Nimi: Ei mitään koskaan ollutkaan
Kirjoittaja: Melodie
Paritus: Sirius/Regulus
Ikäraja: S
Tyylilaji: Angstinen ja sekava
Vastuuvapautus: En missään määrin omista hahmoja tai saa rahaa. Teksti on minun, nimi Olavi Uusivirran samannimiseltä kappaleelta jota en myöskään omista mutta johon tämä teksti jossain määrin perustuu.
Varoitukset: Käsittääkseni teksti tosiaan on melkoisen sekavaa. Insestiä. // Frederica lisäsi insestivaroituksen
Tiivistelmä: Minä minä sinä en tahdo olla täällä soi piano kauniimmin kun olet lähellä tupakansavu tupakansavu eksytään yhdessä tiputaan katolta, kuin vesipisarat tai nestemäiset raskasmetallit.
Joo. Yhtyeen tuotanto -haasteeseen kappaleella Ei mitään koskaan ollutkaan, ja FanFic100:n sanalla sisäpuoli.
Minulla oli kivaa, toivottavasti kärsitte tätä lukiessanne eikunsiis...
Ja kiitos sille joka ehdotti tätä kappaletta seuraavaksi! (Kai se edes oli tämä kappale? Ja ehdottaja kaiketi jennie? <3)
-
Ei mitään koskaan ollutkaan
”Muutetaan Narniaan.”
”Mikä se on?”
”Unohda.”
-
Sirius polttaa tupakkaa voi hyvä Merlin kuinka kauniisti savu pyörteilee hänen kasvojensa edessä Sirius. Minä istun liiankin lähellä reunaa ja heilutan jalkojani, edestakaisin edestakaisin kiikaa, kiikaa. Alhaalla näkyy muunmuassa maata, se kotipiha jolla on tottunut leikkimään.
”Minä haluaisin että ihmisillä ei olisi paha olla”, Sirius, hän asettuu selälleen katolle ja puhaltaa savua tukkimaan tähtitaivaan voi Sirius, hän on rohkelikko ja ne katseet joita hän saa osakseen sattuvat minuunkin vaikka olen kaukana kaukana kaukana. En oikein tiedä mitä sitä nyt tekisi, Sirius polttaa tupakkaa ja minä leikin hengelläni ja haluaisin sanoa jotain mitä tahansa (että voi helvetti ei se enää noin paljoa voi sattua etkö sinä ole kohta aikuinen, et), mutta tyydyn miettimään hyppäisinkö, koska sehän saattaisi olla ainoa lopullinen asia maailmassa.
Me haluamme muuttaa maailmaa eikä se ole kovin kaunista, tietenkään, mutta me sentään kuvittelemme niin jotain haluamme tehdä – vahvempi haluaisin olla oi oi voi mitä minä teen, hänet karkaistiin kuin rauta ja minä olen pahainen kakara, mutta maailma katoaa jotain pitää tehdä ei sitä voi jättää tällaiseksi ei voi, en pysty tähän en mikä on minun kohtaloni
jos vain hyppäisin.
-
”Älkää leikkikö niiden kanssa”, isä sanoi mutta leikittiin silti kun ei mitään ymmärretty. Kuraveriset, saastaiset likaiset ihmiset nauroivat meille kun puhuimme ankeuttajista, möröistä ja ihmissusista. Sitten tehtiin kakkuja mudasta, voi miten sopivaa, eikä tajuttu mistä missäkin on kyse. Ne nauroivat meille ja olivat silti ainoita, ei sellaisia vahingoniloisia katseita joita velholapsista irtosi, ei sellaista kuivakkaa poliittista väittelyä jota parempaan sukulaisemme eivät pystyneet, niin. Parhaat ystävät vuosiin, hyvä on, ehkä me olimme vähän kummallisia ja pienet lapset ovat julmin asia maailmassa.
Tule hyvä kakku älä tule paha kakku tule hyvä kakku, tule hieno ja kaunis maailma oi voi voi miksi aurinko paistaa noin kirkkaasti mene pois mene pois hiekkakakkuja ja rakennetaan linna, sinne mennään ja kaikelta epäoikeudenmukaisuudelta pelastetaan maailma, eikö helvetti niin.
Tule hyvä mieli, tarvitsen sinua, älä älä koske kyllä minä uskallan!
Kiipeän puuhun se on korkea kovin korkea ja olen kuin kissa, tilatkaa palokunta kiitos alas tahdon en täällä pysty olemaan, mutta tämä on leikki ja seuraavaksi tuodaan posliinit ja ei ei niitä saa viedä ulos tämä on maja ja me supersankareita.
Äiti, mitä ovat supersankarit.
