Nimi: Olisitko minun?
Kirjoittaja: Lotazi
Ikäraja: S
Genre: drama? en oo oikein varma - saa siirtää jos väärässä paikassa : )
Paritukset: DM/HG
Copyrightit: Hahmot kuuluvat Rowlingille, mutta minä leikin niillä itseni ja muiden iloksi.
A/N: Koulussa piti kirjottaa kaavanovelli ja tässä on siitä lopputulos.
Osallistuu OTP10 ja FF100 sanalla 100. Oma valinta - kosinta
Punaiset huulet tapaavat toisia. Draco kävelee pitkin lumista katua. Pohjoisesta puhaltava tuuli on viileä ja se sekoittaa miehen platinanvaaleat hiukset. Kadunvarrelta näkee taloja, joista loistaa kirkas valo – useimmat ovat kuitenkin pimeinä.
On vasta alkuilta ja Draco astelee kolattua tietä eteenpäin, hänellä on tapaaminen. Edessään mies näkee nuorenparin, joka on liimautuneina toisiaan vasten. Heidän huulet kohtaavat ja kädet pitävät toisesta kiinni. Draco ei voi olla hymyilemättä. Lumihiutaleita leijailee rauhalliseen tahtiin taivaalta jääden kiinni takkiin sekä hiuksiin.
Kuoro laulaa rakkauden täyttämiä joululauluja kauempana, kun mies lähestyy heitä, kuoro hiljenee kuin salaman iskemänä. Draco hätkähtää kuin olisi itse saanut sen aikaan ja vilkaisee vaistomaisesti ympärilleen. Kuoro pakkaa tavaransa ja he lähtevät omiin suuntiinsa. Draco katsoo kelloaan eikä ole aivan sataprosenttisen varma siitä, onko hänen aikomuksensa se, mitä hän loppujen lopuksi haluaa. Mutta mies tietään alitajunnassaan, että tämä on juuri sitä mitä hän on halunnut jo pitemmän aikaa.
”Olet ensimmäinen henkilö, jota haluan katsoa, kun herään aamulla sekä ainoa, jolle haluan antaa hyvänyönsuukon”, mies harjoittelee hiljaisella äänellä. Hän oli harjoitellut tarkkaan, mitä aikoisi sanoa. Draco kuitenkaan ei halunnut kuulostaa liian harjoitellulta, hän ei aikonut sentään pitää puhetta.
Ovimies avasi miehelle oven, hän kiitti ja lahjoitti lumisen takkinsa naulakkoon. Draco katseli täyttä ravintolaa hovimestarin vierestä nähden kauempana pöydässä selkäpäin olevan henkilön, joka odotti juuri häntä.
Hermionen katse osui Dracon silmiin ja kietoen käsiään Ronin ympärille katsoen koko ajan Dracoa. Kaksikko istui sohvalla, platinapäinen poika heitä vastapäätä nojatuolissa. Tytön katse oli lempeä ja tutkiva. Hermione nojasi poikaystäväänsä ja hänen sormensa kiersi kiharia hiuksia ympärilleen.
Draco nousi ylös, sillä ei kestänyt katsella tyttöä toisen pojan kainalossa. Hän ei voi sille mitään, että oli ihastunut tähän. Poika tiesi toisen katsovan peräänsä poistuessaan huoneesta.
Täpötäysien pöytien lomasta mies astelee kohti pöytäänsä, jossa hänen seuralaisensa jo odottaa. Naisella on päällään kaunis sininen hame, joka sopii mainiosti yhteen tämän kermanvärisen ihon kanssa. Tämän hiukset lainehtivat vapaina sekä tummien ripsien kehystämät silmät säkenöivät. Nainen oli kuin tehty tähän paikkaan, jossa jokainen yksityiskohta oli tarkkaan valittua.
Draco seisoi Hermionen kanssa kahden metsän reunalla illanistujaisien aikaan. Poika oli pyytänyt saada jutella tytön kanssa kahdestaan rauhallisessa paikassa ja he olivat menneet kuuloetäisyyden päähän takapihan terassista, jossa muutama juopunut poika nauroi kuin viimeistä päivää. Draco halusi Hermionen omakseen ja kysyi, eikö tämä voisi jättää poikaystäväänsä. Hän sai kieltävän vastauksen, tyttö kuulemma rakasti Ronia liikaa. Draco ei voinut uskoa tätä todeksi.
Alkoholin vaikutuksesta poika sai itsevarmuutta ja suuteli tyttöä, eikä tämä pistänyt vastaan vaan vastasi suudelmaan. Kului tovi jos toinen, kunnes he irtaantuivat toisistaan. Oli hetken hiljaisuus. Sitten tyttö sanoi, ettei suudelma merkinnyt mitään ja että Dracon olisi syytä ymmärtää, ettei hänellä ollut aikomustakaan lähteä tämän matkaan.
Pian poika oli yksin metsän reunalla puoliksi juotu olutpullo kädessään. Seuraavana aamuna tapahtuma tuntui kuin pahalta unelta.
Tarjoilija kysyy mieheltä, minkälaista juotavaa saisi olla. Pullollinen viiniä tuodaan pian pöytään, ruoat saapuvat lähes heti perässä.
”Mmm… tämä maistuu todella herkulliselta”, nainen kertoo hymyillen.
”Mukava kuulla, miten päiväsi on mennyt?” mies vastaa nostaen katseensa lautasestaan. Nainen kertoo päivästään iloisella äänensävyllä. Mies ei pysty keskittymään naisen kertomukseen, mutta nyökyttelee kuin kuuntelisi. Dracon ajatukset ovat vallinneet epätietoisuus oikeasta ajankohdasta, jolloin hänen kannattaisi ottaa asiansa julki. Hänestä kuitenkin tuntuu, että sopivinta olisi odottaa aavistuksen pidempään – jollei jopa jälkiruokaan asti.
Pienen pieniä perhosia lenteli ympäri ämpäri miehen vatsassa. Se tuntui mukavalta, mutta samalla turhauttavalta. Draco huomasi, että nainen näki hänen pienen jännityksensä.
”Olet ensimmäinen henkilö, jota haluan katsoa, kun herään aamulla”, mies aloitti ja jatkoi niin kuin oli aiemmin opetellut, puolessa välissä hän ei edes enää muistanut opettelemaansa, mutta sillä ei ollut väliä. Hän pärjäsi hyvin ilmankin.
Mies nousi ylös tuolistaan. Hän laskeutui toisen polvensa päälle ja otti pienen rasian taskustaan. Hän kysyi jo miljoonien häntä ennen esittämän kysymyksen ja nainen vastasi innoissaan myöntävän vastauksen. Draco pujotti timantein koristellun sormuksen naisen nimettömään. Nainen ihaili hetken sitä, kunnes nousi suutelemaan miestä. Mies haistoi naisen ylellistuoksuisen parfyymin ja tiesi, että tulisi haistamaan sitä myös myöhemmin – ehkä kymmenen vuodenkin päästä.
Draco oli vihdoin saanut Hermionen omakseen.
