Pidä musta kii [Herm/D, S]

[Lotazi]

Nimi: Pidä musta kii
Kirjoittaja: Lotazi
Ikäraja: S
Genre: romance, hurt
Copyrightit: Henkilöt kuuluvat J.K. Rowlingille, leikittelen niillä vähän
Paritukset: Hermione/ Draco (viittauksia Hermione/Ron)
Vapaa sana: Rakastan kyseistä kappaletta. Pidä musta kii on herkkä kappale ja aivan ihanasti tulkittu. Väsäsin tämän äsken, kun oli tylsää.
A/N: Osallistuu Het10 ja  FF100 098. Laulu

Pidä musta kii


Tällainen pieni tyttö
Helposti häviää.
Jos tuuli tarttuu hiuksiin,
Voi kauas lennähtää.

En käsitä, miten hän on voinut tehdä minulle näin. Olin kuvitellut hänen rakastavan minua – niin hän oli ainakin itse aiemmin minulle väittänyt. Olen päättänyt unohtaa hänet, tuon tunteettoman punapään.

Olen vain pieni tyttö, joka on ihan yksin – hukassa.

Kävelen tyhjää käytävää pitkin, kaikki ovat jättäneet minut – kuten hän. En tarvitse rinnalleni ketään moukkaa, selviän ilmankin. Haluaisin vierelleni jonkun, joka rakastaisi minua ja minä häntä.

Askel askelmalta laskeudun portaita alas ja siitä suorinta tietä suurista ulko-ovista ulos. Kävelen kevein askelin kohti järven rannalla kasvavaa suurta puuta. Istun sen juurelle ja katson haikeana veteen.

Tuuli lennättää kiharanruskeita hiuksiani ja tahtoisin niiden lailla lähteä lentoon. Se olisi helppo tapa lähteä karkuun, mutten ole luovuttaja. Kestän kyllä eron, koska en tarvitse huonoa miestä rinnalleni.

Toivoisin, että olisit täällä kanssani, kuten aina silloin kun olen kertonut epäonnistuneesta suhteestani. Sinä ymmärrät minua tai ainakin luulen niin. Rakastan hetkiä joina saan kertoa sinulle kaiken sen, mikä painaa sydäntäni. Sinulle on helppoa kertoa mistä vain, miksen ole sitä aiemmin huomannut. Ehkä siksi, kun emme saisi olla yhdessä. Olemme liian erilaiset.

Miksi siis edes haaveilen sinusta? Sinun kauniisti kimaltelevat harmaat silmät ovat kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Tahtoisin leikkiä platinanvaaleilla hiuksillasi. Tiedän etten sinua saada voi, miksi saisin?

Pidä musta kii,
Älä päästä koskaan.

Tunnen kevyen kosketuksesi poskellani. Istut viereeni maahan. Huomaat kyyneleet, jotka ovat juuri karanneet silmäkulmistani. Pyyhit ne peukalollasi ja vedät minut kiinni itseesi. Kiinni rintakehääsi.

Minusta tuntuu kuin mitään pahaa ei olisikaan tapahtunut. Saat minut unohtamaan kaiken pahan, olen miettinyt jo kauan miten osaat sen. Miten osaat olla niin myötämielinen ja rakastava sellaisia kohtaan, jotka eivät sitä ansaitse.

En kuitenkaan halua, että irrottaisit. Minulla on hyvä siinä, siinä sinun sylissäsi.

Tällainen pieni tyttö
Helposti unohtuu.
Kun ei sanottua saakaan
"Älä mee."
Ovi sulkeutuu.

Sylissäsi minun on hyvä olla.

Vanhat muistot valtaavat mieleni hiljaisuudessa. Muistan, miten istuin kulmassa tuolilla ja kuulin hänen tulevan. Olimme kahden oleskeluhuoneessa. Hän oli ärsyyntynyt jostain, hän huusi minulle. Silloin olin ymmälläni, mistä se mahtoi johtua. Hän löi minua, kyyneleet silmissä löin häntä takaisin ja huusin millä oikeudella hän käytti väkivaltaa minua kohtaan. Hän kertoi sen johtuvan sinusta, hänestä olit liian täydellinen ja hän ei pitänyt siitä, että välimme olivat paremmat. Siitä, etten pitänyt sinua enää vihollisena.

