Ikuisuus, kaikki ne vuodet (James Sirius/Teddy, K-11)

[Sisilja]

Nimi: Ikuisuus, kaikki ne vuodet
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: K-11
Paritus: James Sirius/Teddy
Tyylilaji: Romantiikka draamakääntein ja synkistelyvivahtein
Vastuuvapaus: Lainaan Rowlingin omaa ja kiitän kauniisti.
Yhteenveto: Jotkin asiat eivät lakkaa olemasta ajan kanssa.

Alkusanat: Näistä kahdesta ei kirjoiteta tarpeeksi, joten tässä ollaan. Innostuin oikein kunnolla Shuffle-haasteen kanssa, sillä tarina vaati kunnon kaaren, vaikka sitten piskuisista pätkistä kootun. Ficci osallistuu myös Slash10 kakkoseen James Sirius/Teddyllä.


Ikuisuus, kaikki ne vuodet


Lyhyiden hetkien salaisuus
Adam Lambert – Soaked (4:33)

Iskä ja äiti ovat kaupungilla, Al Scorpiuksen luona kylässä ja Lily. Lily on hölmö ja omissa maailmoissaan eikä ymmärrä mistään mitään. Teddy on poikkeamassa, vain poikkeamassa.

Jamesilla on ollut julmettu ikävä noita uskomattoman sinisiä hiuksia, jotka tuntuvat sormissa juuri oikealta, karheilta ja silkkisiltä yhtä aikaa – ja se virnistys, se ääni.

James on kahdeksantoista ja uskoo tietävänsä miltä rakkaus tuntuu.

Se tuntuu hehkuvilta kesäpäiviltä, toisen kosketuksilta vartalolla, kuumuudelta ja hieltä, omituisen kihelmöiviltä hymyiltä. Salaisuudelta.

Se tuntuu pettymykseltä, kun Teddy suukottaa suupieltä, kääntyy ja lähtee, ja James arvaa Victoiren saavan jonkin verran enemmän kuin hän. Hän ei ole tarpeeksi Teddylle, koska Teddy on avoin ja valloittava eivätkä salaisuudet pysy hänen harteillaan kauaa. Muutama hetki heinäkuun paahteessa ovat heidän. Elokuu, syyskuu, kaikki kuukaudet siitä eteenpäin taas Victoiren.

James uskottelee sen olevan ihan okei.


Hymykuopat ja yksi kuppi kahvia
Ultra Bra – Heikko Valo (3:51)

Teddyn asunnolla tuoksuu aamulta, pölyltä ja tuoreelta kahvilta. James kävelee ruskea kuppi kädessään, paljain jaloin parvekkeelle. Päällään hänellä on Teddyn vaalea kauluspaita, se on melkein sopiva, ehkä hartioista liian leveä. Housuja hänellä ei ole lainkaan.

Aurinko nousee talorivistöjen takaa ja saa Jamesin siristämään silmiään, vaikka valo on heikkoa eikä edes lämmitä. Teddy nukkuu autuaasti, ei nouse ylös vielä vähään aikaan.

Tänään Teddyllä on hymykuopat, ja siitä James tietää, että tämä on onnellinen. James on varma, että Victoirelle Teddy näyttää ylpeät ja korkeat poskipäät, kylmät kasvonsa.

Ja kun Teddy viimein herää, James hymyilee eikä pyydä mitään, korkeintaan vähän aamupalaa. Teddy saattaa hänet ulos, poimittaislinja noukkii kyytiinsä, ja niin kihlat ja tulevat kesähäät, joskus aivan liian pian koittavat, ovat turvassa.

James seisoo karulla parvekkeella, kaataa kahvinsa alas alas asvaltille ja toivoo itselleen onnellisempaa loppua.


Molemminpuolinen unohdus
Poets of the Fall – Roses (4:01)

Teddy istuu sängyn laidalla, leikkii Jamesin lyhyillä hiuksilla ja painiskelee jonkinasteisten itsesyytösten kanssa. He ovat toimineet näin jo kauan – niin kauan että kaikesta on tullut lähes itsestään selvää. Tällaisia tuntemuksia, omituisuuksia, tulee vastaan yhä harvemmin.

Teddy pitää Jamesin villistä naurusta, James Teddyn varmoista käsistä ja terävästä katseesta ja Teddy ihailee Jamesin huolettomuutta.

