Witsi-Ukki muistelee
Kirjoittaja: Emli
Ikäraja: sallittu
Paritus: ei ole
Genre: tunnelmapala
Yhteenveto: Georgen sotamuistelua...
Disclaimer: En omista hahmoja enkä saa tekstistäni rahaa
Varoitukset: Spoilaa sarjan, koska sijoittuu tulevaisuuteen.
A/N: Osallistuu Weasleyn perhepotrettihaasteeseen: Fic 3 a. George (aloitettu 24.6.09)
WelhoWitsit oli tupaten täynnä ja päivä oli kiireinen. Velhot tulivat ovista sisään ja ulos. Weasleyn serkuksista usea oli auttelemassa kaupassa, isot pojat vartioimassa sähikäishyllyllä valmiina puuttumaan keppostelevan väentungoksen saamiin ideoihin.
Heidän lapsensa syöksyilivät alakertaan tuon tuosta kiusaamaan ja juoksentelivat joka paikassa tiellä.
George köpötti sisään keppinsä varassa. Hän oli WelhoWitsien perustaja ja Voldemortin sodan aikainen veteraani. Ihmiset tunnistivat hänet heti ja antoivat tietä. George tuli lopulta kuluneen myyntitiskin luo, jossa avulias hilpeä myyntityttö taikoi hänelle nojatuolin. Tyttö oli Georgen sievä pojantytär. George istahti ja raaputti aikansa ilmaa pään sivulta siinä kohdassa, missä korva oli kerran ollut. Sitten hän huikkasi: ”Tulkaahan lapset tänne! Jättäkää isot rauhaan vähäksi aikaa.”
”Ja sitten puhdasveriset alkoivat jahtaamaan niitä kuraverisiä. Kuraverinen poika otti johdon ja koko lailla kaatoi nurin koko ministeriön, kun auroorit jahtasivat kuolonsyöjiä. Me ollaan puhdasverisiä, mutta ei kuraverisissä vikaa, tykätään niistä, fiksua väkeä…
”Sitten kuolonsyöjät ottaa ja tappaa veljeni! Hiton veljen tappajat. Mutta silloinpa Potter antaa niille kyytiä. Potter voitti sauvan joten se oli hänen vaikka hän ei ollut koskaan koskenutkaan koko kapineeseen.”
”Entä minun isoisä!” Nevillen jälkeläinen kysyi.
Ja kun päivä vaihtui yöhön: suuteli punaiseksi ja kultaiseksi taivaan, jolta lopulta kirkas yötaivas pyyhki värin, vanhus kertoili juttuja yhä. Kukaan ei ollut muistanut oviakaan sulkea. George kertoili innostuneena ja hyvin, vaikka ajatukset eksyilivät sivuraiteille. Hänen poskensa punoittivat onnesta.
”No voi pojat, onpa myöhä. On ollut hyvä päivä. Voisin nukkua iänkaiken.”
Ehkä hän lopulta nukkuisikin.
