Ficin nimi: Puolikuu-omena
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Quibbler
Vastuuvapaus: Hahmo kuuluu J.K:lle. En saa tästä tekeleestä massia kouraani.
Puolikuu-omena
On hämärä kesäilta. Hieman hämärä, muttei kuitenkaan niin hämärä, etteikö näkisi ympärilleen ja huomaisi, kuinka kaunista Tylypahkan tiluksilla oikeastaan onkaan. Luna kävelee suloisen piikikästä ruohikkoa pitkin varpaisillaan ja tuntee sen kosteuden, sillä äskettäin on sadellut vettä. Aurinko on jo melkein kokonaan piilossa, mutta sieltä se jaksaa vielä kurkkia omituista tyttöä varten. Luna pitää auringosta, sen antamasta lämmöstä ja sen upeasta hehkusta, hän pitää siitä erityisesti nousevana ja laskevana. Luna hymyilee ja hyräilee itse keksimäänsä sävelmää, joka on hyvin reippaan ja iloisen kuuloista, mutta joka vähitellen alkaa muuttua haikeammaksi. Luna ei kuitenkaan itse ajattele sen olevan surumielistä. Lunan kädessä on omena, josta hän haukkaa nyt pienen palan. Pian se on kuin puolikuu.
Luna on tullut järven rannalle ja hän istahtaa hiekalle. Luna ottaa hiekkaa käteensä ja valuttaa sen pois pikkuhiljaa, hellävaroen. Sitten Luna katselee järvelle ja pian jokin siellä liikahtaa. Luna nousee ylös ja kävelee veden äärelle. Hän ojentaa toisen varpaansa kohti veden pintaa ja koskettaa vettä. Se on kylmää, muttei Lunan mielestä, joten hän kastelee kummatkin jalkansa kokonaan.
"Ei minua pelätä tarvitse. Tule vain tänne!" Luna sanoo ja liikuttelee jalkojaan. Ääntä ei kuulu.
"Ei sitten. Olisi ollut kiva tavata!" Luna tokaisee harmistuneena ja menee takaisin hiekalle. Jalat ovat pian kovin hiekkaiset, mutta se on Lunan mielestä vain hauskaa.
Hetken päästä pieni pää nousee veden pinnalle. Luna nousee taas ylös ja kävelee lähemmäs otusta.
"Hei! Kuka sinä olet?" Luna kysyy kohteliaaseen sävyyn. Olento hyppää ilmaan ja laskeutuu takaisin veteen. Se ääntelehtii innokkaasti muttei vastaa Lunan kysymykseen.
"Oletko sinä kurluttaja?" Luna veikkaa ihmetellen. "Kurluttajat ovat pieniä eläimiä, joilla on taito puhua montaa eri kieltä ja jotka osaavat tehdä upeita uimahyppyjä. Veikkaan, että olet kurluttaja!" Luna sepittää intoa täynnä. Olento hyppää taas ilmaan ja tekee näyttävän voltin. Sitten se katoaa. Luna hymyilee ja kääntyy kohti linnaa. Puoliksi syöty omena on edelleen Lunan kädessä, ja kun hän huomaa sen, hän kääntyy takaisinpäin ja vie omenan hiekan ja veden rajalle, jos vaikka veikeä kurluttaja kävisi sen nappaamassa. On aika lähteä takaisin linnaan ja juuri kun Luna avaa linnan portin, aurinko katoaa näkyvistä.