"Mitä kummisetäkin sanoisi jos tietäisi?"

"Mites Vicky?" Jamesin äänessä on ikävä särmä. "Eikö se huoleta lainkaan?"

"Tietysti", Teddy vastaa. "Mutta Victoiresta saa aina eron."

"Voi helvetti, Teddy! Et sinä ajattele noin."

"En niin. Se olet sinä, aina vain sinä… Minun."

Teddy kaataa Jamesin vuoteelle, suutelee kunnes Jamesin vastalauseet ovat voihkintaa, ja silloin Teddyn hiukset ovat varmasti puhtainta turkoosia.

Asiat eivät voi jatkua näin ikuisesti. Teddy kaivaa heille hautaa, hiljaa. He molemmat tietävät sen, mutta toisinaan unohtaminen on naurettavan helppoa.


Se kuuluisa sielunkumppanuus
Placebo – Sleeping With Ghosts (4:39)

"Miksi minä?"

Jamesin kysymys yllättää Teddyn. "Miksi et sinä?" hän kysyy puolestaan ja puhaltaa Jamesin niskaan.

"Miksi Victoire?"

Teddy huokaisee. Seksi Jamesin kanssa on ihmeellistä, mutta hän katuu sitä joka kerta edellistä enemmän. Ikinä sängyssä eivät ole vain he kaksi. Alussa Teddy vertasi Jamesia Victoireen, Victoirea Jamesiin, ja se sai hänet tuntemaan olonsa tavattoman likaiseksi.

Nykyään James ei suostu mihinkään elleivät he vuokraa huonetta halvasta motellista ja ole taatusti piilossa. Se siitä huolettomuudesta.

Teddy ei ole enää varma, mitä hän Jamesissa näkee. Monia asioita kaiketi. Kyseessä on kuitenkin James. Teddy ei usko sielunkumppanuuteen, mutta jos hän uskoisi, hän olisi Jamesin ja James olisi hänen. Yhtä varmasti kuin taivas on sininen.

"Rakastan sinua", Teddy kuiskaa, koska tunnustukset ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia. "Me ollaan ikuisia."

James katsoo häntä pitkään, pyytää sanattomasti jotain. Teddy antaa sen hänelle. Kovempaa, kovempaa, kovempaa.

Ja taivas on tasaisen harmaa.


Voimattomuus
Antti Tuisku – Valo (4:05)

Teddyn katse on tyhjä, eloton. James haluaisi lyödä häntä.

"Victoire on raskaana."

Se oli vain ajan kysymys. James ei ole taivaanrannanmaalari. Hän ei ole tosissaan odottanut, että Teddy jättäisi Victoiren kaikkien näiden vuosien jälkeen, eihän?

James on kaksikymmentäyksi eikä hänellä ole koskaan ollut ketään muuta.

Hän istuu alas vaikka mieli tekisi juosta sille karulle parvekkeelle ja hypätä. Ei se tosin mitään auttaisi. Toinen kerros, korkeintaan nilkka poikki ja kasvoissa ikävät ruhjeet.

"Minä odotin", James myöntää. "Minä odotin ja koko sinä aikana sinä olet vain pannut häntä. Pannut minua! Kai minäkin olisin raskaana jos voisin!"

Samassa hänelle valkenee jotain käänteentekevää. "Olisitko – jos minäkin voisin, et olisi ikinä tarvinnut häntä."

"Sinua minä olen tarvinnut", Teddy mumisee ja hänen äänensä on väritön, kasvot kalpeat, hiukset harmaat kuin vanhalla miehellä. "Olen pahoillani."

James melkein uskoo, koska rakastuneena sitä uskoo mitä vain. Enää hän ei jaksa.  "Etkä ole."

Teddyn katseesta kuolee jotain lopullisesti.


Odotukset ja aamun kummalliset tunnit
Within Temptation – See Who I Am (4:52)

Teddy on jo hyväksynyt kohtalonsa, kun Victoire ilmoittaa haluavansa abortin.

"Ei meistä ole tähän, Teddy. Ollaan rehellisiä."

