ahdistavan lähelle ja värisyttää. Pelkään. Pelkään tuntematonta ja hämärää. Pelkään ahdistavaa tunnetta vartalossani, kuin joku tarkkailisi minua. Pelkään jyrkännettä edessäni, kuin se vetäisi minut syliinsä. Pelkään kukkuloiden jylhyyttä ja voimaa, joka murskaa ylpeyteni muruiksi ja hautaa toivoni syvälle uumeniinsa. Pelkään hiljaisuutta, joka kuristaa kaulaani, kuin tukehduttaakseen. Se vihmoo päässäni kuin tuuli, silti olemattomana kuin näkymättömyys, tappavana kuin pelko.
~***~
Tuuli viskoo puita. Se repii juuret maasta ja riepottelee luontoa ylivoimaisella julmuudellaan. Se murskaa lehdet syleilyssään kuristavalla voimalla ja hautaa elämän lämmön alle. Se nousee ja laskee, kuin leikkien vapaudellaan. Se voimistuu ja heikkenee, kuin muuttaen mieltään. Se tuo pilven taivaisiin ja karkottaa toisen pois. Se karkottaa elämän taivaalta, leikkii jumalaa.
~***~
Vesi putoaa hitaasti pisarana maahan, mukanaan jyvä hiekkaa. Se murentaa kiven jylhyyttä viekkaudellaan ja hajottaa sitä pieniin palasiin, jyvä kerrallaan, loputtoman kärsivällisenä. Kivi mukautuu pian veden tahtoon, kuin luovuttaen. Vesi pettää solinansa ja murentaa kiveä lisää ja lisää luoden omia kuvioitaan ylös ja lopulta alaskin. Pisarat hakkaavat kiveä armottomasti ja loputtomasti kuin kuolema, tappaen jylhän muodon tahtoonsa.
~***~
Tuli loimuaa taivaalla. Se kiemurtelee kuin käärme ja tanssii vaihtelevien värien tahdissa oman mielensä mukaan. Se laulaa tarinaa askelillaan ja kutoo sanojaan liikkeillään. Se polttaa mustuuden alleen ja sokaisee katseen tähdiltä. Liekit korventavat värejä tummempiin ja lopulta vaaleampiin kuin unohtaen tahtonsa. Valo laajenee taivaalla rannasta rantaan luoden kiemuraisia koukeroitaan aina vain pidemmälle. Lopulta se räjähtää ja katoaa kipinäpilvenä mustuuteen. Silmät pysyvät sokaistuneina.
