Nimi: Kertominen
Rating: K-11
Fandom: Twilight
Paring: Edward/Bella
Genre: Romance, fluff, one-shot
Summary: Bella ja Edward kertovat Charlielle kihlautumisestaan.
A/N Tälläinen idea putkahti päähäni Epäilyksen lukemisen jälkeen ja päätin sitten kirjoittaa tälläisen. Tämä on siis kirjoitettu
ennen Breaking Dawnin lukemista, joten ei spoilaa sitä mitenkään
Istuin ajatuksiini vaipuneena Edwardin harmaan Volvon etuistuimella ja tuijottelin ohikiitäviä maisemia. Oli jo myöhä ja laskeva aurinko värjäsi taivaan syvän karmiininpunaiseksi. Huokaisin ja käänsin katseeni Edwardiin, joka hymyili minulle säteilevästi; enkä voinut olla vastaamatta hymyyn, vaikka tunsinkin oloni hermostuneeksi, kun ajattelin että meidän pitäisi kohta kertoa Charlielle kihlautumisestamme.
“Mitä sinä mietit?” Edward kysyi ja pyyhkäisi hellästi sivuun kasvoilleni valahtaneen hiussuortuvan. Hänen jääkylmä kosketuksensa sai minut värähtämään, kun hän kiersi vapaan käsivartensa hartioideni ympärille.
“Mietin, mitä Charlie sanoo”, sanoin ja hipaisin varovasti sormessani kiiltelevää sormusta. En ollut vielä itsekään tottunut ajatukseen, että menisin naimisiin. Se suorastaan hirvitti minua, mutta Edward tuntui olevan naurettavan innostunut asiasta.
“Kyllä hän tottuu ajatukseen”, Edward sanoi pehmeästi ja pysäköi auton Charlien vanhan partioauton viereen.
“Hmh”, ynähdin ja haparoin sokkona oven kahvaa pimentyneessä autossa, mutta Edward oli jo kiertänyt toiselle puolella avaamaan minulle oven.
“Kiitos”, sanoin ja pujotin käteni hänen jääkylmien sormiensa lomaan.
“Hyvin se menee”, hän kuiskasi korvaani sametinpehmeällä äänellä ja johdatti minut sisälle.
“Bella?” Charlie huikkasi, kun ulko-ovi kolahti kiinni. Olohuoneesta kuului television pauhu ja luulin Charlien huudahtavan jotain hurrausten yli. Naurahdin ja irrotin otteeni Edwardin kädestä.
“Mennään yläkertaan”, sanoin. “Annetaan hänen katsoa matsi loppuun…” Tiesin etsiväni vain tekosyitä lykätä kertomista, mutta Edward tuntui ymmärtävän, sillä hän puristi minua kevyesti olkapäästä ja painoi huulensa ruskeaan hiuspehkooni. Ummistin silmäni ja hengitin syvään hänen ihanaa tuoksuaan, kun hän veti minut itseään vasten.
“Bella, haluatko sinä tätä varmasti?” hän kysyi ja hänen äänessään kuulsi huoli. “Etten tee tätä vain minun - “
“Edward”, keskeytin ja vetäydyin kauemmas hänestä, että näkisin hänen kasvonsa. “Minä haluan sinut. Rakastan sinua.”
Puolittainen hymy levisi Edwardin huulille ja minä kohottauduin varpailleni suudellakseni hänen kovia ja kylmiä huuliaan.
“Eiköhän mennä kertomaan Charlielle?” huokaisin alistuneesti. Edward hymyili säteilevästi ja kiersi käsivartensa vyötäröni ympärille.
“Älä huoli. Hän on hyvällä tuulella.”
“Vielä”, sanoin hiljaa kun astuimme olohuoneen kynnyksen ylitse. “Isä?”
Charlie hymyili minulle, mutta hänen ilmeensä synkkeni, kun hän käänsi katseensa Edwardiin.
“Eikö nyt ole vähän myöhäinen vierailuaika?”
“Isä, älä viitsi”, sanoin tuskastuneena, mutta vaikenin kun Edward puristi rauhoittavasti kättäni.