Teddy ei voi uskoa, että kaikki päättyy tähän. Hän miettii Harrya, Ginnyäkin, kuinka innoissaan nämä olivat ensimmäisestä lapsenlapsesta, jos se ei nyt täysin oma ollutkaan. Onhan Teddy kiinteä osa perhettä.

Hän ei halua pettää muiden odotuksia.

"Kerro hänelle", Victoire kuiskaa.

Teddy ei ymmärrä mitä toinen tarkoittaa, kunnes tajuaa sittenkin. Kuinka kauan Victoire on tiennyt? Kaiken aikaa?

"Sinä haluat kuitenkin hänet ja hän, Merlin sentään, haluaa sinut. Minä kyllä löydän jonkun."

"Sinä haluat eronkin?" Teddy on fantasioinut sopuerosta ja vapaasta elämästä, Jamesista, mutta kuten useimmat fantasiat, jättänyt sen lopulta omaan arvoonsa ja jatkanut arkea.

"Me halutaan ero, Teddy. Sinä ja minä. Kyse on meidän elämästä. Hiiteen muiden odotukset!"

Odotukset. Niiden mukaan ja silti niiden vastaisesti Teddy on elänyt aina. Hän on ajatellut muita ja silti itseään. Ei ikinä Jamesia.

James.

Teddy tuskailee yön yli. Aamun kummallisina tunteina hän antaa itselleen luvan ilmiintyä Jamesin kotiovelle.


Typerykset, ikuiset
Hurts – Stay (3:55)

Teddy tietää olleensa typerys ja on sitä eittämättä vieläkin. Kunpa vain James kykenisi antamaan sen hänelle anteeksi – ja niin paljon muutakin.

James avaa oven raolleen, räpyttelee silmiään unisena ja hämmentyneenä. "Teddy?"

Teddy selittää kaiken mahdollisen yhteen hengenvetoon, eikä James voi mitenkään ymmärtää käsittämättömästä lopotuksesta edes puolia.

"Voitko antaa anteeksi, olin typerys, typerys, Victoire, kaikki hyvin nyt, en halua olla ilman sinua, minä rakastan sinua niin paljon."

James katsoo häntä pää kallellaan ja Teddyä heikottaa. Älä jätä minua niin kuin minä jätin sinut.

James ojentaa kätensä ja kutsuu Teddyn sisään. Typerys kai hänkin – uskoi kaikesta huolimatta onnellisiin loppuihin.

"Me todella ollaan ikuisia."

[Funtion]

Kerro mulle, miten hengitetään. Sillä mä taisin unohtaa sen jo.

Mun ei pitäis lukea ja arvostella kenenkään ficcejä tällaiseen kellonaikaan tällaisessa mielentilassa (liikaa Oscar Wildea, liikaa romantiikkaleffoja, liikaa tunteita.) Mun pitäs palata myöhemmin uudestaan lukemaan tää, sitten kun on aamu ja mun ajatukset on selkeät, mutta mä en vaan malta olla naputtamatta näitä sanoja sulle. Sä ansaitset näistä jokaisen (vaikka osan voinkin laittaa tän sekavan fiiliksen piikkiin.)

Ah, James Jr. Voiko mitään parempaa enää ollakaan? (Ei, jos kysytään multa, joka on kirjottanut viimesen kuukauden aikana yli 100 sivua James Sirius Potterista.) Siihen lisätään vielä iso kysymysmerkkimysteeri Teddy. Mikään ei voi mennä pieleen (tai sitten kaikki menee täydellisesti pieleen. Mutta ei tässä tapauksessa.)

Näiden sun sanojen keskinäinen harmonia ja sopusointu oli jotain niin ihailtavaa. Jos mun pitäis lainata muutama lempikohta... no, ainahan voin yrittää. Vaikka onkin miltei mahdotonta olla vetäsemättä koko tekstiä lainausmerkkeihin.

James on kahdeksantoista ja uskoo tietävänsä miltä rakkaus tuntuu.
Ah! Niin kaunista! Niin naiivia, mutta niin kaunista ja niin totta! Tää lause oli niin tyhjentävä. Jos tuossa olis ollut yksikin sana liikaa, se olis ollut epätäydellinen, se ei olis päätynyt mun lainauksiin. Mutta tuollaisena... vau. Niin yksinkertaisen upea.

