"Voldemort vei sinut kuitenkin." S

[hymykuoppa]

// Alaotsikko: Harry || S-raapale || Viikottainen raapale -haaste

Title: "Voldemort vei sinut kuitenkin."
Genre: Angst
Author: hymykuoppa
Paring: Harry
Raiting: S
Summary: Tänne synnytään ja täältä lähdetään. Usein emme saa päättää milloin ja kuinka me täältä lähdemme, mutta sen me tiedämme, että toisen lähtö aiheuttaa aina surua.
A/N: Osallistuu viikottaiseen raapale -haasteeseen henkilöllä Harry Potter.


"Voldemort vei sinut kuitenkin."

Poika istui yksin huoneensa mustissa varjoissa. Satunaiset ohitse ajavat autot loivat valokiiloja seinille ja moottorien ääni täytti huoneen aina hetkeksi - mutta vain hetkeksi. Moottorin kehräys sai Harryn sulkemaa silmänsä ja unohtamaan kaiken, mutta sitä autuasta onnea kesti vain hetken. Pian kaikki jälleen hiljeni ja huone heijasteli mustaa.

Jälleen auton valokiila kulki huoneen poikki, luoden häikäisevää kirkkautta Harryn kasvoille. Harry sulki silmänsä ja veti katkonaisesti henkeä. Henki tuntui jälleen karkaavan pois, eikä poika voinut hillitä sydäntään, joka hakkasi turhan lujaa.

Poika aukaisi itkun tahraamat silmänsä ja katsoi käsissään olevaa kirjettä.

"Kokoonumme sunnuntaina yhteen viettämään poikani Ronin hautajaisia,
toivottavasti saavut,
  Arthur Weasley."

[Dinella]

Voi eii.. Nyyh, ei tän näin pitänyt mennä! Ajattelin otsikon ja genren perusteella, että tää on sellanen missä Harry kuolee. Ei oo kivaa Mutta siis joo, olipas sekava viestin alkuosa. Eli siis. Joo, jotenkin ihanan surullinen. Kuulostaa aika hassulta, mutta kuitenkin. Tykkäsin tosi paljon, olit saanut sataan sanaan tunnelman hyvin kuvatuksi.

[supersaana]

Ajattelin otsikon ja genren perusteella, että tää on sellanen missä Harry kuolee.

Näin mäkin ajattelin, enkä siis ajatellut että olisi mikään ihmeellinen (ei muuten, mutta niitä vaan on niin paljon). Mutta, kun mä sitten luin lopun musta oikeasti tuntu, että mun vatsalta olis tippunut pohja (niin typerästi, kuin sen vaan ilmaisenkin).
Ihan hirveän surullinen raapale. En oikeasti olisi uskonut, että sataan sanaan saa sisälle noin paljon tunnetta, varsinkaan surua.
Nyt on pakko mennä etsimään josko sulla olisi muutakin tuotantoa (toivottavasti en pety).
Niin paljon, kuin tätä sanaa käytänkin niin: Kiitos!

-Superi

[hymykuoppa]

Kiitos Dina ja supersaana Joo, en halunnut tehdä sitä normaalia Harry-angstia, vaan päätin kirjoittaa kohtauksen, jossa hän on saanut kutsun jonkun hautajaisiin. Mietin kauan, että kenen hautajaisiin hän saa kutsun, mutta päädyin sitten pitkän miettimisen jälkeen Roniin. Sataan sanaan on minusta kuitenkin yllättävän helppoa saada tunnetta, sillä olen kirjoittanut niin monia raapaleita, että voi elämä. 
Kiitos teille.

[Iituliini]

Voi, tuo loppu oli niin surullinen! 
Niin mäkin ajattelin, et Harry kuoli, mut se olikin Ron...
Mut tää oli silti ihana, vaikka olikin surullinen.

