Kuurankukista ja särkyneistä kyynelistä | Luna/Hermione, (Hermione/Neville), S

[Upsila]

Nimi: Kuurankukista ja särkyneistä kyynelistä
Kirjoittaja: Upsila
Genre: Angst, femme, ripaus romancea
Paritukset: Luna/Hermione (Hermione/Neville)
Ikäraja: S
A/N: Tälläistä sain sitten aikaan, vaikka loppua myöten teksti tuntui hieman karkailevan käsistä, mutta toivottavasti tämä on edes luettavaa. Kiitos ihanalle nettiystävälleni, joka auttoi otsikon keksimisessä ja korjaili muutamia virheitä, kun olen liian sokea siihen.


                                                     
                           Kuurankukista ja särkyneistä kyynelistä



Lunan likaisenvaaleat hiukset olivat kietoutuneet huuruun, kun Hermione siveli toisen tytön poskenkaarta ja upotti surumielisen suudelman tyhjää lupaaville huulille, vaikka katkeruus ja häivähdys uneliaisuutta saivatkin sydämen routaantumaan ja kyyneleitä keräämään pimeyden ympärilleen.

Luna hymyili, muttei sanonut mitään, antoi vain pakkasyön sivellä alastomia puita hellyydellään. Kädet kietoutuivat epäröivästi toistensa ympärille, kosketus oli särkyvää ja kevyttä, kuin unelmaa. Luna antoi Hermionen laulaa, vaikka unelmat särkyisivät aamun siivilöidessä toisen tytön siroille kasvoille levottomuuden varjon.

Hermione valitsi Nevillen. Nevillen, jonka askeleet viestittivät epävarmuudesta ja kömpelyydestä.

Nevillen, jonka hymy oli ujo ja arka, eikä tämä saanut aikaiseksi mitään yritettyään poskelle levinneistä punaisista läikistä huolimatta pyytää rohkelikkotyttöä aamukävelylle.

Nevillen, joka repäisi Hermionen Lunalta ujoudellaan, liian hiljaisella puhellaan ja sydämellään, joka oli valmiina kietomaan toisen rakkauteensa.

Luna nukahti, tuhisi hiljaa ja raotti aavistuksen kuivuneita huuliaan. Huomisen särkyneet sirpaleet saisivat odottaa hetken, vain pienen hetken.
 
Rohkelikkotyttö painoi kevyen merkin toisen hiusrajaan, siveli vielä sinertäviä huulia ja peitti jälkensä lähdettyään.

Luna nukkuu, eikä herää silloinkaan, kun Neville asettaa hellästi helmenvalkoisen krysanteemin toisen syliin.

”Anna anteeksi.”

[Carolynne]

Ihana! Otsikko herätti kiinnostukseni, rakastan tuon kyseisen sijamuodon omaavia nimiä (niin mikä?), enkä joutunut pettymään. Luen femmeä tosi harvoin, ja vaikka Luna on lempihahmoni, minusta hänestä on hirvittävän vaikea kirjoittaa. Kaikki epäilykseni kuitenkin sulivat jo ensimmäisiin lauseisiin: ♥

Tunnelma oli tässä ihanan utuinen, surullinen ja haikea; omakin sydän oli pakahtua. Sanavalinnat olivat kauniita ja kivan erottuvia ja omaperäisiä. Yksityiskohdat olivat myös toimivia: poskenkaari (ei pelkkä kasvot), tyhjää lupaavat huulet, liian hiljainen puhe, krysanteemi (eikä vain kukka), aamun siivilöinti... Myös hahmojen kuvailu oli upeaa, Luna oli juuri ajatusteni mallinen likaisenvaaleine hiuksineen ja kuivine huulineen. Hermionen laulu oli myös ihana lisä.

Oli juuri Nevillen tyylistä pyytää Lunalta anteeksi. Rakastuin tässä siis myös häneen, ja koska hänet oli kuvailtu niin ihanaksi, en ollut tykkäämättä Hermionestakaan, joka hylkäsi Lunan - kukapa nyt ei Nevilleä rakastaisi.

Lopun imperfektin vaihtuminen preesensiin oli myös todella hieno veto, raotti aikasuhteita eikä ollut liian ilmiselvä.

En tainnut muuta kuin kehua, mutta vielä yksi: häivähdys uneliaisuutta oli ihana tekijä tunnelmanluonnissa ja tykkäsin siitä kovasti.

Kiitän!

[TheWhiteCat]

Tosi hyvä!!!
Et voi sanoa mitään vastaan! ♥♥♥ =)

[Belsissa]

Minä pidin tästä ficistä aivan mielettömästi.

Tykkäsin tämän uneliaasta tunnelmasta, se teki ficistä jotenkin erityisen taianomaisen. Rakastan tällaisia sydäntäsärkeviä kolmiodraamoja, mutta niissäkään tuntemuksia ei saa liioitella. Tässä tunnetta oli kuvattu juuri sopivasti, ei liian korostetusti, mutta kuitenkin runsaasti. Minulla on heikko kohta myös tämän tyylisille "vain yksi yö" - ficeille. Tällaiset ovat aina jotenkin niin kauniita.

Kaikki hahmotkin oli kuvattu upeasti, Luna omassa persoonassaan, Hermione ehkä hieman etäisenä, mutta silti kovin kiehtovana ja Neville... Tuo loppu pisti ihan itkettämään. Voi toista.

Ficcisi nimi on aivan ihana ja syy sille, miksi tämän ylipäänsä avasin. Se myös kuvaa tekstiäsi erittäin hyvin.

Tämä oli melkeinpä täydellinen ficci, suosikkeihin menee. Kiitos lukukokemuksesta!