“Olet oikeassa”, Edward sanoi kohteliaasti niin kuin aina, vaikka Charlie olikin kohdellut häntä niin kylmästi, että minä olisin hänen asemassaan jo sanonut suorat sanat. Edward kai uskoi ansainneensa sen, vaikka olinkin sanonut hänelle satoja kertoja, ettei hän ollut tehnyt mitään väärää.
“En viivy kauan”, Edward jatkoi ja Charlie tuhahti äänekkäästi, mutta pysyi vaiti. “Meillä olisi kerrottavaa.” Charlie kohotti katseensa minuun, kun tajusi Edwardin puhuvan monikossa. Hän silmäili minua hetken epäluuloisena ja hiljensi sitten television ääntä.
“No, kertokaa”, hän sanoi ja risti kätensä rinnalleen.
“Me menemme naimisiin”, Edward tokaisi tyynen asialliseen sävyyn ja olisin voinut potkaista häntä siitä hyvästä, mutta tiesin, ettei siitä loppujen lopuksi olisi mitään hyötyä, joten jätin asian sikseen. Mutta pitikö hänen mennä sanomaan se saman tien ilman mitään valmisteluja? Tunsin oloni hermostuneeksi ja vaihtelin painoa jalalta toisella odottaessani, että Charlie sanoisi jotain, mutta hiljaisuus venyi minuuttien mittaiseksi.
“Isä sano jotain”, pyysin lopulta käheästi ja jouduin nielaisemaan rajusti, että sanoin ääneni kuuluville. “Mitä mieltä olet?”
“Mitäkö
mieltä olen?” Charlie lähes huusi. “Sano, että hän pelleilee! Te ette ole vielä edes yhdeksäätoista, hitto vie!”
“Isä - “
“Mitä jos hän jättää sinut taas? Menette naimisiin ja hän päättää, ettei enää haluakkaan sinua, mitä sinä sitten teet? Minä en ole unohtanut minkälaista se oli silloin viimeksi, ajattele kuinka vaikeaa se on jos olette ehtineet naimisiin ja - “
“Minä en aio jättää Bellaa enää”, Edward sanoi hiljaa ja keskeytti Charlien huudon.
Minä seisoin paikoilleni jähmettyneenä enkä saanut sanottua sanaakaan. Olin järkyttynyt, kuinka Charlie oli puhunut Edwardista kuin tämä ei olisi paikalla ja vielä asiasta, jonka tiesin vaivaavan Edwardia paljon enemmän kuin tämä antoi ymmärtää.
“Niinhän sinä varmasti sanoit viimeksikin”, Charlie sanoi säälimättömästi. “Ja silti jätit hänet sinne metsään. Et voi aavistaakaan millaista sitä oli katsella - “
Tunsin Edwardin sävähtävän vieressäni ja näin tuskan häivähdyksen hänen kullanruskeissa silmissään. Tiesin, mitä Charlie oli ajatellut, koska olin nähnyt kerran Jacobin tekevän saman, vaikka Charlie ei tehnytkään sitä tahallaan.
“Minä luotan Edwardiin”, sanoin Charlielle, vaikka tarkoitinkin sanani enemmän vieressäni seisovalle Edwardille.
“Te olette kahdeksantoista, se on ihan liian aikaista!” Charlie tiuskaisi, mutta hänen äänessään kuuli, että hän oli jo luovuttamassa.
“Minä menen nukkumaan”, sanoin ja tartuin Edwardin käteen vetääkseni hänet mukaani. “Hyvää yötä.”
“Tästä puhutaan vielä aamulla!” hän huusi perääni. “Ja vierailuaika on ohi.”
Pyöräytin silmiäni ja kohottauduin suutelemaan Edwardia hyvästiksi. Hänen viileä hengityksensä kutitti korvaan, kun hän painoi huulensa aivan korvani juureen.
“Tavataan yläkerrassa”, hän henkäisi. Samassa hän oli poissa ja kuulin melkein saman tien Volvon hiljaisen hyrinän, kun Edward kaartoi pihatieltä katulamppujen valaisemalla kadulle.
*
“Älä välitä Charliesta”, sanoin, kun käperryin hetkeä myöhemmin Edwardin kivikovaa rintaa vasten. “Hän on vain järkyttynyt tästä kaikesta eikä tiedä mitä sanoo.”