James seisoo karulla parvekkeella, kaataa kahvinsa alas alas asvaltille ja toivoo itselleen onnellisempaa loppua.
Kaataa kahvinsa alas alas asvaltille... mmh. Kolme samaa alkukirjainta peräkkäi = tehokeino. Alas alas = tehokeino. Yhdessä: helvetin upea lause. Jos tuo teksti olis ollut täynnä tollasta, se ei olis enää ollut tehokeino, eikä se ois sillon kiehtonut mua niin paljon kuin nyt. Mutta kun tekstissä oli vain tämä yksi kohta, se kohta joka ei ollut liian irrallinen kokonaisuudesta vaan juuri passeli, se oli lumoavaa. Kertakaikkisen lumoavaa.

Teddy kaataa Jamesin vuoteelle, suutelee kunnes Jamesin vastalauseet ovat voihkintaa, ja silloin Teddyn hiukset ovat varmasti puhtainta turkoosia.
Aaaaaaaaaaaaaaaah! Tarviiko tästä edes sanoa enempää? Vastalauseista voihkintaa ja Teddyn hiukset puhtainta turkoosia... omfg. Nyt tulee fanityttöolo.

Teddy ei usko sielunkumppanuuteen, mutta jos hän uskoisi, hän olisi Jamesin ja James olisi hänen. Yhtä varmasti kuin taivas on sininen.
Oi, syvällinen Teddy. Miten ihanan persoonallinen! Rakastan sitä, jos joku kirjottaa jonkun aatelmista tai uskomuksista! Ja toi toteamus tuossa lopussa.. kaunis vertauskuva. Kauniimpaakin kauniimpi (sä lumoat mut yksinkertaisuudellasi.)

James on kaksikymmentäyksi eikä hänellä ole koskaan ollut ketään muuta.
!! Niin kamalan kaunista, mutta niin surullista. Käy sääliks Jamesia. Ja voi luoja minkälaisia dramaattisia tapahtumia mulle tuli mieleen siitä, mitä näiden tekstinpätkien jälkeen tapahtuu...

James.
Yksi sana: täydellistä.

James katsoo häntä pää kallellaan ja Teddyä heikottaa. Älä jätä minua niin kuin minä jätin sinut.
;__; Nyt viimeistään fanityttöilen! Iik! *miljoona hymiötä*

Sun sanat oli teräviä kuin veitsenterät. Ne oli yksinkertaisia, sun lauseet oli kertakaikkiaan yksinkertaisia, mutta ne oli äärettömän hiottuja! Aivan kuin ne olis ollut jokin pienen pieni käsillä tehtävä työ, jota sä olisit hionut ja muokannut päiväkausia. Sun sanat ja niiden muodostamat lauseet olivat yksinkertaisesti... nerokkaita? Sä tiivistit niihin niin paljon tunteita, niin paljon ajatuksia, niin paljon tapahtumia, ihmisiä, paikkoja, menneisyyttä, tulevaisuutta, nykyhetkeä... niin pieniin sanoihin. Niin vähäisiin sanoihin.

Ehkä... ehkä siellä oli yks pieni juttu, joka hämäsi mua. Edellinen kommentoija sanoi, miten ihanaa oli, ettei Victoire ollut vihollinen... mun mielestä se taas olisi sopinut "viholliseksi." Ehkä jollain karmealla tavalla James olisi pitänyt Victoiresta, eikä sinänsä nähnyt häntä esteenä, mutta jotenkin sitten taas Teddy olisi liian kiintynyt Victoireen ja Victoire puolestaan... olisi ollut bitch? Ja ehkä olisi ollut parempi, jos hän ei olisi edes tiennyt Jamesista ja Teddysta. Jotenkin mä vaan rakastan traagisia loppuja (joten melkein miltei juuri ja juuri uskallan sanoa, että toivoisin ettei James ja Teddy olisi saanut toisiaan.) Mutta juonen kannalta tuo oli välttämätöntä! Enkä mä mitenkään sitä vihaa. Kunhan nyt vain... ilmaisin mielipiteeni. Mieltymykseni.

Sä voit niin olla varma, että mä tulen lukemaan nuo vielä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... ja uudestaan ja uudestaan. Ja vielä joku kerta mä laitan tän Kommenttikampanjaan, sillä ihmisten pitää löytää tää! Tää oli aivan huippu! (Nyt menen penkomaan muita tekstejäsi... susta tuli just mun uusi lempikirjoittajani niiden lukuisien muiden joukkoon! Ah, että Finissä osataankin kirjoittaa...)