[Upsila]

Oi, kommentteja! Pitääkin ottaa nyt itsestäni niskasta kiini ja ruveta vastailemaan viesteihin.

Carolynne, kiitos valtavasti kommentistasi! Minusta taas tuntuu, että Lunasta on jotenkuten helppoa kirjoittaa, vaikka aluksi siinä vaatikin hieman pohtimista ja ähkimistä, että säilyiköhän hänen luonteensa kuin kirjasta, mutta loppujen lopuksi Lunasta oli aivan ihanaa kirjoittaa. Sellainen uninen, haaveileva, lähes aina seesteinen korpinkynsityttö. Halusinkin raottaa vähän aikasuhteita lopussa, että tiedetään, että missä mennään, kun Hermione lähti paikalta. Mukavaa, että epäilykset lähtivät pois, vaikka et femmeä luekkaan. Poskia rupeaa kohta kumottamaan ja suuni hymyilemään typerästi sinun kommenttisi takia, kiitos oikein paljon kun kommentoit! 

TheWhiteCat, ihanaa, että sinäkin liityit finiin! Kiitos oikein paljon kommentistasi myös!

Belissa, sinä melkein sait minut putoamaan tuolilta! Kommenttisi pani minut sanattomaksi, oikeasti! Hermioneta pistin hieman etäiseksi, koska keskityin pääasiassa Lunaan vain. Hän ei pane vastaan, vaikka hänenkin sydän on särkenyt sirpaleiksi. Halusin lisätä ripauksen Nevilleä tuohon loppuun vielä, joten pistin hänet laittamaan kukan nukkuvan ystävänsä syliin. Halusin vain, että Neville pääsisi itsekkin ilmoittamaan olemassa oloaan ja pahaa mieltään. Mutta rakkaushan satuttaa aina joskus.

Voi luoja, sinä saat minun sukat ihan kippuralle, kommenttisi oli sitten ihana ja jotenkin rohkaiseva! Kiitos todella paljon sinunkin kommentistasi!

cassable, voi, kiitos oikein paljon sinunkin kommentistasi! Katsotaan tuleeko lisää, jos saan mitään aikaiseksi. Kiitoskiitoskiitos vielä kommentista!

Kiitos todella paljon kaikille rohkaisevista, vallan ihanista kommenteista! Piristitte todella päivääni!

[Kaarne]

Mmh.

Luin tämän jo pari päivää sitten, mutta koska työviikkoni oli äärimmäisen hektinen, en silloin ehtinyt kommentoimaan. Se puute on kuitenkin korjattava - onhan tässä (sivu)parituksena kuitenkin Neville/Hermionea, eli OTP:täni. \o/ Jeij!

Kauhean suloinen ja haikea ficlet. Lunan kaipaus tuli hyvin esille rivien välistä ja kieli oli kaunista, korullista. Lauseet oli rakennettu hyvin, joskin pohdiskelin lukiessani, olisiko sittenkin kannattanut katkoa joitain pidempiä lyhyemmiksi kokonaisuuksiksi. Se olisi helpottanut ymmärtämistä ja antanut lukijalle paremmin mahdollisuuden maistella sanoja ja kuvailuja. Annanpa esimerkin:

Lunan likaisenvaaleat hiukset olivat kietoutuneet huuruun, kun Hermione siveli toisen tytön poskenkaarta ja upotti surumielisen suudelman tyhjää lupaaville huulille, vaikka katkeruus ja häivähdys uneliaisuutta saivatkin sydämen routaantumaan ja kyyneleitä keräämään pimeyden ympärilleen.

Tämä lause on vallan pitkä ja siinä on paljon sisältöä. Sisältö on kaunista ja harkittua, mutta lukijan on pakko lukea lause useita kertoja, että siitä saa kaiken irti. Siksi pätkiminen olisi voinut olla paikallaan.

Neville oli minusta ihana. Hän oli oma lempeä ja vähän kömpelö itsensä, suloinen kuin mikä. Kuten tiedät, olen itse suuri nevillefani, joten innostun aina kun joku kirjoittaa hänestä tällä tavalla, ilman, että Neville typistetään pelkäksi pökkelöksi tai luuseriksi. Kiitos <3

Kokonaisuutena pidin tästä pienestä ficistä kovasti, se oli niin suloinen että olen lukenut sen nyt useaan otteeseen. Kirjoita toki lisää potterficcejä! (Ja lisää Nevillestäkin, joohan? ^^; )

[Upsila]

Nevilla, minä meinasin nielaista väärään kurkkuun, kun huomasin sinun kommentoineen! Ehdin toisin vastata vasta nyt, koska  on ihan sopiva aika muutenkin. Hermione/Neville - sivuparitukseksi laitoin, vaikka ennen sitä pohdin todella ankerasti minkä parituksen laittaisi vielä tuohon sivuosaan. Aluksi ajattelin kyllä Lavenderia, mutta Neville sitten eksyi automaattisesti mieleeni, joten tässä lopussa hänet näkyi sitten.

Olen sama mieltä kanssasi; tässä lauseet ovat turhankin pitkiä, varsinkin ensimmäinen. Mutta koska näistä tuli nyt pitkiä lauseisia, niin taidanpa jättää sen tälläiseksi. Ehkä seuraavalla kerralla laitan lauseet lyhkäisemmäksi, että ei tarvitse lukea usempaan otteeseen yhtä lausetta. En oikein pidä siitä, että Nevilleä pistetään olemaan sellainen kauhea luuseri, joka ei osaa mitään. Joten halusin hänen olevan tässä pikkuisen erilainen.

Mutta kiitos oikein paljon ihanasta kommentistasi, sait minut hymyilemään leveästi!