Nimi: Kylmänkarheaa rakkautta
Kirjoittaja: sademestari
Ikäraja: K-11
Genre: Angst
Paritus: Hermione/Pansy
Disclaimer: En omista, kaikki tunnistettavissaoleva menee J. K. Rowlingille
Haasteet: 12+ virkettä XIII
A/N: Hermione/Pansy on sellainen paritus, josta olen vain jostain tuntemattomasta syystä johtuen aina pitänyt. Koskaan aiemmin en heistä ole kirjoittanut, mutta nyt 12+ virkettä tarjosi siihen oivan tilaisuuden!
Kylmänkarheaa rakkautta
Hermione oli väsynyt ja epävarma – niin helvetin epävarma – omista tunteistaan ja Pansyn tunteista. Tuntui ettei iltapäivä loppunut koskaan. Hän tuijotti keittiön oviaukon sinertäviä karmeja ja istui Pansyn pehmeällä sohvalla. Keittiöstä kuului kolahdus ja pian nainen ilmestyikin olohuoneeseen kantaen kahta valtavaa mukia.
"Kahvia neidille", Pansy sanoi, ojensi toisen mukeista Hermionelle ja istui tämän viereen. Hermione tuijotti heikosti väreilevää kahviaan ja yritti saada selkoa ajatuksistaan. Menneiden kuukausien aikana hän oli joka ilta etsiytynyt Pansyn viereen tälle samaiselle sohvalle. Alkuun Pansy oli antanut hänelle ruusuja punaisilla terälehdillä ja hän oli antanut Pansylle vastalahjaksi rakkautta, lämpöä, kosketuksia. Mutta jokaisella ruusulla oli piikkinsä ja ajan myötä pienet toukat söivät kauniit terälehdet.
Himo kuitenkin jäi ja niin sinäkin iltana hiljainen kahvihetki muuttui kitkeriksi suudelmiksi, tyhjiksi huokauksiksi ja kylmiksi kosketuksiksi.
***
Pansy heräsi aamun sarastaessa kylmästä sängystään. Hermionen tuoksu viipyili vielä lakanoissa ja pirstoi Pansyn sydämen säpäleiksi jälleen kerran. Hän tiesi kaivavansa omaa hautaansa aina, kun avasi oven Hermionelle ja päästi tämän sisään istumaan sohvalleen. Joskus ovikellon ääni oli saanut perhoset lepattamaan Pansyn vatsassa, mutta nyt se aiheutti vain ikävän tunteen, josta hän halusi
päästä eroon.
"Oot saanut aikaan kirveleviä naarmuja, Granger", Pansy huokaisi ja kokosi itsensä. Hän ponnisti ylös sängystä , avasi ikkunan ja kiipesi tukevalle ikkunalaudalle istumaan. Kääriessään aamun ensimmäistä tupakkaansa hän näki silmäkulmastaan alakerran naapurin kävelyttämässä koiraansa sateisessa säässä. Joskus hänkin oli halunnut koiran, Pansy muisti ja sytytti tupakkansa sytkärillä, johon oli kaiverrettu käärmeen kuva. Hän pyöritteli sytkäriä sormissaan, tunsi toisen puolen sileän pinnan, jossa olisi ollut leijonakaiverrus, mikäli asiat olisivat menneet toisin.
Pansy tumppasi tupakan tuhkakuppina käyttämäänsä simpukkaan ja laskeutui ikkunalaudalta. Hän tarttui sängyn ryppyisiin lakanoihin ja veti ne irti. Kevyt häive Hermionen tuoksua leyhähti lakanoiden osuessa pyykkikoriin. Kerran he olivat olleet absoluuttisen varmoja toisistaan, valmiita jakamaan tulevaisuuden riemut ja surut, mutta jotain oli muuttunut heidän välillään. Heitä yhdistänyt lanka oli katkennut, eivätkä he saaneet sitä enää solmittua. Silti he joka ilta päätyivät toistensa syleilyyn, aivan kuin surun lautturi olisi illasta toiseen tuonut Hermionen hänen ovensa taakse.
Pansy tiesi, että tämä kierre olisi saatava katkaistua.
Sanalista:
1. epävarma
2. iltapäivä
3. sinertävä
4. kolahdus
5. kahvi
6. etsiytyä
7. ruusu
8. toukka
9. himo
10. sarastus
11. säpäle
12. hauta
13. ikävä
14. naarmu
15. kiivetä
16. silmä
17. kaiverrus
18. mikäli
19. simpukka
20. lakana
21. häive
22. absoluuttinen
23. lanka
24. lautturi
25. kierre