Kiitos!

[Sisilja]

Milloinhan kommentteihin vastaaminen olisi ollut näin vaikeaa? Olen yrittänyt vastata jo pari kertaa ja päätynyt jaarittelemaan nolostuttavan pitkät pätkät niin hahmoista kuin tarinan kehittymisestä. Nyt olen sitten tiivis ja vähemmän pitkästyttävä. Kai. Tahdon kuitenkin sanoa heti kärkeen, että kommenttinne merkitsivät minulle hirmuisen paljon ja tulin niistä hyvin onnelliseksi. Kiitos teille molemmille, olette ihania!

Jekaterina: Minäkin näin Jamesin ja Teddyn juuri sielunkumppaneina, vaikka ajatus on yliromanttinen ja vähän hassu (vaikka "ja taivas on tasaisen harmaa" -kohta kertookin toisenlaista tarinaa). Mielestäni ficistä näkyy, etten itsekään tiennyt vielä kirjoitusprosessin aikana, millainen näiden kahden loppu on. Menin musiikin mukana ja Hurtsin Stay lopulta päätti puolestani, sillä en voinut kirjoittaa sen pohjalta onnetonta loppua. Vaikka ne välillä raastavan ihania ovatkin. Olen iloinen, että pidit Victoiresta. Tahdoin hänen olevan vahva ja fiksu silloin kun Teddy ei osaa muuta kuin elää tunteella. Tahdoin myös Teddyn lailla sopueron. Kiitos kauniista sanoistasi.

fierté: Oscar Wilde mainittu! Oih, olen aika lailla sanaton. Kiitos kehuistasi. Victoire voi todellisuudessa olla millainen vain, se juuri on kolmannen sukupolven ihanuus sekä kirous. Minä en nähnyt häntä bitchinä, enkä tahtonut tähän monista slashficeistä tuttua räiskyvää kitkaa pääparin ja kolmannen, naispuolisen pyörän välille. Victoire on pulma, mutta ei ylitsepääsemätön ongelma, joka lopulta ratkaisee itse itsensä. Vaikuttaa ehkä turhan helpolta, mutta toisinaan on kivaa päästä helpommalla. Tällä ficillä olisi yhtä hyvin voinut olla myös surullinen ja epäreilu loppu, mutta tällä kertaa näin. Kirjoitan onnellisia tekstejä ylipäätään liian vähän (ihan niin kuin se kävisi selityksestä). Mielipiteitä kuuluu silti tuoda julki, kiitos siitä! Kiitos myös monesta muusta, olen tajuttoman kiitollinen ja onnellinen ja kaikkea pehmeää juuri nyt.

[Sisilja]

Mustalupiini: Hihittelin sitten minäkin kun luin kommenttisi. Ihanaa, että mielestäsi onnistuin Teddyn ja Jamesin kanssa, koska ennen tätä ficciä he olivat minulle ventovieraita (nyt he ovat yksi uusista rakkauksistani, haha!). Ficcien nimien pyöritteleminen on usein pitkää ja hankalaa, mutta joka kerta se on ollut sen arvoista. Henkilökohtaisesti pidän enemmän väliotsikoista kuin yksinkertaisesta numeroinnista, koska nimet, niissä on uniikki kaiku (ainakin minun päässäni kaikuu jos ei kenenkään muun). Itse ficin nimi olisi voinut olla kuvaavampi, juuri tähän sopiva, mutta toisaalta, pidän tuosta itsekin, ainakin vähän. Aa, ja simppeli kieli, sen täydellisyyden olen löytänyt vasta viime aikoina, ja elin monta päivää jossain karun kielen kuplassa, jossa oli vain lyhyitä ja äkkiseltään helppoja lauseita. Kieli on rikasta yksinkertaisenakin!

Voi tsiisas, vastaukseni vääntyi julistukseksi, anteeksi. Kiitos mahtavasta ja iloisesta kommentistasi! Joskus onnelliset loput ovat niitä oikeita. 