“Tiedän”, Edward huokaisi ja käänsi katseensa avoimeen ikkunaan, josta hento tuulenpuuska toi mukanaan sateen kastelemien kasvien voimakasta tuoksua. Hän nousi nopeasti ylös ja kumartui painamaan ikkunan kiinni ennen kuin kääntyi taas minun puoleeni. “Tavallaan ymmärrän häntä”, Edward sanoi hiljaa ja hänen kauniita kasvojaan varjosti ahdistunut ilme. “Hän ei halua, että joudut kärsimään - enkä halua minäkään.”
“Edward - “
“En anna ikinä itselleni anteeksi, että aiheutin sinulle niin paljon tuskaa, mutta se ei tule toistumaan. Minä lupaan, Bella. Ei ikinä.”
“Minä uskon sinua”, sanoin ja kävelin huoneen poikki hänen luokseen. “Luotan sinuun enkä halua, että me enää käymme tätä keskustelua. Sinun on aika antaa itsellesi anteeksi ja lakata syyttelemästä itseäsi.”
Edward hymyili ja vetäisi minut hellästi itseään vasten ja upotti kasvonsa sotkuisiin hiuksiini.
“Mitä sinä ajattelit tehdä huomenna?” kysyin, kun istuimme sänkyni reunalla. Painoin pääni hänen olkapäätään vasten ja tartuin hänen jääkylmään käteensä.
“Mitä sinulla on mielessä?” Edward kysyi huvittuneena ja veti minut makuulle kovaa rintaansa vasten. Hänen huulensa löysivät huuleni ja unohdin hetkessä, mitä olin ollut sanomassa. Uppouduin suudelmaan ja käteni kietoutuivat omia aikojaan Edwardin kuparinruskeisiin hiuksiin.
“Saisinko sanoa tämän ennen kuin viet ajatukseni lopullisesti muualle?” kysyin kun erkanin vetääkseni henkeä. Edward nauroi ja painoi huulensa vielä kerran huulilleni ennen kuin vetäytyi kauemmaksi ja jäi odottamaan.
“Eikö meidän pitäisi kertoa Carlislelle ja Esmelle?” kysyin ja käänsin katseeni sormessani kiiltelevään sormukseen. “Ja muillekin?”
Edward pysyi vaiti, mutta tarttui hellästi käteeni ja suuteli jokaista sormeani erikseen ennen kuin käänsi vakaan katseensa minuun.
“Ei sinun tarvitse sitä vielä koko Forksille kertoa ellet halua”, hän sanoi ja hymyili rakastamaani vinoa hymyä. “Ja mitä Carlisleen ja Esmeen ja muihin tulee - luuletko Alice on malttanut pysyä hiljaa?”
“En oikeastaan”, naurahdin ja painauduin takaisin Edwardin syliin. “Mutta eikö sinusta olisi parempi jos he kuulisivat sen suoraan meiltä?”
“Ehkä”, Edward sanoi mietteliäänä ja leikitteli yhdellä pitkistä hiussuortuvistani. “Tulen hakemaan sinua huomenaamuna.”
Vaikenimme molemmat eikä hetkeen kuulunut muuta kuin hiljainen hengityksemme. Edward silitteli hajamielisesti hiuksiani ja minä ummistin raskaaksi muuttuneet silmäluomeni. Tunsin kuinka Edward hipaisi huulillaan korvalehteäni.
“Nuku hyvin, Bella”, hän kuiskasi käheästi.
*
“Mitä ajattelit tehdä tänään?” Charlie kysyi vaivaantuneena, kun istuin täyden murokulhollisen kanssa pöytään häntä vastapäätä.
“Menen käymään Culleneilla”, sanoin mahdollisimman tyynesti.
“Ai. Jaaha.” Charlie kumartui poimimaan lattialle pudonneen lehden, mutta ei tehnyt elettäkään avatakseen sitä vaan silmäili vaivihkaa minua aivan kuin odottaen, että alkaisin huutaa ja raivota hänelle. Pysyimme hiljaa aamiaisen loppuun asti kunnes Charlie vihdoin avasi suunsa.
