Nimi: Love through time
Kirjoittaja: Sinikeiju
Genre: Adventure, Romance, Drama
Paritus: Sirius/Hermione
Ikäräraja: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Vastuuvapaus: Row omistaa henkilöt, kaikki muu kuuluu minulle.
Yhteenveto: Hermione on lupautunut hoitamaan sairastunutta Siriusta. Samalla hän muistelee hiljattain tekemäänsä aikamatkaa.
A/N: Halusin kokeilla kirjoittaa tällä parituksella.
Hermione astui hiljaa Siriuksen huoneeseen Kalmahanaukiolla. Mies makasi peiton alla sängyssään ja näytti nukkuvan. Tyttö sulki oven ja kokeili miehen otsaa. Se oli tulikuuma. Sängyn vieressä yöpöydällä oli kulho, jossa oli viileää vettä ja pyyhe. Hermione kasteli pyyhkeen ja pyyhki hellästi sillä miehen otsaa. Hän katseli tämän kasvoja ja muisteli pieni hymy huulillaan tekemäänsä aikamatkaa.
xxxxxxxx
Hermione istui Dumbledoren huoneessa ja mietti, että mitä asiaa rehtorilla hänelle oli. Hän katseli ympärilleen ja näki pienen tiimalasin pöydällä. Hän otti sen käteensä ja pyöritti sitä muutaman kerran ympäri. Mitään ei näyttänyt tapahtuvan ja tyttö laski tiimalasin takaisin pöydälle.
”Hei, voinko auttaa jotenkin?” huoneeseen astunut Dumbledore kysyi.
”Te pyysitte minua tänne, professori.”
”Kuinka se on mahdollista, kun emme ole tavanneet aikaisemmin?”
Hermione hätkähti. Tiimalasi olikin ollut ajankääntäjä. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten kauas menneisyyteen hän oli oikein päätynyt. Miten hän pääsisi takaisin omaan aikaansa?
”Mikä vuosi nyt on?” hän kysyi.
”1977.”
Tyttö järkyttyi. Hän oli siirtynyt siihen vuoteen, kun Harryn vanhemmat, Lupin ja Sirius olivat viimeistä vuotta Tylypahkassa.
”Voi luoja. Pyöritin tuota tiimalasia muutaman kerran ympäri. Luulin sitä tavalliseksi, mutta se olikin ajankääntäjä. Miten minä nyt pääsen takaisin omaan aikaani.”
”En osaa juuri nyt sanoa, mutta voin ottaa selvää, miten se onnistuu. Kuinka vanha olet ja mikä on nimesi?” Dumbledore sanoi lempeästi.
”Nimeni on Hermione Granger ja olen 18-vuotias. Tuon ajankääntäjän avulla siirryin 20 vuotta taaksepäin.”
Rehtori laittoi lajitteluhatun Hermionen päähän. Hetken päästä hänet oli lajiteltu Rohkelikkoon.
”On ehkä parempi, että sanomme sinun olevan vaihto-oppilas, joka on täällä muutaman viikon. Sen verran minulla ainakin menee ongelmasi selvittämisessä. Tulevaisuudesta et saa sanoa mitään. Et varmastikaan halua sotkea sitä. Rohkelikon salasana on tällä hetkellä rohkeus.”
”Ei tulisi mieleenikään. Kiitos, kun autatte. Olette tässäkin ajassa yhtä mukava kuin omassanikin.”
”Sepä mukava kuulla, neiti Granger. Tässä keskustellessamme lähetin hakemaan neiti Evansia. Hän on johtajatyttö ja opastaa sinut tupaasi.”
Oveen koputettiin ja punertavahiuksinen tyttö astui sisään.
”Te pyysitte minut tänne, professori?”
”Ah neiti Evans. Tässä on Hermione Granger. Hän on vaihto-oppilaana meillä muutaman viikon ja tulee tupaasi sekä samoille tunneille kanssasi. Voitko toimia hänelle oppaana?” Dumbledore selitti.
”Tietysti. Seuraa minua.”
Hermione nyökkäsi rehtorille ja lähti toisen tytön perään. Pelkästään nimen perusteella hän oli arvannut tämän olevan Harryn äiti. Hänelle koittaisi vaikeat ajat. Varsinkin kun tiesi, mitä tulisi tapahtumaan tulevaisuudessa.