[Meldis]

Liian vähän tulee luettua tätä paritusta, kun joka kerta se on aivan ihanaa ja tekee mieli löytää lisää. Uusi sukupolvi on niin kiva, kun jokainen versio on aina enemmän tai vähemmän erilainen kuin toinen, mutta jokainen yhtä totuudenmukainen. Tykkäsin, että tässä Teddy on kaikkien kaveri ja avoin, olen tottunut jo vähän sellaiseen rasavillimpään Teddyyn monien ficcien kautta, joten tämä oli kivaa vaihtelua. Mutta oli myös kivaa tuo hänen rosoisuutensa, kun piti yllä salasuhdetta Jamesin kanssa ja vielä niin pitkään, että Victorie tuli raskaaksi. Minusta on aina viehättävää, kun hahmot ovat harmaampia kuin uskoisikaan, koska tämä Teddy tuntui melko moitteettomalta, mutta olikin aika inhottava, kun asiaa katsoo Victorien näkökulamsta. Oikeastaan Teddy tuntuu ihan pelkurilta, kun ei vain voinut valita, että ehkä se kaikkien kaverina oleminen ei ole kauhean hyvä juttu.

Jamesista olen taas lukenut paljon vain Harryn isän nuorempana versiona, joten kiva, että hän olikin vähän arempi ja vanhemmiten myös huolehtivaisempi. Hän oli paljon suoraselkäisempi kuin Teddy ja välillä tuntui, että hän jopa välitti enemmän Victorien tunteista kuin Teddy ja kun hän on nuorempi, on hänellä oikeus olla oikukkaampi. Teddyn kuuluisi olla se fiksumpi tässä suhteessa. Tykkäsin myös Victoriestasi, luulen että hänestä on tullut ficcien myötä paljon kivempi kuin mitä Rowling koskaan hänestä olisi tehnyt. Abortin haluaminen jokseenkin vanhanaikaisessa taikamaailmassa olisi varmasti iso juttu hänen vanhemmilleen ja epäilen sen olevan järkytys Mollylle ainakin, joten upeaa, että hän uskalsi tehdä päätöksen. Ja kävi sääliksi Victorieta, hän oli suhteessa se fiksumpi loppujen lopuksi, eikä hän ansainnut tuollaista kohtelua. Yhyy, eikä ansainnut Jameskaan. Tekisi melkein syyttää Teddyä kaikesta, mutta mitäpä sitä sydämelleen voi. :'')

Tykkäsin noista kappalevalinnoistasi (joskin en tunne tarkkaan haastetta, että tuleeko biisit täysin randomilla), Antti Tuiskun Valo tuntui sopivan tähän ja ilostuin myös hirveästi Poets of the Fallin Roses-kappaleesta, se on yksi lempparini heiltä. Ja siihen vielä See Who I Am, siinä on voimakas biisi ja ai että miten rakastin sen tuovan esiin Victorieta todella hyvin. Ylipäätään tekstit onnistuivat lyhyesti kertomaan upean tarinan, joka ulottui pitkälle ajalle. Ihastelin paljon noita kuvia, mitä loit jokaisen tekstin alkuun, pidin erityisesti Teddyn asunnon tuoksuista ja Jamesin kahvista. Jokaisessa pätkässä oli paljon tunnetta ja ikävää, jokaisessa lauseessa oli kaunista romantiikkaa, joka katkesi sitten heti karuun todellisuuteen.

Muutama hetki heinäkuun paahteessa ovat heidän. Elokuu, syyskuu, kaikki kuukaudet siitä eteenpäin taas Victoiren.

James uskottelee sen olevan ihan okei.

Whää voi Jamesia. :3 Teddyn lopotus kenties pelasti kaiken, hän vihdoin oli muuta kuin pelkuri ja onneksi James ei antanut ylpeytensä mennä onnen edelle. ^^ Voisin varmaan lainailla hirveästi lisää kohtia, mutta sitten tämä kommentti oli pelkkää lainailua. Sanon nyt vain että rakastan tapaasi käyttää kieltä ja dialogiasi oli ilo lukea. ^^
Kiitos tästä paljon!

