Kirjoittaja Aihe: Takaisin alkuun ~ S  (Luettu 3597 kertaa)

Penber

  • Vieras
Takaisin alkuun ~ S
« : 16.07.2010 15:39:23 »
Title: Takaisin alkuun
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Angst, Het, AU
Pairing: Harry/Ginny
Disclaimer: JK Rowling omistaa, minä lainaan.
Song: Coldplay - The Scientist

Summary: Harry haluaa takaisin alkuun.

A/N: Nonii. Tämä osallistuu siis Musiikkivideo-haasteeseen, Coldplayn The Scientist-videolla, joka on muuten eri hyvä! Se kannattaa katsoa, nii tää saattaa ehkä avautua. Tai en tiedä avautuuko tää muutenkaa. No enigeis. Osallistuu myös Tavoita tunnelma-haasteeseen samaisella biisillä. Itse sinänsä tykkään ideasta, vaikka toteutus kärsi matkalla.

~

Kun Harry James Potter asteli kostean nurmikon yli, Voldemortin ääni kaikui hänen päässään niin selkeänä, että nuorukainen olisi voinut vaikka vannoa tuon miehen huutavan sanoja hänen korvansa juurella. Yrittäen kiskoa tuota vastenmielistä kaikua päästään, vatsanpohjassa pyörähteli niin ikävästi, että ihan oksetti. Hän ei kuullut ystäviään, jotka kävelivät vaitonaisina hänen vierellään, ei nähnyt raunioiksi muuttuvaa Tylypahkaa, vaan tunsi vain sisällään myllertävän taiston. Kuin suuri moottori, hänen sisuksensa ulisivat, vääntelivät viimeisillä voimillaan raskasta kehoa eteenpäin.

Ja vasta suuren salin kohdalla Harry heräsi sumeasta kuplastaan. Hänen katseensa nauliintui ruumiisiin, joita makasi salin lattialla. Ja yksi näistä kuolleista kasvoista sai pojan kaiken huomion.

Ginnyn niin raikkaan punaiset posket olivat nyt kylmät ja kalpeat. Hän silmänsä olivat suljettuina, joten näytti siltä kuin tyttö olisi vain nukkunut omaa rauhallista untaan. Harry tärisi paikoillaan, huultaan purren, ettei vain sortuisi kyyneliin niin kuin rouva Weasley. Mollyn tuskanhuudot lävistivät Harryn sydämen. Poika puristi kädessään pulloa, joka oli täynnä Kalkaroksen muistoja. Kunpa hän itsekin voisi sysätä muistonsa sinne ja olla ajattelematta niitä yhtään enempää.

Kunpa hän voisi mennä takaisin alkuun.

Vaikka Harryn keho seisoi yhä aloillaan, suuren salin edessä, katse kohdistettuetuna punatukkaisen tytön ruumiiseen, pojan ajatukset lipuivat jo jossain kaukana. Ne suorastaan astelivat takaperin, yrittäen tarkasti osua jokaisen jo kulkemansa askelman kohdalle. Hän kävelisi elämänsä takaperin. Hän menisi alkuun.

Askel. Toinen. Kolmas. Kesäloma Kotikolossa. Ginnyn pehmeiden huulten kosketus. Takaisin Likusteritielle, punaiseen koulujunaan ja Tylypahkaan. Koko Harryn elämä kelautui hetkessä hänen edessään, askelten haparoidessa toisia takanaan. Kaikki onnelliset, hyvät hetket, Ginnyn heleä ääni, hänen kätensä kosketus. Halaus ja suudelma. Huispausmestaruus. Kaikki tuntui olevan niin lähellä. Silti… niin kaukana.

Kun Harry pysähtyi. Kun hän avasi silmänsä, hän näki itsensä King’s Crossin asemalla. Molly opasti lapsiaan, vaikka suurin osa heistä näytti jo osaavan käytännönseikat. Fred, elossa oleva Fred, nauroi veljensä kanssa. Ron näytti aralta ja epäilevältä. Percy puolestaan oli… Percy.

Ja sitten.

Harryn katse kohtasi Ginnyn.

“Anna minun olla tässä sinun kanssasi aina”, poika kuiskasi. “Alkupisteessä, ettei meidän sydäntemme kärsisi koskaan enää.”