Kerroin sinulle, etten tapaa sinua enää voi. Pyysit minulta, etten tarkoittaisi sanojani. Mutta pysyin hiljaa, askelten äänet ja ovi sulkeutui. En ollut osannut sanoa, etten sitä oikeasti tarkoittanut. En ehtinyt sinua pyytää olla lähtemättä. Hän oli ollut samassa huoneessa ja varmistanut, että jättäisin sinut.

Sydämeni oli hajalla. Hän teki minulle kauheita asioita.

Vihdoin suhun törmäsin.
(Mä löysin sut, mä löysin sut)
Kauan sua odotin.
(Sä löysit mut, sä löysit mut)
Olet totta vihdoinkin.
(mmmmm)
Nyt kun olet siinä,
Jääthän vielä vähän.

Nyt olet kuitenkin siinä – vierelläni. Nostan katseeni sinuun vedestä, katson silmiisi. Sinun löytämisesi on ainoa asia, miksi jaksan elää. Hän syyttää minua Harryn kuolemasta. En ole siitä vastuussa, en ole parasta ystävääni tappanut. Hän oli vain kuollut.

Tunnen kätesi laskevan harteiltani. Katsot minua silmiin, näen suusi kaartuvan hymyyn. Löysit minut. Nouset ylös, annat kätesi auttaaksesi minut ylös.

Vangitset minut syliisi, et päästä irti. Olen ikävöinyt sinua, sitä en sanoin voi kertoa kuinka paljon. Tuoksusi valtaa hajuaistini, tuoksut paremmalta kuin ikinä.

Irrottaudun sinusta, et päästä minua menemään. Lasket kätesi niskani taakse ja vedät hellään suudelmaan.



A/N:Kommenteja rakastan. Ruusuja/risuja? ^^

[mystic]

Siis aivan ihana! Mä rupesin tossa lopussa itkeskelee ihan tässä koneen äärellä, samalla ku mä naputan sulle tätä kommenttia. Mä kuuntelin tässä samalla lukiessa sitä Nellin Pidä musta kii biisiä, jonka mä jo huomasin nimestä olevan tän tää kappale. Ja musta tuntuu joskus ihan samalta, mitä tää tässä laulaa. Kaunis kirjotus vielä sai mun silmät niin vetisiks, et mä vieläki vetelen täällä kyyneleitä. Toivottavasti vaan kukaan ei tuu kattelemaan mun huoneesee, et mitä mä teen..

Mä ymmärrän kans Hermione ihan todella. Sä sait sen jotenkin samalle aaltopituudelle mun kanssa. Mä oon jo tässä vuodattanu jo kyyneleitä vähän aikasemminki, ku luin yhtä toista ficciä ja siitä tuli ihan mieleen mun oma nuoruus, joka ei enää tunnu mitenkään ruusuilla tanssimiselta, niinku sillon aikasemmin.

Muttaah tässä oli sellane juttu, et mä sain sellasen tatsin, et melkeen kaikki oli jotenki vaan niin herkkää ja kaikkee sellasta, et mä en itekää pysty enää ajattelee mitään, eikä tästä kommentoinnista taida tulla enää mitää, ku ei vaan yksinkertasesta taida tulla sanoja ulos - tai no tähän kirjotetuks.

Vangitset minut syliisi, et päästä irti. Olen ikävöinyt sinua, sitä en sanoin voi kertoa kuinka paljon. Tuoksusi valtaa hajuaistini, tuoksut paremmalta kuin ikinä.

Irrottaudun sinusta, et päästä minua menemään. Lasket kätesi niskani taakse ja vedät hellään suudelmaan.

Ihanampaa loppua ei vaan vois tälläsessä tekstissä olla olemassakaa. Sait tähän osioon sellasen tunnelman, et huhhuh. Ei sanaykaa siitä kertomaan sitä, mitä mä tässä tunsin.

