Takana silmien särkyneiden (S)

[shaya]

Ikäraja: S
Genre: femme, angst, ficlet(159 sanaa)
Paritus: Elladora Musta/OC
Vastuuvapaus: Kaikki minkä Rowlingin luomaksi tunnistatte, hänelle kuulukoon. Minä en siis ole luonut Elladoraa enkä tapahtumapaikkaa, ainoastaan leikin niillä.
Summary: Tuuli pyyhkäisi yksinäisen kyyneleen pois kasvoilta ja tyttö uskotteli itselleen, ettei sitä koskaan siinä ollut ollutkaan.

A/N: Ideahan siis lähti ihan puhtaasti siitä kun satuin lukemaan Pyhimyksen antamaa Mustien laaja ja vaiherikas sukupuu-haastetta(johon tämä ficlet muuten osallistuu hahmolla Elladora Musta ), ja klikkailin tietenkin itseni sivulle, jolla tuo sukupuu oli. Silmiin pisti heti nimi Elladora Musta, ja taisin siinä samalla sitten kehittää itselleni jonkinasteisen pakkomielteen kirjoittaa tästä henkilöstä. Femmeä tästä ei alunperin todellakaan pitänyt tulla, mutta sitten satuin lukemaan Ruskapojan femmen, ja jotakin tapahtui. (syyttäkää tai kiittäkää siis heitä, kummin vain haluatte)


17.5.1867

Kirpeä syystuuli puhalsi vasten Elladoran kalpeita kasvoja hänen katsoessaan merta kohti. Tylypahkan satama aukesi hänen edessään tavallisen tuulisena ja hiljaisena. Lokit kirkuivat. Tuuli pyyhkäisi yksinäisen kyyneleen pois kasvoilta ja tyttö uskotteli itselleen, ettei sitä koskaan siinä ollut ollutkaan.
”Ella?” Kalliston ääni kuului takaa kuiskauksena. Tuuli pyyhki vaaleita kiharoita pitkin nuoren naisen kasvoja, mutta Ellasta Kallisto näytti yhä hennolta keijukaiselta, jonka tuuli saattaisi särkeä ja lennättää pois hetkenä minä hyvänsä. Ellalle Kallisto oli yhä se sama keijukainen, joka hän oli ollut ensimmäisenä koulupäivänäkin. Kuin näitä vuosia, jotka repivät heidät erilleen, ei olisi ollut.
”Ella? Sano jotain, mitä tahansa!” Kallisto aneli. Ella avasi suunsa vastaukseen, mutta sanat kuolivat huulille tuoden suuhun saman veren maun jonka värillä hänen hiuksensa peittivät päätä. Ei ollut enää mitään sanottavaa.
”Minä pyydän, sano jotakin”, tyttö kuiskasi, mutta tuuli varasti äänen eikä se koskaan saavuttanut Ellaa. Harmaat silmät tuijottivat ulapalle kuin näkisivät sen ensi kertaa. Jokin oli särkynyt niiden silmien takana, eikä sitä jotakin voinut enää korjata.

A/N2: Elän kommenteistanne

[Ruskapoika]

Tuuli pyyhkäisi yksinäisen kyyneleen pois kasvoilta ja tyttö uskotteli itselleen, ettei sitä koskaan siinä ollut ollutkaan.

Ehdottomasti lempikohtani koko ficistä. Lause on muutenkin todella kaunis! Siinä kuvastuu hyvin se, että Mustan suvussa esitetään kovaa; vaikkei edes tarvitsisi.

Pidin myös kauheasti lopusta. Siinä tulee hyvin esille, että Elladoran ja Kalliston välillä oli ollut jotain, mikä ei sitten luonnistunukaan niin kuin oltiin kuviteltu Sellainen mielikuva miulle ainakin tuli

Tämä oli siis aivan ihana

~Ruskapoika, jonka kommentista ei taas vaihteeksi löydy päätä eikä häntää

[shaya]

Ruskapoika, kiitos kun kommentoit näin aluksi Niin se taitaa olla vähän kaikissa vanhoissa velhosuvuissa, että pitää esittää kovaa vaikka oikeastaan ei edes olisi pakko. Tuo lainaamasi lause on myös oma lempikohtani ficissä, itse asiassa. Ja hei, kyllä mä tuosta ihan tarpeeksi päätä ja häntää löysin(... verrattuna omiiin kommentteihini varsinkin), ja vaikken löytäisikään, ei se mitään, ilahdun aina kommenteista. Kiva jos pidit

Pyhimys, hyvä kuulla ettei lukeminen ollut ajanhukkaa Pakko muuten myöntää että mietin juuri tuota lainaamaasi kohtaa useamman minuutin, että onkohan se sellaisessa muodossa että joku sen ymmärtää. Eli ihana kuulla että oli, ja kiitokset vielä kommentoinnista!

[Belsissa]

Kaunista tekstiä!

Minun täytyy ihan aluksi hehkuttaa tunnelmaa, jonka olit onnistunut luomaan. Se oli sopivan katkeransuloinen ja haikea minun makuuni, juuri täydellinen. Olit onnistunut yhdistämään tapahtumat, miljöön ja henkilöiden tunteet mahtavin tuloksin. Tykkäsin myös kerronnastasi yleensä, sillä siinä oli jotakin hyvin nostalgista, joka vetosi tunteisiin. Jo otsikkokin on mielestäni kaunis ja kiinnittikin huomioni valitessani minkä ficin avaisin. Tuo sanajärjestys miellyttää minua kovasti ja on paljon mielenkiintoisempi kuin esimerkiksi "Särkyneiden silmien takana" olisi ollut. Bravo!

Tämä pisti myös pohtimaan, mitä henkilöiden välillä oli tapahtunut, kun se oli noin totaalisesti murtanut Elladoran. Lisäksi alkoi miettiä, pääseekö hän kenties siitä koskaan yli ja mitä Kallisto puolestaan tuntee. On äärimmäisen hyvä juttu, jos ficci herättää ajatuksia, eikä vain olankohautusta.

Täytyy sanoa, että pidin mielettömästi! Tämä menee suosikkeihini!

[shaya]

Belsissa, kiitos ihanan piristävästä kommentistasi! Mukavaa kuulla että pidit ja että tämä herätti ajatuksia