”Minä olen Lily. Sinun nimesi jo kuulinkin. Kerron sinulle yhden asian, jotta osaat varautua, kun pääsemme oleskeluhuoneeseen. Tuvassamme on neljä poikaa, joita kutsutaan Kelmeiksi. Nimi tulee siitä, koska he ovat jatkuvasti tekemässä kepposia”, punertavahiuksinen tyttö sanoi.
”Kuulostaa ihan kahdelta ystävältäni, jotka myös harrastavat kepposia. He ovat kaksoset. Mitkä heidän nimensä ovat, jotta tunnistan heidät, kun he tulevat vastaan?” Hermione naurahti. Hänen mieleensä tuli Ronin kaksoisveljet.
”James Potter, Remus Lupin, Sirius Musta ja Peter Pettigrew. Siriusta sinun kannattaa varoa. Hän on tun-nettu naistenmies ja siitä huolimatta monet tytöt yrittävät iskeä häntä. Vaikutat melko viisaalta. Kas kun sinua ei laitettu Luihuiseen. Siellä on viisaitakin oppilaita ja valitettavasti inhottaviakin.”
”Kuulin jostain, että siihen tupaan menee kaikki puhdasveriset. Vanhempani ovat jästejä, joten se tupa ei olisi sopinut minulle.”
”Tuo pitää paikkaansa”, Lily sanoi ja pysähtyi Lihavan leidin muotokuvalle. Hän sanoi salasanan ja he astuivat sisään oviaukosta.
”Lily, älä unohda seitsemältä partiointia”, mustahiuksinen poika huusi sohvalta.
”Se on edelleenkin Evans, Potter”, Lily tokaisi.
Hermione vilkaisi sohvan suuntaan ja näki aivan Harryn näköisen pojan. Hän näki tämän vieressä nuoren Siriuksen. Se ei voinut olla kukaan muu. Tämä oli muistutti melko paljon sitä Siriusta, jonka Hermione tunsi omasta ajastaan.
”Potter ja Musta, tässä on Hermione Granger. Hän on vaihto-oppilaana täällä muutaman viikon ja tulee meidän kanssamme samoille tunneille. Missä Remus ja Peter ovat?” Lily sanoi tyttöjen päästyä sohvan luokse.
”Remus taisi sanoa menevänsä kirjastoon ja Peteristä en tiedä”, James vastasi.
Hermione tunsi Siriuksen katseen porautuvan itseensä. Hän käänsi katseensa muualle. Poika oli kieltämättä melko komea. Ei mikään ihme, jos tätä oli sanottu naistenmieheksi.
”Istuhan alas ja kerro itsestäsi”, Sirius sanoi tehden tilaa sohvalla. Hermione hymyili pienesti ja istahtikin nojatuoliin. Poika näytti hieman pettyneeltä.
”Mitä haluat tietää?”
”Kaiken mahdollisen.”
Tyttö empi. Hän ei tiennyt, mitä uskaltaisiko kertoa ilman, että vaikuttaisi tulevaisuuteen.
”Riittää, kun tiedät minun nimeni ja sen, että olen vaihto-oppilas. Muuta sinun ei tarvitse tietää”, hän sanoi lopulta.
”Anna olla, Anturajalka. Et selvästi saa mitään irti Hermionesta”, James naureskeli. Hänen mielestään Sirius oli parantumaton. Kaikkia piti yrittää aina iskeä, paitsi Lilyä.
”Tule Hermione, näytän sinulle makuusalin”, Lily sanoi. Hermione nousi nojatuolista ylös ja seurasi tyttöä.
Sirius oli erittäin kiinnostunut Hermionesta. Tyttö oli hänen mielestään kaunis. Hän halusi tutustua tähän paremmin. Hän halusi tietää, mitä tyttö salasi. Selvästi tällä oli jokin salaisuus ja hän aikoi selvittää sen.
”James, aion selvittää Hermionen salaisuuden. Hän salaa selvästi jotain”, hän sanoi ystävälleen.
”Miten aiot siinä onnistua? Häneltä on vaikea saada vastauksia. Sen käsityksen sain.”
”Käytän charmiani tietysti”, Sirius vastasi itsevarmasti.