Ja vielä tosta biisistä. Mä oon jo paljon aikasemmin sen kyllä jo löytäny, mutta nyt tuli sellann fiilis, et oli vaan pakko laittaa se soimaan koneelta.. Ja siinä videossa, jonka mä katoin ekaa kertaa, jossa oli tää biisi tai s olla Final Fantasyn kipaleita jostain. En sitä kyllä hirveesti oo seurannu, mut se sai aina mun silmät kosteeks ja itkun nousemaan kurkkuun.

Kiitos vielä suuresti siitä, että oot saanu tälläsen tänne!

mystic

[flawless]

Tämä oli todella kaunis. Tuo biisi on ihana, ja tämän tunnelma sopi siihen hyvin.
Ficin kuvailu oli kaunista ja elävää, ja sen ansiosta tunnelma oli onnistunut. Kerronta oli myös hyvää eikä tökkinyt. Virheitäkään en löytänyt, vaikken niitä kyllä etsinytkään.
Hermionen hahmo oli mielestäni onnistunut. Hermione on kirjoissa aina niin vahva, että on kiva saada välillä vaihtelua ja nähdä se hänen herkempi puolensa. Hänen tunteensa oli kuvattu hyvin.
Hieman lisää pituutta olisin jäänyt kaipaamaan, mutta kaikenkaikkiaan hyvä ficci, kiitos!

[Lotazi]

mystic ja flawless kiitos ihanista kommenteistanne. 

Oih, älä mystic liikaa kyynelehdi. Ihanaa, jos Hermionen tunteisiin voi samaistua. Tää saatto olla ehkä vähän herkkää, mutta kuulin tämän kappaleen yksi päivä - pitkästä aikaa ja sitten olin, että haluan tehdä tästä jonkun näköisen ficin. Olin ihan väsynyt, kun kirjotin tätä pitkän päivän jälkeen, en viitsinyt edes tarkastaa oliko kirjoituksessa virheitä. Joten sitten postasin sen tänne ja toivoin lukijoita ja onneksi niitä on pari eksynytkin.

Lopusta halusin ihanan ja suloisen, sellaisen missä olisi myös hieman ristiriitaisia tunteita. Kuten se, ettei Hermione ollut varma tunteistaan ja muusta, hän yritti lähteä pois, mutta Draco "kaappasi" hänet suudelmaan.

Tää biisi on saanu mullekin monesti itkun nousemaan kurkkuun, joten et ole ainoa. Kiitän sinua viestistäsi suuresti 

flawless, kivaa jos tunnelma ficissä sopi kappaleeseen, ainakin yritin siitä saada vähän saman laista. Kuvailussa halusin tuoda tunteita esiin, mutta jätin myös hieman kertomatta, jotta lukija saisi itse päätellä ja päättää mitä niissä kohdissa tapahtui  tai oli tapahtunut. Tuo töksähtelemättömyys on onneksi vähentynyt, koska ennen se vähän töksähteli, tosin beetani aina niitä korjaili, mutta tätä en pistänyt edes hänen kauttaan. Hän saanee lukea tämän täältä, jos haluaa.

Olen samaa mieltä, että Herm on kirjoissa aina vähän liian vahva, hänestäkin löytyy heikompi ja hauraampi puoli ja halusin tuoda niitä esille.

Ficci saattoi olla hieman lyhyt, mutta kun väsyneenä kirjoittaa, ei aina jaksa kilometrimittaista kirjoittaa. Joten päädyin tällaiseen hieman lyhyempään yöllä. Olen kyllä yllättynyt, ettei virheitä löytynyt, tosin olenhan jo hieman kirjoitellut ja siinä samalla kielioppini yms on parantunut. Ja yritin välttää liika toistoja, tosin niitä saattoi löytyä, koska toistot ovat heikkoiteni ficeissä, siitä aina beetani jaksaa marmattaa. Mutta kiitos todella viestistäsi.

