Nimi: Rakkaus parantaa alkoholistin
Kirjoittaja: onkonälkä
Genre: Fluff
Ikäraja: K11
Paritus: Dobby/Winky
A/N: Osallistuu haasteisiin het10 ja Rare10
Guadaloupe nosti ikärajan asianmukaiselle tasolle ja siirsi.
______________________________________
Dobby kantoi sammunutta tyttötonttua Tylypahkan keittiöön. Tytön kädet olivat kiertyneet Dobbyn kaulaan ja tämän päälaella keikkuva rusetti kutitti Dobbyn nenää. Winky oli kyllä kaunis, mutta aina kännissä. Dobby katsoi Winkyä huolissaan ja nosti tämän pehmoiseen leipäkoriin nukkumaan, peitti vastapestyllä keittiöpyyhkeellä ja painoi hellän suudelman tämän otsalle. Muut tontut olivat jo nukkumassa, mikä oli hyvä, sillä he halveksivat Winkyä tämän alkoholismin takia. Myöhään yöllä, kun muut tontut olivat jo menneet nukkumaan, oli Dobby jälleen kerran hiljaa kadonnut ovenraosta etsimään Winkyä, ja myöhemmin palannut nukkuva tyttötonttu sylissään.
Dobby painoi päänsä tyynyyn pienessä sängyssään, kotitonttujen makuuhuoneessa, ja katseli Winkyä, jonka korin hän oli asettanut viereensä. Hän ajatteli, että tytön olisi turvallisempi herätä hänen läheltään, kuin sängystä huoneen toiselta laidalta. Dobbyn silmäluomet painuivat umpeen, ja seuraavan kerran ne raottuivat, kun tämä tunsi jonkin lämpimän painautuneen itseään vasten, ja kiertyneen pienelle nukkuvalle kerälle siihen. Winkyn ruumiin lämpö tuntui lohduttavalta, tuntui, kuin tämä vielä joskus parantuisi alkoholismistaan, ja palaisi tavalliseksi, reippaaksi ja iloiseksi itsekseen.
Aamulla eräs kotitonttu tuli ravistamaan Dobbyn hereille. Kun se huomasi Winkyn, sen katse muuttui närkästykseksi, ja nenä rutistui aivan kuin se olisi haistanut jotakin iljettävää. Dobby nousi sängystä ja vasten tahtoaan jätti Winkyn yksin nukkumaan. Muut tontut eivät liiemmin välittäneet Winkystä, eivätkä huolineet tätä töihin. Muutaman tunnin kuluttua uninen Winky laahusti ulos makuutiloista, ja vastoin kaikkia odotuksia, ei tarttunut pulloon. Tämä katseli hetken ympärilleen saadakseen unihiekat pois suurista silmistään, ja asteli Dobbyn viereen. Hän otti itselleen puolet tämän porkkanoista ja alkoi kaikkien suureksi ihmetykseksi pilkkoa niitä. Loppupäivän, seuraavan, ja muutamat niitä seuraavat päivät hän oli yhtäläisenä osana ruokaa laittavaa ja siivoavaa tonttujoukkoa, eikä kertaakaan satuttanut, taikka tarttunut pulloon. Mutta edelleen tämä vietti yönsä leipäkorissa Dobbyn vuoteen vieressä.
Seuraavan viikon lopulla alkoi pääsiäisloma, ja kotitonttujen työmäärä puolittui. Dobby ja Winky olivat lähteneet kävelylle linnan pihamaille. Aurinko paistoi kirkkaana, ja heijastui järvestä. Edes kielletty metsä ei näyttänyt auringon valossa kylpiessään niin pelottavalta ja luotaantyöntävältä. Tontut kävelivät järven rantaan ja katselivat lomasta nauttivia koululaisia. Kun he jatkoivat matkaa, arasti Winky tarttui Dobbyn käteen, ja he jatkoivat matkaa käsi kädessä. Kun aurinko alkoi hiljalleen painua mailleen, tontut kääntyivät takaisin linnaan ja palasivat keittiöön. Winkyn posket punoittivat helakasti ja molempien silmät loistivat kirkkaampina kuin yksikään tähti, kuu tai aurinko. Hiljaa Dobby suuteli Winkyä suoraan suulle, ja Winky vastasi suudelmaan hymyillen onnellisuuttaan. Sillä hetkellä heillä oli vain toisensa, ja siitä hetkestä lähtien heidän sydämensä olivat yhtä, eikä Winky enää kertaakaan sortunut juopottelemaan.
