Nimi: Kiellettyjen puiden varjossa
Kirjoittaja: jella
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Ginny
Genre: fluff-romance
A/N Eli ensimmäinen julkaisemani ficci ja toivoisin kommenttia, varsinkin rakentava on enemmän kuin tervetullutta
. Mutta tämä aihe siis vain tuli eräänä iltana mieleen ja kirjoitin idean muistiin. Nyt muumaman viikon päästä sain vihdoin kirjoitettua puhtaaksi ja huomasin, että tästä tuli lähinnä dialogia
Kiellettyjen puiden varjossa
”En oikein osaa sanoa mitään, minä vain pidän sinusta. Pidän aika paljon, enemmän kuin ystävästä.”
Kastanjanruskeiden silmien katse nousi varoen tarkkailemaan punapään reaktiota. Ginny hymyili pienesti ja tiukensi otettaan Hermionen kädestä.
”Niin. Minä tiedän miltä se tuntuu, tiedän paremmin kuin arvaatkaan. Sinä olet minulle tärkeä, eri tavalla kuin vaikka veljeni ovat”, Ginny selitti samalla silitellen toisen pörröisiä kiharoita.
Molemmat hymyilivät. Ginny nojautui hitaasti lähemmäs Hermionea ja kiersi kätensä tämän ympärille. Tytöt istuivat pihamaalla auringon laskiessa utuisen kielletyn metsän taakse. Ginny tunsi sydämensä lyövän nopeasti, maiseman kauneus toi tilanteeseen oman tunnelmansa.
”Meidän pitäisi mennä”, Hermione mumisi.
Ginny painoi arasti huulensa toisen poskelle ja nousi. Hän tarttui Hermionea kädestä ja he kävelivät yhdessä linnalle.
***
”Ginny, minä haluaisin keskustella…”
”Älä taas jaksa aloittaa saarnaamista, tästä on jo puhuttu ihan tarpeeksi”, Ginnyn kasvot saivat rasittuneen ilmeen heti, kun hän ymmärsi äitinsä sanojen päämäärän.
”Minä en saarnaa vaan yritän vaan saada sinut ymmärtämään mikä on tärkeää!” Mollyn pyöreät kasvot muuttuivat ankariksi.
”Sinä et ymmärrä, minulla on oikeus tehdä mitä tahdon. Minun pitää tehdä niin kuin sydämeni sanoo!”
Ginnyn silmät kostuivat kyynelistä. Hän oli joutunut käymään saman keskustelun jo niin useasti, mutta ei koskaan ollut helppoa kuulla omasta typeryydestään ja vääristä valinnoista. Varsinkin niiden liittyessä rakkauteen, asiaan johon ei voinut itse vaikuttaa.
”Hermione on mukava tyttö, mutta hänen kuuluisi olla sinulle vain hyvä ystävä”, Molly selitti, tiukasti Ginnya katsoen.
”En minä voi valita ketä rakastan! Miksi sen pitää olla sinulle ongelma? Miksi en kelpaa sellaisena mitä olen ” Ginny antoi kyynelten valua, mutta Mollyn katse ei heltynyt.
”Tässä ei ole kyse siitä, sinun pitää olla riittävän vahva sanomaan hyvästi ja jatkaa elämääsi urilla, jotka kuljettavat oikeaan suuntaan.”
”En voi kieltää rakkautta, kuten et sinäkään. Minä olen mitä olen ja sinun pitää hyväksyä se.”
Ginny lähti kotikolon ovesta.
***
”Minä haluan kertoa sinulle erään asian.”
Hermione katseli äitiään, joka pyyhki pöytään aivan tavanomaisesti. Iltapäivä aurinko paistoi ikkunoista kuten muinakin päivinä. Kaikki oli niin arkipäiväistä.
”Kerro vain kultaseni”
”Minä olen Ginny Weaslyn kanssa yhdessä, tiedäthän, sen tytön joka kävi meillä viime kesänä”, Hermione sanoi kirkkaalla äänellä.”
”Minä, tuota, en tiedä mitä sanoa. Ehkä sinun pitäisi vielä harkita uudelleen.” Ääni oli hiljainen ja hieman vaivaantunut.
”Äiti, et voi olla tosissasi. Ymmärrät kai, että hän on minulle rakas ja tärkeä?” Hermione kysyi hiljaa myrtyneellä äänellä.
”Minä todella olen pahoillani, mutta en voi hyväksyä tuollaista valintaa”, Hermionen äiti sanoi ja pettymys kuului hänen äänestään.
Tyttö itki eikä osannut vastata. Hän oli järkyttynyt vanhempansa reaktiosta. Olihan häntä aina luvattu tukea päätöksissä. Hermione lähti omaan huoneeseen.
***
Ginny istui Hermionen sylissä. Molempien kasvot olivat itkuiset eikä kumpikaan löytänyt oikeita sanoja keskustelun aloittamiseen. Tuntui kuin yhteys heidän välillään murtuisi jos sanat olisivat väärät.
Aikaa kului ja hiljaisuus syveni rauhoittaen tilan.
”Minä rakastan sinua kaikesta huolimatta”, Ginny kuiskasi hiljaa.
”Niin minäkin sinua”, Hermione vastasi ja suuteli Ginnyn pehmeitä huulia.