[Sekaisin♥]

Hyi kuinka ron oli kamala!;(  Koko tekstissä oli tietynlainen runomainen tunnelma mikä sopi todella hyvin
ja kappale on muutenkin todella kaunis, onnistuit hyvin saamaan kappaleen olon tähän vangittua:)
Todella kaunis ficci<3

[Siipra]

Aivan ihana! ♥ Tykkään tosi paljon tästä.

[Lotazi]

Kiitos Sekaisin♥ kommentistasi. Ihanaa, jos sain mielestäsi kappaleen tunnelman vangittua tarinaani. Tekstiin olin suunnitellutkin sellaisen hieman runomaisen tunnelman, koska sellainen sopii parhaiten herkkään kappaleeseen. ^^

Siipra, kiitos myös sinulle viestistäsi ja ihanaa jos pidit tästä.  

[Rins]

Otsikko houkutteli tuleen lukeen, ja sitten mä vielä huomasin että tää on songfic tosta biisistä. Se tuo mieleen kaikkia muistoja (:

Ficci oli ihanasti kirjotettu, ja tää jätti tosi ristiriitasen olon. Tää oli niin sulonen, ja niin kolkko (?).
Tuolla oli kaikkia hyviä yksityiskohtia.

Hermione ei periaatteessa ollu ollenkaan oma ittensä, mutta toisaalta se oli ei yhtään sekavaa Draco oli ihana, lopussa siis. Tossa keskikohdassa se oli vaan inhottava.

~teinirinsessa

[Cea]

Oi, ihana. <3  Kiitoksia ihanasta lukukokemuksesta.

En ollut koskaan aikaisemmin kuulutkaan tota biisiä, joten laitoinpa sen nyt soimaan tuohon taustalle. Voi että. Tuli aivan järkyttävän haikea olo, ja tunsin myötätuntoa Hermionea kohtaan. Jos itkisin helposti, olisin varmasti alkanut vollottamaan, mutta mä, kun olen vähän sellanen peruskylmä, ehkä omalla tavallani jotenkin julma (jotkut sanoo jopa sadistiksi ;/) ihminen, joka ei itke lähes koskaan (paitsi sillon, kun hormoonit sattuu lähteen hyrräämään), joten edes pieni hetkautus myötätuntoa on jo paljon. Todellakin onnistuit biisivalinnassa täydellisesti. Mutta musiikkihan herättää vahvempia tunteita kuin sanat, oli ne sitten kuinka hyviä tahansa.

Draco tuntui olevan jotenkin aikuisempi, ja vaikka pidän paritusta täysin epärealistisena (realisti kun olen), tässä se tuntui täysin luontevalta. Myös Hermione oli kasvanut henkisesti todella paljon. Ron taasen... äh... eihän Ron voi olla väkivaltainen paskiainen! Eihän?! No, joo, takaisin Dracoon, joka oli suosikkihahmoni (kuten aina ). Draco ei ehkä tässä ollut täysin oma itsensä (whatever, pidin siitä silti), vaan enemmänkin OC. Hieman humoristisen lopun tekeminen olisi piristänyt ficciä, kun se taasen nyt jätti haikean fiiliksen. Mutta se olisi taas saattanut pilata koko ficin. Hmm... täähän alkaa olemaan jo vaikeaa!

Piristävää oli, ettet ollut laittanut koko biisin lyriikoita, vaan vain osan. Se antoi hienon lisän. Kieliopillisesti teksti oli lähes täydellistä (ellei täydellistä). Hieman runomaista ehkä, mutta se ei haitannut. Ei virheitä, sun muutakaan sattunut silmään. Eikä ole paljoa negatiivistä sanottavaa. Tai oikeastaan... öh... no, varmasti löytäisin jotain negatiivistä, jos todella haluaisin etsiä sitä, mutta en pilaa sun iloasi siitä, kun fic on muutenkin niin täydellinen. Pelkkää kehumista ja sitä voisin jatkaa vaikka koko illan ja yön. ^^

Tämä oli todellakin täysin erilainen kuin muut lukemani Dramione ficit. Luultavasti parhain koskaan lukemani.

[Antelope]

Ihana toi laulu. Kauheen itkettävä, samoin kun tämä ficci.

Itkettävä ja ihana.<3


Antelope