Come up to meet ya, tell you I'm sorry
You don't know how lovely you are
I had to find you, tell you I need ya
And tell you I set you apart
Tell me your secrets, and nurse me your questions
Oh let's go back to the start
Running in circles, coming in tails
Heads on a science apart

Nobody said it was easy
It's such a shame for us to part
Nobody said it was easy
No one ever said it would be this hard
Oh take me back to the start

I was just guessing at numbers and figures
Pulling the puzzles apart.
Questions of science, science and progress
Don't speak as loud as my heart.
Tell me you love me, and come back and haunt me,
Oh, when I rush to the start
Running in circles, chasing tails
coming back as we are.

Nobody said it was easy
It's such a shame for us to part
Nobody said it was easy.
No one ever said it would be so hard
I'm going back to the start.

A/N2: Viskatkaa pöllöllä.
« Viimeksi muokattu: 13.06.2011 22:13:12 kirjoittanut Penber »

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 971
Vs: Takaisin alkuun
« Vastaus #1 : 16.07.2010 21:27:05 »
Oi, mikä biisi <3 Ja voi vitsi, millainen ficci! :'(

Ensin luulin, että tämä oli ihan true lopputaistelusta ja olin että jeeee, saan lukea senkin jälkeisen näkökulman. Ja sitten Ginny olikin yhtäkkiä kuollut ): No, ei se mitään, tajusin sitten lopulta, mitä tarkoitit alkumerkinnöillä - eikä minun wtf-pohdintani muutenkaan lukemista tai eläytymistä häirinnyt :D Tämä oli vaan niin koskettava, surullinen ja aivan älyttömän ihana.

Tuo ajatus takaisin palaamisesta oli niin luonnollinen ja osuva, että ajattelin ensin siitä lukiessani, että se on vain pieni maininta. Kun siitä tulikin tämän ficin koko idea, olin aivan onnessani  - tässä oli juuri sopiva määrä yliluonnollisuutta, siinä, kuinka Harry pääsi kuin pääsikin takaisin alkuun. Ja voi vitsi, tässä oli tosiaan tavoitettu tuo tunnelma ihailtavan vähin sanoin - juuri tuo ihan alku, juna-asema ja kaikki ovat niin pieniä ja viattomia ja vähän kokeneita ja vähän kärsineitä... Niin kaunista. Kiitos tästä ihanasta pätkästä.
Never regret something that once made you smile.

Penber

  • Vieras
Vs: Takaisin alkuun
« Vastaus #2 : 17.07.2010 09:52:38 »
Oi kiitos nominal kommentistasi! n___n Pelkäsin aluksi, että tästä tulee/tuli ihan floppi, mutta nähtävästi siitä on ainakin jollain tasolla ja ainakin joku pitänyt. Ja nuo sanasi olivat kyllä suurinta herkkua minulle. Kiitos siis vielä kerran! n__n

Fell

  • Vieras
Vs: Takaisin alkuun
« Vastaus #3 : 17.07.2010 10:15:07 »
Varoitan jo alkuun, että tästä tulee varmaan sisällöttömämpi kommentti kuin kaikista muista kommenteistani yhteensä :,D

Tää oli ihan järkyttävän hieno. H/G oli joskus lempiparituksiani, nykyään en siitä enää niin kovasti tykkää, mutta tässä se oli tosi hyvä ja toimikin paremmin kun ei ollut mikään rarempi paritus, esim. joku Harry/McGarmiwa :,D

Jos toteutus kätrsi kirjoittaessa, niin pakko kyllä ihmetellä, että kuinka hyvä tästä olisi tullut, jollei olisi hieman kärsähtänyt 0___0 Idea oli tosi hyvä

Lainaus
“Anna minun olla tässä sinun kanssasi aina”, poika kuiskasi. “Alkupisteessä, ettei meidän sydäntemme kärsisi koskaan enää.”
Sen lisäksi, että tää oli ficin hienoin kohta (niin ja kuten nominal sanoi, koko idea alkuun palaamisesta oli järkyn hieno), sieltä löytyy pieni virhe :p Tuohon viimeiseen replaan pitäisi joko tunkea verbi tarvitsisi (tms.) tai sitten hiukan muutella muita sanoja, esim. että etteivät meidän sydämmemme kärsisi koskaan enää tms.

Mutta joka tapauksessa, tykkäsin ihan mahdottomasti ♥ Näin se olisi voinut kirjassakin mennä, ja sitten Harry olisi vaikka voinut naida jonkun sivuhenkilön n___n Olis kiva lukea sulta enemmänkin Potterdomista :3