”Hei kaverit. Mistä te puhutte? Lilystä?” paikalle tullut Remus kysyi.
”Uudesta tytöstä. Me saimme vaihto-oppilaan, Hermione Grangerin. Tosin emme tiedä, mistä koulusta hän on. Anturajalka on kiinnostunut hänestä”, James vastasi.
”Vai niin. Yrität kenties hurmata uuden tytön?”
”Totta kai. Tarvitseeko sitä edes kysyä?”
James ja Remus vilkaisivat toisiaan ennen kuin purskahtivat nauruun. Siriuksen kanssa ei ollut koskaan tylsää.
Seuraavien parin viikon aikana Hermione huomasi Siriuksen seuraavan häntä joka paikkaan. Se ei yllättänyt häntä. Hän oli huomannut katseet, joita poika oli häneen luonut. Hän oli kyllä kiinnostunut tästä.
Tyttö oli ystävystynyt Lilyn kanssa ja tiesi olevan vaikeaa siinä vaiheessa, kun hän palaisi omaan aikaansa. Hyvästien jättö ei tulisi olemaan helppoa.
Hermionen ajatukset katkesivat hänen kulkiessa Tylypahkan käytävillä ja jonkun törmätessä häneen.
”Katso, minne kuljet kuraverinen”, tönäisijä tokaisi tylysti.
Tyttö nosti katseensa ja yllättyi. Hänen tönäisijänsä oli Kalkaros, mutta nuorempana. Vaikka hänen omassa ajassaan tämä oli vanhempi, niin silti tämä oli helposti tunnistettavissa.
Sana ”kuraverinen” tuntui pahalta. Kuten aina oli. Hermione tyytyi mulkaisemaan nuorta Kalkarosta näyttämättä, että häneen sattui.
Hän käveli ripein askelin pois paikalta ja törmäsi Siriukseen nurkan takana.
”Ai hei Sirius.”
”Hei Hermione”, poika sanoi iloisesti ja katsoi sitten tyttöä tarkemmin. ”Mitä nyt on tapahtunut?”
”Ei mitään”, tyttö valehteli.
”Älä valehtele. Näen silmistäsi, että jotain on tapahtunut.”
”Ei mitään ole sattunut. Ainakaan sellaista, että sinun tarvitsisi tietää.”
”Kerro silti”, Sirius pyysi.
Hermione huokaisi.
”Törmäsin äsken johonkin poikaan. Hän käski katsoa, minne kuljen. Hän sanoi minua kuraveriseksi”, hän sanoi.
”Minkä näköinen poika?”
”Mustat, pitkät hiukset, jotka näyttävät rasvaisilta.”
”Ruikuli! Älä hänestä välitä. Hän on Luihuinen ja sanoo lähes kaikkia kuraverisiksi. Jopa Lilyä, joka oli vuosia sitten hänen ystävänsä ennen heidän tuloaan Tylypahkaan”, poika kertoi kietaisten kätensä Hermionen harteille. Tyttö salli sen tapahtua. Häntä oli sanottu monta kertaa ennenkin kuraveriseksi ja tuntui mukavalta, kun joku lohdutti. Hän hymyili pienesti.
”Silti se tuntuu pahalta joka kerta, kun kuulen sen nimityksen.”
”Sinua on sanottu ennenkin kuraveriseksi?”
”On, mutta en halua puhua siitä enempää”, Hermione sanoi ja irtaantui pojasta lähteäkseen. Sirius kuitenkin veti hänet takaisin ja painoi huulensa hänen huulilleen. Kukaan ei ollut suudellut häntä koskaan yhtä hellästi kuin poika. Suudelma sai lämpimät väreet kulkemaan hänen selässään. Hän huomasi vastaavansa suudelmaan.
”Olen halunnut tehdä jo pitkään”, Sirius sanoi hiljaa pitäen tyttöä edelleen lähellään.
”Teit asioista vaikeampaa.”
”Kuinka niin?”
”Sitten kun lähtöni aika koittaa, hyvästien jättämisestä tulee erittäin vaikeaa.”
”Ei ajatella sitä”, poika sanoi ja suuteli taas tyttöä.
