Pairing: James/Sirius
Rating: K-11
Genre: fluff, romance, angst, suruilu
Summary: 3 yötä Jamesin sängyssä, milloin mitenkin.
Rowlingin täti omistaa hahmot, minä vain leikin.
A/N: Innostuin sitten taas tästä 3 kertaa kun... -haasteesta. Tällanen tuli sitten kirjotettua, vaikka ei tää nyt mikään paras olekaan. Osallistuu siis 3 kertaa kun -haasteeseen.
3 yötä huispaajan sängyssä
1. Kolmas vuosi
Sinä päivänä oli käyty hyvin mielenkiintoinen huispausottelu Luihuisten ja Rohkelikkojen välillä. Vaikka se oli päättynyt hienosti Rohkelikon ylivoimaiseen voittoon, ei voitonriemu noussut Siriuksen sydämeen.
Se oli vain pudottanut sinne vielä kylmemmän painon. Kumartanut selän ja saanut kylmän käden tarttumaan toiseen.
Kun James oli saanut kiemurtelevan ja kipristelevän siepin käsiinsä, iloisena hymyillen, voiton kotiin tuoden, oli Luihuisten suurikokoinen pitäjä päättänyt tiputtaa hennomman pojan alas synkeään sysimustaan. Pudotus oli järkyttänyt monien mieliä ja vielä pahemmin pojan luita, jotka olivat tömähdyksen seurauksena päättäneet pettää.
Sirius ei koskaan unohtaisi sitä järkyttävää räsähdystä. Samanlaista kuin silloin Reguluksen tiputtaessa tiiliskiven kiiltäväpintaisen flyygelin kannelle. Kipeän huomioitava räsähdys, joka kertoi jonkin todellisen tuhotuksi.
Nyt Siriuksen maatessa Jamesin koskemattomassa sängyssä, nuuhkien peitteen pehmeää jamesmaista tuoksua, huoli ja murhe kiristi otettaan sydämen kohdalta. Jos James olisikin kuollut siihen, jos hän olisikin ollut kylmä ja tuntematon?
Olisiko Sirius kuollut samalla, vai nukkuisiko hän silloinkin huispaajan sängyllä, nyyhkien ystävänsä puolesta?
2. Viides vuosi
"En edes tiedä, mikä Lilyssä viehättää. Tyttö on niin helvetin nätti, ettei sitä aina edes jaksaisi katsella", James huokaisi sängyltään. Sirius naurahti pehmeästi istuen oman sänkynsä reunalla, näpelöiden kynsinauhat verillä tummaa puuta.
"Ehkä haet juuri sitä hänestä", Sirius sanoi virnistäen toispuoleisesti. Aihe oli liian typerä ollakseen totta. Liian ärsyttävä ollakseen Siriukselle kiinnostava. Kulutettu ja jumittunut.
"Ehkä niin", toinen sanoi huokaisten syvään. Sirius käänsi päätään ja katseli parasta ystäväänsä. Miten tämä olikaan muuttunut niiden muutaman vuoden aikana. Miten kauas toinen olikaan karannut.
Kello tikitti Remuksen yöpöydällä hiljaa. Jamesin hengitys tasaantui Siriuksen ajatuksien juostessa yhä lujempaa kiintymisen joukossa.
Rakkaus.
Niin huvittavan typerä asia sai Siriuksen kiintymään Jamesiin ja siirtymään tämän viereen sängylle. Niin typerä asia sai Siriuksen siirtämään silmälasit yöpöydälle ja suutelemaan toisen päälakea.
Lihas värähti Jamesin käsivarressa, kun tämä kuvitteli saavansa kiinni jotain. Sirius hymyili.
3. Seitsemäs vuosi
Jo parin vuoden aikana Sirius oli huomannut tuntevansa Jamesin paremmin kuin kukaan muu. Jo seitsemän vuoden ajan Sirius oli oppinut pitämään Jamesia parhaana ystävänään, uskottunaan ja kultaisena muistonaan, vaikka hänen elämässään oli muitakin. Todella paljon muitakin, joita hän ei kuitenkaan päästänyt lähelleen.
Siriukselle ystävyys oli muuttunut joksikin suuremmaksi. Se ei ollut enää pelkkä olematon tunne, pieni kiintymys, vaan vahvempi voima, joka veti Siriusta yhä lähemmäs Jamesia ja oman järkensä menettämistä. Lähemmäs oman itsensä löytämistä ja tuntemista, joka oli ollut kadotettuna jo liian kauan aikaa.
Jo pidemmän aikaa Sirius oli tiennyt, että James tunsi samoin. Kiintymyksen kasvaneen ymmärtämättömäksi kaipuuksi, ystävyyden muuttuneen joksikin suuremmaksi. Tunnetuksi, mutta silti niin vaikeaksi. Ymmärtämättömäksi.
Kun James oli lyöty vasten oman sänkynsä pehmeäntuoksuista peitettä, oli Sirius omana itsenään paikalla. Kun James oli vastannut suudelmaan peiton alla, lakkasi Sirius olemasta kiveä. Kun iho painui toista vasten kuumempana kuin auringon lämmin paiste järven rannalla, oli Sirius tuntevinaan itsensä kokonaiseksi.
Kun Sirius tarttui Jamesin ranteeseen, se ei ollut enää poikki. Sirius ei itkenyt.