[hymykuoppa]

Iituliini, katsos, kaavoihin ei pidä kangistua Itse olen lukenut niin monia Harry-angsteja, että piti kirjottaa itekin, mutta eri juonella

[Silinteri]

Oh, tämä oli mun mielestä ihanan yksinkertaisen karu. Ficin idea sopi täydellisesti juuri raapaleeseen. Jos olisit kirjoittanut samalla juonella one-shotin tai edes tuplaraapaleen, ei tuloksesta olisi tullut näin tehokkaan näpsäkkää eikä se olisi toiminut ollenkaan näin mainiosti.

Ajattelin otsikon perusteella, että Harrylle on sattunut jotain, mutta Voldemortin uhriksi olikin päätynyt Ron, yhyy. Harryn kuoleman olisin kestänyt paljon paremmin, Ronhan on vain ihan viaton sivullinen. Lopussa mun sisälle tulvahti sellainen hetkellinen wtf, ei voi olla totta -tyhjyys. Hautajaiskutsu oli pelkistetyssä lyhyydessään juuri sellainen, jonka poikansa menettänyt, murtunut isä saattaisi lähettää.

Ja raapaleen pieni vivahdus Rarryyn oli loistavaa. Vaikka se kylläkin saattaa hyvin olla vain kieroutuneen mieleni keksintöä, ja varmasti onkin.

Kiitos kaunis.

[hymykuoppa]

Kiitos kommentoijille. Joo, ehkä siinä oli takana Ron/Harrya, en tiedä. Kukin päättäköön siitäkin ihan itse.

[Rins]

Mä luin lopun ensin. Se on kummallinen juttu, teen niin aina kun kyseessä on sellanen ficci joka mahtuu tietokoneen ruudulle kokonaisena.
Tää ei siis erityisemmin yllättäny, mut kun tän luki uudestaan niin tuli sellanen outo olo.
Tähän sopi hyvin noi kuvaukset valosta ym. ja se että toi loppukin oli aika yksinkertanen.
Ei jääty turhia angstaan.
Hyvin kirjotettu

[hymykuoppa]

teinirinsessa, kiitos kovasti. Joo, itselläni on myös paha tapa lukea ensin ficin loppu jos se on näkösällä, mutta nyt kun on miniläppäri, niin ei onnistu. niin pirun pieni näyttö, että ei auta.

[jaina]

Luin tämän joskus mutta en kommentoinut, joten ajattelin sen tulla nyt tekemään. =)

Pidin ficistä sen lyhyyden, toimivuuden ja tietysti juonen takia! Tunnelma oli koko ajan masentava ja juuri sellainen oikeanlainen ja tuo kirje oli sellainen, jonka juuri voin kuvitellakin Ronin isän lähettämäksi.

Anteeksi, ei mitään järkevää sanottavaa, mutta erinomainen raapale. Tuo kirjeosuus taisi olla lempikohta.

[hymykuoppa]

jaina, kiitos kovasti. (: Tuo kirje-kohta oli ehdottomasti ficin vaikein kohta, kun piti miettiä kuinka Arthur olisi sellaisen voinut kirjoittaa. Taisi se ilmeisesti sitten onnistua. (:

[Pöllölän Puuskupuh]

Luulin myös, että Harry kuoleen... mutta  Ronhan se kuoli.  Kauheaa... ei Ron saa kuolla...

[hymykuoppa]

Joo, niinhän nuo kaikki tuntuu luulevan.

[Crepe]

Ei tässä mun mielestä ollut mitään Ron/Harrya. Ei niiden ole pakko olla ollut yhdessä, jotta Harry voi surra Ronin kuolemaa.  Tottakai se suree sitä. Sentään parhaat ystävät.

Ihan nätti tää oli. Vähän kyllä ärsytti, että raapalemittaiseen tekstiinkin on eksynyt noin monta kirjoitusvirhettä. Kannattaa tsekata ne tuolta!

[hymykuoppa]

hitto.. miksi en itse tajua niitä? Kiitos enivei. (: