// Alaotsikko: koulukiusaamisesta kertova oneshot, S
Nimi: Rumat kuteet
Kirjoittaja: Snouk
Beta: Snouk
Ikäraja: S
Varoitukset: v-sana, puhekielisyys
Genre: draama, ihan pikkuisen angst
Vastuunvapaus: Kaikki on minun.
S/S: Samaa koulujuttua tämäkin kuin Syrjitty, mutta ei samaa tarinaa. Ihan erillinen oneshot tämä on. Ikärajasta en ole aivan varma, mutta tuon yhden kirosanan takia laitoin sen nyt tälle osastolle. Kommentti on aina mukavaa.
Rumat kuteet
Siinä ne taas istuu. Luulevat varmaankin olevansa jotain, hah. Mä käytän tahallani kovaa ääntä kommentoidessani toisen housuja Merille. Ei sen housuissa ole mitään vikaa, mutta pakko keksiä jotain. Ei kukaan tykkää niistä, enkä mä voi olla erilainen. Munkin on pakko vihata niitä, jos haluan kuulua porukkaan.
Meri nauraa, mutta se tyttö tuijottaa eteensä kuin ei olisi kuullutkaan. Mä tiedän, että se välittää silti. Sen silmäkulmassa näkyy kimmeltävä kyynel, ja se koittaa taistella nestettä vastaan. Se ei halua vaikuttaa heikolta. Mun käy sitä sääliksi. Toinenkin tyttö näyttää kalpealta.
Me kävellään tyttöjen ohi ja Meri jatkaa niistä puhumista. En mä ole koskaan niistä pitänyt ja olen mäkin sitä mieltä, että ne on tosi outoja ja niillä on tyhmät jutut. Ne on lapsellisia, mutta mun mielestä niitä ei tarvitsisi silti kiusata. Silti mä teen sitä itsekin.
Me käydään vessassa ja kävellään käytävää takaisin. Välkkävalvoja on kyykistynyt tytön eteen, joka ei ilmeisesti osannutkaan pidätellä kyyneliään. Se nyyhkyttää ja koittaa selittää jotakin. Se vilkaisee meitä ja valvoja katsoo meihin myös. Mun sydän hypähtää kurkkuun, kun se viittoilee meidät luokseen.
Meri on aivan tyyni. Se näyttää koppavalta ja esittää, ettei tiedä mistään mitään. Mun tekisi mieli tunnustaa, sanoa, että joo, me kiusataan noita. Silti mä pysyn hiljaa ja annan Merin hoitaa puhumisen. Se valehtelee opettajalle päin naamaa ja räpsyttelee silmiään. Mä tuijotan seinää, en halua kohdata niiden tyttöjen katsetta. Opettaja kyseenalaistaa paljon Merin sanomisia ja kysyy välillä multa. Vasten tahtoani mä huomaan kuitenkin komppaavani Meriä. En mä halua joutui silmätikuksi. En mä halua olla kuin nuo.
Opettaja ojentaa itkevälle tytölle nenäliinan ja lähtee. Meri tarttuu mua hihasta, mutta mä olen jähmettynyt paikoilleni. Tuijotan sitä tyttöä, joka niistää juuri nenäänsä. Toinen katsoo mua kärsivänä ja asettaa haparoiden kätensä ystävänsä olkapäälle. Niillä on toisensa. Mitä mulla on? Meri ja muu jengi, joka pilkkaa tavallisia ihmisiä, koska niillä on muka rumat kuteet. Mun mielestä niillä on ihan kivat vaatteet, mutten tietenkään ole koskaan myöntänyt sitä ääneen.
Haluan pyytää anteeksi. Avaan suuni. Anteeksi, anteeksi, anteeksi.
“Haista vittu”, sanon ja harpon Merin kanssa pois. Se räjähtää nauruun nurkan takana ja mä yritän olla kuvittelematta, miltä niistä tytöistä tuntuu. Milloin musta tuli näin hirveä?
Star muokkaili ikärajan otsikkoon