-
”Ei kyllä ole hyvä tapa muuttaa maailmaa tuo”, sanottiin mutta mitä minä siitä välittäisin polttelee kivasti tämä kuvio ranteessa, katsokaa kaikki pystyn minäkin johonkin, esimerkiksi nuolemaan saappaita ja luultavasti myös pakottamaan itseni noudattamaan ideologiaa johon en tiedä uskonko minä en usko mihinkään en koskaan, tule takaisin tule takaisin polttamaan katto ja putoamaan etkö tulisi revin käteni irti jos tämä kuva haittaa sinua, tiedäthän.
Luen pitkiä sanoja voi hyvä Merlin voi noinko kaunista se oli miksi kirjoitin kaiken ylös, kenen idea kenen idea eivät pojat pidä päiväkirjaa miksi minulla on kaikki nämä sivut miten sinä voit olla noin kaunis mitä minä teen. Ei ole tämä ehkä rohkeaa, tai on kyllä, ja voi miten minulle hymyillään silloin kun kasvot ovat näkyvissä.
-
Koulu on kaunis enkä tahdo olla siellä, Sirius ei ole kaunis eipäs kun on, liiankin ja ihan eri tuvassa ja muistatko kuinka hiivimme, muistatko kaikki lapsuuden leikit me olimme erottamattomia me olimme erottamattomia kiitos ja näkemiin keitä nämä ihmiset ovat, mikset ole täällä
sinun kuuluisi.
Kaukana poissa kaukana, ihan kaikesta, uusi paikka uusi maailma tämäkö minun kuuluu pelastaa olen lapsi ja yksin, kukaan ei puhu minulle veljesi verenpetturi ja minunko vikani se on, minä sentään olen täällä vaikkei kukaan välitä, ei hänkään koska olen vääränlainen helvetti.
Älkää te puhuko minulle vioista.
-
Soitan pianoa, sävelet kulkevat selkärangasta sormenpäihin ja sieltä vielä jonnekin, hymyilen, tätähän olen aina tehnyt, ja kukaan ei kuuntele, ei, kaikki kuuntelevat muttei kukaan kyllä halua, niitä ärsyttää kaikkia etten osaa olla hetkeäkään hiljaa vaikken puhu mitään, ja minun selkärankani, se on tulessa tai palaa ja sormenpäihin sattuu, aivoihinkin sattuu etkö voisi mennä pois, ei en minä halua että menet ja kun olen hakannut kynteni suunnilleen irti minä kiipeän muutamat narisevat portaat enkä päädykään omaan huoneeseeni, Sirius istuu ikkunalaudalla ja taas sillä on savuke käsissään kaunista on se, luulen en minä mitään tiedä, istun vuoteelle pehmeä päiväpeitto, punainen kuten veri tai rihkelikko, ja kun Sirius sammuttaa savukkeensa – ranteeseensa vai ikkunalautaan, en tiedä – suutelen häntä ja hän maistuu nikotiinilta ja katsoo surumielisesti minä haluan nukahtaa.
-
Nukun liian pitkään nukun liian pitkään. Mietin kuolemaa, kiipeän katolle ja jumitun jumitun ajatuksiin, näen unia. On se hyvä että minulla on edes nämä, sairaalloiset muistot typerät unikuvat näistä painajaisista herään hymyillen huutaen, on se niin kovin kaunista on, näen unta näen unta ja helvetti se aiheuttaa fyysistä kipua en halua herätä, en.
Sirius poltti tupakkaa Sirius poltti tupakkaa, sen muistan korvennan keuhkoni muttei se tunnu samalta. Eksyn maailmaan enkä ehkä löydä kotiin ilman sinua ennen löysin kun olit jossain aina olit nytkin olet miksi helvetissä minä olen täällä mitä tapahtuu.
Nukun nukun nukun en halua nähdä en halua tuntea en yhtään mitään muistan kuin mustavalkoisia valokuvia, joissa savu pyörteilee iho on harmaa minä.
-
Kuvio kädessä painaa liikaa, inhoan suuria kaupunkeja ja täällä olen en halua räjäyttää siltaa. Yöllä luin kaikki päiväkirjat läpi minä
tuijotin aamuun asti ikkunasta, ulkona sumua.
Jotain vielä uskalletaan, joskus, niin, räjäytän tämänkin sillan jumalauta kun on hienoa ja minähän lupasin muuttaa maailmaa.
Haen Oljon, kotitontuista kaunein auta minua olen yksinäinen lapsi ja nyt aion tappaa itseni, vaatia eutanasiaa, uskaltaa kerrankin ja tuhota samalla palan jostain jota ei saisi olla olemassa,
jotain sellaista jota Sirius ei halunnut.
