Title: Luovuta elämäsi minulle
Author: Minä
Genre: Songfic (laulu: REDin Breathe into me), deathfic, angst
Rating: K-11
Pairing: Lievä Ginny/Tom (yksipuolinen)
Disclaimers: En omista J.K. Rowlingin hahmoja enkä REDin laulua, enkä saa minkäänlaista palkkiota tästä.
A/N: Tuli vaan mieleen kirjottaa tällänen kun kuuntelin tuota kyseistä kappaletta.
Luovuta elämäsi minulle
And this is how it feels when I, ignore the words you spoke to me
And this is where I lose myself, when I keep running away from you.
And this is who I am when, when I don’t know myself anymore
And this is what I chose when, it’s all left up to me
“Rakas Tom. En tiedä mitä minulle on tapahtumassa. Oppilaiden kimppuun on hyökätty ja kukkoja on kuristettu. Minusta tuntuu että olen syyllinen. En muista ollenkaan missä olin hyökkäysten aikana… ja vaatteissani on kukon höyheniä! Tom, mitä minä teen?”
“Ota ihan rauhallisesti. Et sinä voi se hyökkääjä olla. Sehän oli luihuisen perillinen ja sinä olet rohkelikko. Minä uskon sinuun, Ginny Weasley. Olet hyvä ihminen.”
“Kiitos Tom. Sinun ansiostasi pysyn järjissäni. En tiedä mitä tekisin ilman sinua. Olet minulle kuin ystävä. Enemmän kuin pelkkä ystävä.”
Breathe your life into me, I can feel you
I’m falling, falling faster
Breathe your life into me, I still need you
I’m falling, falling, breathe into me
Breathe into me
Kuinka kauan minun on vielä kestettävä tuota hupakkoa tyttöä? Rasittavaa.
Onneksi hänen kirjoituksensa ovat sentään muuttuneet kiinnostavammiksi. Ei enää pikkutytön arkisia pikkupulmia.
Jos hänestä ei olisi hyötyä minulle, en olisi vastannut hänelle kertaakaan.
Mutta minä tarvitsen häntä. Hänen täytyy luovuttaa elämänsä minulle.
Voimistun pikkuhiljaa.
Ja sitten pääsen toteuttamaan suunnitelmani seuraavan vaiheen. Saan ruumiin itselleni.
Ja kun tyttö kuolee… lakkaan olemasta enää pelkkä muisto.
Lordi Voldemort palaa.
And this is how it looks when, I am standing on the edge
And this is how I break aparts, when I finally hit the ground
And this is how it hurts when I, pretend I don’t feel any pain
And this is how I disappear, when I throw myself away
Eräänä päivänä kun olin menossa huoneeseeni kirjoittamaan päiväkirjaani tavalliseen tapaan, huomasin jonkun istuvan sängylläni päiväkirjan vieressä. Meinasin kiljaista kauhusta.
Henkilö oli poikkeuksellisen komea tummatukkainen nuori mies. Hänellä oli kalpeat kasvot ja melko ylpeä profiili. Hän näkyi jotenkin oudon sumeasti, aivan kuin olisi katsonut huuruisen ikkunan läpi.
“Hyvää iltaa, Ginny Weasley”, hän sanoi pehmeällä äänellä.
“Kuka sinä olet? Mistä tiedät kuka olen?” kysyin.
“Olen Tom Valedro.”
Menin ihan lukkoon. Ei kai sentään Tom päiväkirjastani? Ei. Ei voinut olla. Tässä oli pakko olla jokin erehdys.
“Mutta nyt, pikku Ginny, on mentävä. Aikaa ei ole loputtomiin.”
Hän laittoi toisen käden suulleni ja kaappasi minut mukaansa. Minne hän oikein oli viemässä minua?
Minä yritin huutaa, mutten voinut. Hänen kätensä esti äänen tulemisen.
Jonkin ajan kuluttua huomasin että olimme vessassa, siinä missä Murjottava Myrtti asui. Muististani puuttui taas osa. Ihmettelin, miksi käsissäni oli punaista maalia. Vai oliko se verta?
Kuulin toisen puhuvan. Tai pikemminkin hän sihisi.
Sen seurauksena vessan keskelle ilmestyi aukko. Hän työnsi minut siitä sisään.
Breathe your life into me, I can feel you
I’m falling, falling faster
Breathe your life into me, I still need you
I’m falling, fallin breathe into me
Breathe into me
Hah, tuo typerä tytönheitukka… Siinä makaamassa tiedottomana jalkojeni juuressa.
Kohta saisin voittoni.
Ihan kohta.
Kuolisit hieman nopeammin, Ginny. Luovuta elämäsi minulle.
Niin minusta tulee elävä.
Ja pääsen tappamaan Harry Potterin.
Sitä ajatellessani aloin nauraa. Nauroin niin kovasti että koko kammio raikui.
Anteeksi basiliskiseni, jos keskeytin unesi.
Mutta nyt on pakko.
Nauroin niin että vatsaan sattui. Taivuin kaksinkerroin.
Hetken päästä huomasin makaavani maassa ja takovani kammion lattiaa nyrkeilläni ja jaloillani. Ja ulvomassa kuin kidutuskirouksen alainen ihmissusi.
Ihme kun Ginny ei herännyt. Vaikka olihan manaukseni häneen sen verran vahva että pitäisi hänet siinä tilassa vaikka mikä olisi.
Päätin ryhdistäytyä.
Nousin ylös ja pyyhin suurimmat saastat kaavustani.
Täytyyhän henkiinheräämisen hetkellä näyttää hyvältä.
Breathe your life into me, I can feel you
I’m falling, falling faster
Breathe your life into me, I still need you
I’m falling, falling breathe into me
Tunsin kuinka elämäni valui pois. Häneen. Ihmiseen, johon olin luottanut koko vuoden ajan. Ihmiseen, jolle olin kertonut syvimmät salaisuuteni.
Ihmiseen, jota olin rakastanut.
Tunsin enää vain kylmyyttä.
Tiesin sen olevan ohi.
Breathe your life into me
I’m falling, falling faster
Breathe your life into me
Falling, falling, I’m falling
Breathe into me
Voitin. Olen elossa.
A/N: Ja kommentit kelpaisi kyllä : )
