Nimi: Vietetyt yöt
Kirjoittaja: pihlajanmarja (eli minä...)
Ikäraja: k-11
Genre: angst, romance
Summary:
Remuksen laiha vartalo painautui häntä vasten ja he kumpikin halusivat vain unohtaa kaiken pahan, vain jutella yön pois.A/N: Osallistuu FF10:een sanalla 10. Varjo. Kommentit on kivoja.
Vietetyt yöt
James katsoi lopen uupuneen näköistä Siriusta huvittuneena.
”Sinulla on siniset silmänaluset”, hän huomautti ja Siriuksen teki mieli pyöräyttää silmiään. ”Lily, mitä luulet, onkohan Siriuksella nainen?”
Lily, joka teki heille juuri ruokaa, kääntyi miehensä ja tämän ystävän puoleen ja ehkä tiedostamattaan laski oikean kätensä pyöreälle vatsakummulleen. Hän katsoi Siriusta päästä jalkoihin.
”Eeehkäpä”, hän sanoi ja pieni hymynkare nousi hänen huulilleen.
”Minulla ei ole naista”, Sirius puuskahti totuudenmukaisesti, tai ehkä totuutta kiertäen. ”Minä vain istuin taas viime yönä huoneessani ja mietin sotaa… en saanut kauhukuvia mielestäni.” Hänen ystäviensä virneet katosivat ja James vilkaisi suojelevasti vaimoaan ja samalla vielä syntymätöntä lasta hänen vatsassaan.
Ehkä Siriusta kadutti ystävilleen valehteleminen. Ehkä häntä hävetti se, että nykyään hän vietti yönsä sängyssä jutellen Remuksen kanssa yömyöhään asioista, jotka eivät liittyneet mitenkään sotaan. Remuksen laiha vartalo painautui häntä vasten ja he kumpikin halusivat vain unohtaa kaiken pahan, vain jutella yön pois. Jossain vaiheessa sanat kävivät tarpeettomiksi ja vaihtuivat suudelmiksi ja hyväilyiksi, kahdeksi toisiinsa sulautuneiksi vartaloiksi. Lopulta Sirius käpertyi toisen miehen kainaloon mutta kaikki piti häntä hereillä. Pimeys ja Remuksen hengitys joka kertoi, että hänkään ei uskaltanut nukkua. Nukkuminen olisi päästänyt pimeyden leviämään kaikkialle ja piti olla vahva. Sirius halusi iloita näistä hetkistä, päättömistä keskusteluista joiden ainut tarkoitus oli karkottaa kaikki muu pois, toisen sanattomasta läheisyydestä, joka melkein auttoi unohtamaan pimeän ulkomaailman. Kamala varjo tuntui silti painostavana kaiken yllä. Sirius tiesi menettävänsä vielä kaiken tämän, mutta jo vietettyjä öitä ei voinut menettää.