“Olen ajatellut sitä teidän… kihlautumistanne”, hän aloitti ja viskasi lukemattoman lehden pöydälle antaen sen luisua siitä hitaasti lattialle. “Olin turhan ankara sinulle.”
“Sinä olit turhan ankara
Edwardille”, sanoin yhteen puristuneiden hampaiden välistä.
“Tiedän”, Charlie huokaisi alistuneesti ja oli sanomassa jotain muutakin, mutta juuri silloin pihalta kuului hiljainen auton ääni ja hän vaikeni.
“Se on varmaan Edward”, sanoin ja nousin ylös, mutta Charlie tarttui minua olkapäästä pysäyttääkseen minut.
“Odota. Voisitko, tuota, pyytää Edwardin sisään?”
“Etköhän sinä ole loukannut hän ihan tarpeeksi paljon”, sanoin ja ravistauduin irti hänen otteestaan.
“Siksi minä haluaisinkin pyytää anteeksi.” Suuni loksahti hämmästyksestä auki, mutta suljin sen nopeasti.
“Minä pyydän hänet sisään.”
Nousin ylös ja kiiruhdin avaamaan Edwardille oven.
“Hei. Tule sisään”, sanoin ja painoin nopean suukon hänen huulilleen.
“Charliella on sinulle asiaa”, sanoin, vaikka tiesinkin Edwardin tietävän sen, mutta pidin kuitenkin parhaana mainita asiasta, koska tiesin Charlien olevan kuulolla. Edward hymyili ja kiersi kätensä vyötäröni ympärille. Huokaisin, kun astuimme sisään keittiöön ja Charlie nousi ylös tuolista vaivaantuneen näköisenä.
“Olen anteeksipyynnön velkaa teille molemmille.” Charlie rykäisi ja ojensi sitten kätensä Edwardille, joka tarttui siihen hiukan epäröiden. “Olen iloinen, että Bella on löytänyt sinut.” Suuni loksahti hämmästyksestä auki ja vilkaisin Edwardin kasvoihin, mutta niissä ei kuvastunut vähääkään siitä epäuskosta, joka mylläsi minun sisälläni. Hän oli kaikesta päätellen lukenut Charlien sanat jo hänen mielestään.
“Minä pidän hyvää huolta Bellasta”, Edward sanoi hymyillen, kun Charlie irrotti otteensa hänen kädestään.
“Kyllä minä sen uskon”, Charlia naurahti. “Ja onnea kihlautumisenne puolesta.”
“Kiitos, isä”, sanoin ja tartuin Edwardia käsipuolesta. “Me menemme nyt.”
“Pitäkää hauskaa.”
Huokaisin helpotuksesta kun vajosin Volvon pehmeälle etuistuimelle hetkeä myöhemmin ja käänsin kasvoni Edwardiin päin. Hänen kasvojaan kirkasti niin aurinkoinen hymy, etten voinut olla vastaamassa siihen.
“Taidat olla iloinen”, sanoin ja tartuin hänen jääkylmään käteensä.
“Etkö sinä sitten ole?” Edward käynnisti auton vapaalla kädellään. “Minusta on tärkeää, että Charlie hyväksyy tämän.” Hän kohotti vasenta kättäni ja suuteli sormessani kiiltelevää sormusta. Sydämeni sykki epätahtiin, kun Edward siirsi kätensä leukani alle ja kohotti kasvojani painaakseen huulensa huulilleni.
“Rakastan sinua, Isabella Swan”, hän kuiskasi ja hipaisi huulillaan suunpieltäni ennen kuin painoi kasvonsa solisluutani vasten. “Vai pitäisikö sanoa tuleva rouva Cullen?” Edward kohotti kasvonsa minuun päin ja lämmin väristys kulki lävitseni, vaikka hänen kylmä vartalonsa tuntui jäiseltä omaani vasten. Ajatus naimisiinmenosta ei tuntunut minusta enää läheskään niin pahalta.
“
Sinä voit käyttää minusta mitä nimitystä haluat”, sanoin ja hipaisin kädelläni hänen marmorinvaaleita kasvojaan. “Rouva Cullen kuulostaa melkein hyvältä.”