Muutamaa päivää myöhemmin Hermione huomasi Lilyn olleen oikeassa Siriuksen suhteen tullessaan oleskeluhuoneeseen. Poika yritti suudella jotain toista tyttöä, vaikka oli tuntia aikaisemmin suudellut häntä. Lily oli ollut oikeassa. Sirius oli naistenmies. Oli ollut virhe kuvitella, että poika muuttuisi.
”Hermione?”
”Sinä varoitit minua, enkä minä kuunnellut. Kuvittelin hänen olevan erilainen kanssani. Hän suuteli minua tunti sitten ja on nyt toisen tytön kanssa”, Hermione sanoi apeana vierelleen tulleelle Lilylle. Hän jätti sanomatta tunteistaan.
”Se, mitä olen Siriusta oppinut tuntemaan, hän ei muutu.”
”Sen minäkin tajuan nyt. Jos joku kysyy, niin olen makuusalissa. Haluan olla vähän aikaa yksin.”
Lily katsoi, kun Hermione lähti makuusaliin ja meni sitten Siriuksen luokse.
”Sirius Musta! Minulla on sinulle asiaa. Nyt heti.”
Hölmistynyt poika seurasi häntä sivummalle.
”Mitä nyt, Lily? Onko Sarvihaaralle sattunut jotain?”
”Jamesilla ei ole mitään hätää, mutta sinä sen sijaan olet täysidiootti.”
”Mitä minä nyt olen tehnyt?” Sirius kysyi.
”Satutit ystävääni.”
”Miten niin?”
”Tunti sitten suutelit Hermionea ja nyt olet jo iskemässä uutta tyttöä. Hän näki sinut. Hän ei ole täällä enää kauaa, joten toivottavasti selvität asiasi hänen kanssaan”, Lily tokaisi vihaisesti ja jätti hämmentyneen pojan katsomaan peräänsä.
Sirius istui sohvalla tuijottaen synkkänä takassa leiskuvaa tulta. James istahti hetken päästä hänen viereensä.
”Mitä nyt on sattunut?” poika kysyi.
”Suutelin Hermionea muutama päivä sitten ensimmäisen kerran ja viimeksi tunti sitten. Hän oli nähnyt minun suutelevan hetki sitten toista tyttöä. Lily antoi minun kuulla kunniani asiasta.”
”Sellainen se minun tyttöystäväni on”, James sanoi ylpeänä. Siriuksella meni hetki käsittää ystävänsä sanat.
”Sarvihaara, oletko sinä vihdoin onnistunut valloittamaan Lilyn?”
”Kyllä, Anturajalka”, James vastasi virnistäen leveästi.
”Onneksi olkoon. Eihän siihen mennyt kuin neljä vuotta. Lily sai muuten minut miettimään. Hermione on ensimmäinen tyttö, jonka kanssa voisin harkita seurustelua. En vain tiedä saanko tilaisuutta korjata välini hänen kanssaan. Hän ei varmaankaan suostu puhumaan minulle tällä hetkellä.”
”Valitettavasti en voi auttaa sinua. Haluaisin kyllä. Anna Hermionelle aikaa. Kyllä hän varmasti suostuu puhumaan sinulle jossain vaiheessa”, James neuvoi.
Hermione vältteli Siriusta seuraavien päivien aikana. Hänen tunteensa tätä kohtaa olivat kasvaneet lyhyessä ajassa. Hän näki pojan yrittävän hakea hänen katsettaan tunneilla, mutta hän ei suonut katsettakaan tämän suuntaan. Se oli erittäin vaikeaa. Pitäisikö hänen puhua pojan kanssa? Selvästi tämä halusi sitä. Hän halusi sitä itsekin, mutta hän ei tiennyt pystyisikö siihen. Miksi kaiken piti olla niin vaikeaa?
”Kaikki hyvin?” Lily kysyi nähtyään ystävänsä tuskaisen ilmeen.
”Minun varmaan pitäisi puhua Siriuksen kanssa, mutta en tiedä pystynkö siihen.”
”Kukaan ei pakota sinua nyt puhumaan hänen kanssaan. Sinä puhut hänen kanssaan sitten, kun pystyt.”
Hermione nyökkäsi. Hänen ystävänsä oli oikeassa.