[Altais]

Ihailijakaartista jälleen huomenta! Valitsin tämänkin mielenkiintoisen parituksen vuoksi, sillä tämän sukupolven parituksista juuri Teddy/James Sirius vetoaa minuun jostain syystä tosi paljon. Onhan se myös ihanaa, kun heistä ei kovin tarkkoja speksejä ole valmiiksi olemassa, niin heistä pääsee tekemään omia luomuksiaan. Tässä Teddy oli sellainen ihana, hurmaava ja eloisa nuori mies, joka ei vaan osannut tajuta, että kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen väistämättä aina pyllistää, vaikka miten yrittäisi muuta. Ja Jamesista tuli mielikuva herkkiksenä ja isosti tuntevana nuorena miehenä, joka ei pysty laittamaan tunteelle vastaan vaikka tietäisi että ehkä kannattaisi.

Teddyn toiminta laittoi toki pistämään vihaksi, ja juuri se, että perheenlisäyksen toivossa piti yllä suhdetta Victoireen, vaikkei ollut selvästi aikomustakaan olla uskollinen ja luopua Jamesista, mutta ei myöskään ollut tarkoitus olla Jamesin kanssa ihan kunnolla, vaikka se miten olisi hänen elämänsä rakkaus. Victoire oli onneksi tässä se järjen ääni, vaikka ennen kuin hänet tässä ficissä tavattiin, olin jo varautunut olemaan tykkäämättä hänestä.  Onneksi hän osasi olla se rohkea silloin, kun Teddy ei osannut.

Lopuksi olin onnellinen, että Teddy sai suunsa auki, ja James suostui vielä kuuntelemaan, vaikka olinkin hiukan sitä mieltä, ettei Teddy välttämättä ihan ansainnut Jamesia. Onnellisten loppujen ystävänä olin silti iloinen, että rakastuneet nuoret miehet saivat toisensa, ja toivottavasti Teddy ymmärtää nyt olla kunnolla. Tästä tuli hurjasti samanlaisia fiiliksiä, kuin joistakin lukemistani James/Sirius -ficeistä, joissa kipuillaan sen kanssa, kun James ei osaa tehdä ratkaisuaan Lilyn ja Siriuksen välillä. Sellaista sydäntä raastavaa mutta kuitenkin niin uskottavaa (ainakin omassa headcanonissani).

Ai niin, se piti vielä mainita, että tässä oli monia aivan ihania kappaleita, joista itsekin tykkään, ja niiden kautta pääsi hienosti tunnelmaan kiinni. 

[Vendela]

Oi että, minulla on mennyt ihan kokonaan ohi listauksestasi tämmöinen James/Teddy vaikka joskus oikein etsimällä etsin tämän parituksen ficcejä Mutta olipa mahtavaa että tämä nousi nyt esiin!

Ääh miten typerä Teddyn pitää olla! Ei kynttilää voi polttaa molemmista päistä eikä etenkään leikkiä muiden ihmisten tunteilla, omista nyt puhumattakaan. Sääliksi kävi Victoirea joka tässä nyt jäi aivan yksin. Täytyy vain toivoa että hän löytää itselleen paremman kumppanin kuin Teddy oli. Ainakaan abortti oli oikea päätös!

Tykkään kyllä lukea tämmöisiä vaikeuksien kautta voittoon tekstejä kun saa vähän kärsiä hahmojen kanssa mutta sitten kuitenkin nauttia onnellisesta lopusta Kiitos tästä, olipa kiva välipala!

Vendela

[Sisilja]

Kiitos tosi paljon kommenteistanne Meldis, Altais ja Vendela tähän wanhaan fikkeröiseen! Hirmuisen vähän oon tästä kolmannesta sukupolvesta kirjoittanut, ettei tämä olisi peräti ainoa valmiiksi saamani fikki heistä. Niin kiva kuulla että tykkäsitte! Muistan että tämän kirjoittaminen oli vänkää, juurikin siksi kun näistä hahmoista ei ole kovin vahvoja ja pysyviä mielikuvia (ainakaan mulla). Tekstipätkiä inspiroineet kappaleet eivät olleet itse valitsemiani, koska shufflehaasteeseen kuuluu, että joka kappale tulee eteen sattumanvaraisesti. Näistä biiseistä tosin hieman näkee, millaista musiikkia oon aikoinani ladannut vanhaan ipodiini (), oi niitä aikoja kun tuli puhelimen sijaan käytettyä erillistä pikkusoitinta musiikin kuunteluun!