Title: O - Operaatio Oraculum
Author: FractaAnima
Genre: scifi, adventure, mystery
Rating: K11
Pairing: Harry Potter/Neville Longbottom
Status: prologiDisclaimer: J. K. Rowling omistaa tunnistettavat hahmot, minä omistan mielikuvitukseni ja useat omat hahmot. Damien Rice omistaa biisin sanat. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Haasteisiin:Maailmanympäri
Genrehaaste III
Perspektiiviä parittamiseen #2
Yhtyeen tuotanto II (
Damien Rice - Amie)
Etydejä:
Icaros & AurinkoA/N: Trilogian kolmas osa, joka levähti käsiin heti alkuunsa, kuten tarinoillani on tapana tehdä.
Kaksi ensimmäistä osaa ovat oneshoteja:
Afrikan tähti (K11) &
Hirā ja Kuruk - kalliotemppelin ihme (K11)O - Operaatio OraculumPrologiNothing unusual, nothing strange
Close to nothing at all
The same old scenario, the same old rain
And there's no explosions here"Hyvää yötä, Amie", Harry silitti viisivuotiaan tyttärensä punaista otsatukkaa ja hymyili tämän unesta rauhoittuneille kasvoille, joilla vasta hetki sitten oli loistanut kaksi kirkkaan vihreää, uteliaisuudesta palavaa silmää. Harry oli lukenut tytölle iltasaduksi taas yhden avaruudesta kertovan tarinan. Lily Amie rakasti avaruutta ja öistä tähtitaivasta. Hän oli jo nyt valtava persoona.
Harry tuli pohtineeksi ajan kulua, sitä miten Amie oli vasta ollut pieni kapalo äitinsä sylissä. Sinä samana vuonna, kun tyttö oli syntynyt, oli tapahtunut paljon ja Harry oli menettänyt useita tärkeitä hetkiä lastensa kehityksessä maatessaan itse sairaalavuoteessa. Hänen työtehtävänsä Afrikan tähden parissa oli muuttanut monia asioita. Hän oli jopa menettänyt näkönsä melkein kahdeksi vuodeksi, kunnes Neville oli palannut matkoiltaan ja parantanut hänet. Yhä vieläkään Harry ei ymmärtänyt kaikkea täysin eikä hänelle ollut tullut mahdollisuutta ymmärtääkään, sillä vain viikkoja Harryn ihmeparantumisen jälkeen Neville oli taas lähtenyt poikansa Kurukin kanssa maailmalle. Hänellä oli tehtävää.
Samalla tavalla Harry tunsi, että hänellä oli tehtävää. Hän palasi aurorin työhön nopeammin kuin häneltä vaadittiin. Elämä palasi omiin uomiinsa eikä taikamaailman rauha järkkynyt sen kummemmin. Harryn tehtävät olivat pikkurikollisten nappaamista ja toimistotyötä. Usein hän huomasi kaipaavansa seikkailuja. Sellaisia kuin Afrikassa. Usein hän huomasi kaipaavansa myös Nevillen läsnäoloa, tämän tarinoita maailmasta ja vain harvoin saapuvia kirjeitä milloin mistäkin maailmankolkasta. Heidän yhteinen kokemuksensa lähellä kuolemaa oli tuonut heidät toisiaan lähemmäksi.
Harry nousi huokaisten tyttärensä sängyn laidalta ja asteli ikkunalle. Sateinen Englanti oli ennallaan. Mies oli juuri sulkemassa tähtikuvioituja verhoja, kun hän huomasi jonkin välkähtävän taivaalla. Harry kurtisti kulmiaan ja hieraisi silmiään. Hänen ei ollut tarvinnut käyttää silmälaseja sitten Nevillen parantavan kosketuksen.
Välke voimistui ja yhtäkkiä taivaankannen ylitti nopeasti kasvava valopallo, jonka sisässä näytti olevan jotain. Tuntui kuin Lily Amielle luetut avaruustarinat olisivat yhtäkkiä tulleet kirjan sivuilta ilmieläviksi. Juuri kun Harry kaivoi rintataskustaan pienen lehtiön esiin kirjoittaakseen huomionsa muistiin, valopallo katosi.
"Mitä ihmettä?" Harry kuiskasi itsekseen. Hän katsahti vielä pimenneelle yötaivaalle ennen kuin kääntyi ja poistui ripein askelin ulos tyttärensä huoneesta.
"Nukahtiko Lily?" Ginny kysyi keittiön ovelta kuivaten käsiään astiapyyhkeeseen.
"Mmh", Harry mumisi marssiessaan eteiseen ja kiskoessaan aurorinviittaansa niskaansa.
"Mihin sinä menet? Tähän aikaan?" Ginny otti muutaman askeleen miehensä perään.
"Jotain merkillistä on meneillään. Minun täytyy mennä raportoimaan. Voi mennä myöhään, älä turhaan odota minua", Harry selitti piilottaen innostustaan. Mikä olikaan taivaalla lentäneen valopallon syy, se ei ollut mitään pientä, mies vaistosi sen. Hänen odottamansa seikkailu saattoi häilyä hänen päänsä yläpuolella eikä hän aikonut jättää sitä muiden noukittavaksi. "Hyvää yötä, Gins", mies huudahti ennen kuin sulki oven perässään ja katosi yön pimeyteen.