Sinä iltana tyttö näki Jamesin, Siriuksen, Remuksen ja Peterin hiippailevan ulos. Hän tiesi miksi. Oli täysikuu. Siitä huolimatta hän lähti seuraamaan poikia. Hän piti huolen, etteivät nämä nähneet häntä. Hän tiesi, mihin nämä olivat suuntaamassa, kohti Tällipajua ja sen kautta Rääkyvään röttelöön.
Poikien mentyä Tällipajun salaluukun kautta Hermione jäi odottamaan. Jonkin ajan kuluttua hän näki uroshirven ja mustan koiran juoksevan tiluksilla. Hetken päästä näiden seuraan liittyi tuttu hahmo, ihmissusi. Vaikka olikin jo kerran aikaisemmin nähnyt saman, niin se oli silti pelottava.
Ihmissusi haistoi hänet ja lähti tulemaan kohti. Tyttö lähti juoksemaan kohti linnaa. Hän kuuli ihmissuden läähättävän perässään. Se oli jo melko lähellä. Hän tunsi raapaisun olkapäässään kaatuessaan maahan. Hän sulki silmänsä ja jäi odottamaan puraisua, jota ei kuitenkaan tullut.
Hän avasi silmänsä ja kääntyi katsomaan taakseen. Uroshirvi pakotti ihmissuden sisään Tällipajun salaluukusta, Siriuksen muuttuvan omaksi itsekseen ja kyykistyvän hänen viereensä.
”Hermione?”
Hermione alkoi nyyhkyttää ja poika veti hänet lujaan halaukseen. Tämä silitti rauhoittavasti hänen hiuksiaan.
”Ei olisi pitänyt lähteä ulos. Halusin vain nähdä, mihin te menette. Näin, kun hiippailitte ulos.”
”Sinulla ei ole nyt mitään hätää. Olet turvassa. En lähde tästä mihinkään. Sinun taitaa olla paras käydä näyttämässä haavaasi Matami Pomfreyn luona. Minä saatan sinut.”
Sirius auttoi Hermionen ylös ja lähti saattamaan tätä sairaalasiipeen. He törmäsivät ovella Dumbledoreen.
”Neiti Granger, mitä teille on tapahtunut?”
”Hän oli vähällä joutua ihmissuden raatelemaksi. Se ehti onneksi vain raapaista”, Sirius sanoi nopeasti.
”Hienoa, että toimitte herrasmiehen tavoin, herra Musta. Neiti Granger, olen melkein onnistunut ratkaisemaan ongelmanne. Siihen menee vielä muutama päivä. Nyt päästän teidät Poppyn hoitaviin käsiin”, rehtori sanoi toivottaen vielä hyvää yötä, ennen kuin poistui.
”Mistä ongelmasta Dumppis puhui, Hermione?” Sirius tiedusteli Hermionelta, mutta tämä oli menettänyt tajuntansa.
”Matami Pomfrey!” poika huusi.
Hermione tuli tajuihinsa seuraavana päivänä puolen päivän aikaan. Hän avasi hitaasti silmänsä, eikä tiennyt heti missä oli. Hän katseli ympärilleen ja tajusi olevansa sairaalasiivessä. Hän näki Siriuksen torkkuvan tuolissa sänkynsä vieressä. Hän ei voinut estää itseään hymyilemästä. Poika näytti suloiselta nukkuessaan.
”Sirius”, hän kutsui tätä.
Sirius avasi samassa silmänsä.
”Olet herännyt. Pelästyin, kun menit yhtäkkiä tajuttomaksi. Muistatko, mitä tapahtui?”
Poika siirtyi istumaan sängyn reunalla sipaisten hellästi tytön poskea.
”Muistan. Sinä ja James olette animaageja ja Remus ihmissusi. Tein kerran esseen ihmissudesta, joten osaan katsoa merkit. Muistan myös, miksi en puhunut sinulle”, Hermione sanoi ja Sirius siirsi katseensa muualle.
”Ei sinun tarvitse nytkään puhua minulle. Taidankin tästä lähteä”, poika sanoi hiljaa nousten ylös. Tyttö tarttui tätä kiinni ranteesta.
”Älä mene. Jää”, hän pyysi. ”En halua, että menet.”
Sirius hymyili vaisusti.
”Jos niin haluat.”
Tyttö veti poikaa alaspäin ja suuteli tätä. Hän ei halunnut enää olla erossa tästä.
”Minä todellakin haluan sinun jäävän.”
Hermione tiesi aikansa käyvän vähiin, joten hän otti kaiken irti siitä seuraavien päivien aikana. Hän pysytteli tiiviisti Siriuksen seurassa. Hän sai viestin Dumbledorelta, että tämä oli ratkaissut ongelman. Oli tullut aika palata siihen aikaan, mihin hän kuului.
Tyttö otti sulkakynän ja pergamentin alkaen kirjoittaa kirjettä.
Rakas Sirius.
Olen poissa, kun luet tätä. Lähtöni aika tuli niin nopeasti, että en ehtinyt sanoa hyvästejä teille kenellekään. En ollut mikään vaihto-oppilas. Tulin vahingossa ajankääntäjän avulla 20 vuotta taaksepäin. Sovimme Dumbledoren kanssa, että sanomme minun olevan vaihto-oppilas, koska en voinut kertoa tulevaisuudesta mitään. En halunnut muuttaa sitä, mitä oli jo tapahtunut minun ajassani.
Sanotko muille hyvästi puolestani? Oli erittäin ihana tutustua teihin ja tulen kaipaamaan teitä kaikkia.
Erityisesti sinua, Sirius.
Minulta jäi sanomatta yksi asia. Rakastan sinua ja tulen aina rakastamaan. Me tulemme vielä tapaamaan.
Rakkaudella Hermione
Hän jätti kirjeen siten, että poika varmasti löytäisi sen ennen kuin meni rehtorin huoneeseen.
”Kas niin, neiti Granger. Kääntäkää tätä tiimalasia kaksikymmentä kertaa ympäri ja pääsette omaan aikaanne”, Dumbledore sanoi.
Hermione teki niin sulkien samalla silmänsä. Avattuaan silmänsä hän näki pöydällä Päivän profeetan. Hän vilkaisi sitä. Päivämäärä kertoi hänen päässeen omaan aikaansa. Hän oli kuitenkin surullinen. Hän oli löytänyt rakkauden ja joutunut luopumaan siitä.
xxxxxxxx
Sirius avasi hitaasti silmänsä. Hän tiesi olleensa monta päivää kovan kuumeen kourissa. Se oli selvästi laskenut, sillä hänen olonsa tuntui paremmalta. Nukkuessaan hän oli uneksinut tytöstä, jonka oli tavannut viimeisenä kouluvuotenaan.
Hän näki Hermionen sänkynsä vieressä. Tyttö nukkui ja oli laskenut päänsä käsiensä päälle sängylle. Sirius silitti hellästi tämän hiuksia, jolloin tämä heräsi.
”Hei. Olet herännyt”, Hermione sanoi hymyillen.
”Tunnen vointini paremmaksi.”
”Kun tulin, sinulla oli korkea kuume, mutta hyvä, että voit paremmin.”
”Näin unta nukkuessani. Muistelin erästä tyttöä, jonka tapasin viimeisenä vuotenani Tylypahkassa. Hän sanoi olevansa vaihto-oppilas.”
Hermione tunsi sydämensä hakkaavan. Hän ei tiennyt, muistaisiko Sirius kyseisen tytön olevan hän.
”Mitä hänelle tapahtui?”
”Hän oli muutaman viikon ja katosi sitten yllättäen.”
”Kertoiko hän koskaan syytä?”
Sirius katsoi tiiviisti tyttöä.
”Kertoi. Jätit kirjeen, jossa selitit lyhyesti lähtösi syyn. En silloin heti ymmärtänyt asiaa, mutta Lily sai minut lopulta tajuamaan.”
Hermione hymyili.
”En voinut lähteä hyvästelemättä. En halunnut lähteä jättämättä mitään viestiä”, hän kuiskasi.
Mies nousi istumaan ja veti hänet sängylle viereensä.
”Hävisit silloin elämästäni, mutta et katoa enää”, Sirius sanoi ja painoi huulensa tytön huulille. Hermione vastasi innokkaasti suudelmaan.
”En haluakaan kadota. Kuten kirjeessäni sanoin, en ole lakannut rakastamasta sinua.”
”Ja minä rakastan sinua.”
