Title: Yksinäiset
Author: Justinee
Beta: ei ole
Genre: lievä angst, romance
Rating: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Parning: Hermione/Draco
Summary: Hermione huomaa ajattelevansa Dracoa ja toisinpäin
Aika: joku ehkä kuudennen vuoden talvi
Diclaimer: Rowling omistaa hahmot.
Warnings: Eka fic joten aika huono. Älkää tappako.-------
1. Huolipuu ja särkynyt sydän
Oli normaali sunnuntai iltapäivä Rohkelikon oleskeluhuoneessa. Ron ja Harry yrittivät epätoivoisesti saada kuuden jalan esseensä liemien tunnille valmiiksi, kun taas Hermione oli tehnyt omansa loppuun jo lauantaina.
Hermione istui suuressa nojatuolissa ja tuijotti ikkunasta ulos. Hänen mietteensä tosin eivät olleet suuntautuneet kauniiseen maisemaan joka avautui hänen silmiensä edessä. Ei, vaalea hiuspehko oli vallannut hänen aatteensa. ”Voi kunpa hän huomaisi minutkin…” Hermione huokaisi. ”Mitä sanoit Hermy?” Ron kohotti katseensa esseestään.
”Ööh… Ei mitään. Taidan mennä kävelylle.” Hermione vastasi ja toivoi mielessään ettei kumpikaan pojista haluaisi tulla mukaan. ”Aa. Okei. Meillä menee tämän homman kanssa varmaan koko päivä koska JOKU ei suostunut antamaan meidän kopioida tekstejään” Ron mutisi syyttävästi. ”Ron, ette te voi kopioida kaikkea minulta! Minä menen nyt. Heippa.” Hermione huikkasi hiukan ärtyneesti. Miksi Ronin piti aina olla niin ärsyttävä?
~~~
Ulkona oli kylmä mutta Hermionen oli pakko päästä ulos. Hänen täytyi saada selvittää päänsä.
Mikä minua vaivaa? En saa häntä päästäni!
Hermione saapui lempi puunsa luokse. Täällä hän oli istunut monet kerrat ensimmäisenä vuonna Tylypahkassa, kun hänellä ei vielä ollut Ronia ja Harrya.
Täällä hän voisi olla rauhassa.
RÄTS!
Metsästä kuului rätinää ja supatusta. Kikatusta? Nyt Hermione oli täysin jännittynyt. Kuka tänne oikein tuli? Eihän täällä koskaan ketään muuta ollut näkynyt. Hermionen oli pakko saada tietää mitä metsässä tapahtui.
Kikatus loppui. Kuului…Huohotusta? Nyt puhetta. Ei, ei, ei! Hermionen päähän sattui. Hänhän tunnisti tuon äänen. Ääni kuului samalle Luihuis pojalle joka pyöri Hermionen päässä joka ikinen päivä.
”Draco Malfoy.” Hermione totesi kylmästi ja tunsi kuinka kyyneleet polttelivat jo silmissä.
”Kuraveri Granger” Sanoi poika ivallinen hymy huulillaan. Draco oli painanut tytön, jonka Hermione tunnisti Pansy Parkinsoniksi, vasten puuta ja molempien kiihkeän punaisista kasvoista pystyi helposti päättelemään etteivät he olleet tulleet tänne vain juttelemaan.
”Niin Granger? Mitä sinä siinä vielä seisot? Etkö näe että sinua ei kaivata?” Draco ilkkui.
Hermione mutisi jotain, kääntyi kannoillaan, ja lähti juoksemaan linnaa kohti. Kyyneleet tulvivat hänen silmistään hänen juostessaan poispäin ilkeästi kikattavasta Pansystä ja Dracosta.
~~~
”Hermione! Mitä sinulle on tapahtunut?” Ginny huudahti nähdessään Hermionen saapuvan oleskeluhuoneeseen. Hermionen silmät olivat punaiset itkemisestä, hänen vaatteensa olivat repeilleet hänen juostessaan ryteikön läpi linnaan, ja hänen hiuksensa olivat vielä takkuisemmat kuin yleensä ja niihin oli tarttunut oksan palasia.
Kun Hermione ei vastannut, Ginny otti ohjat omiin käsiinsä ja talutti ryvettyneen tytön kiireesti tyttöjen makuusaliin pois toisten Rohkelikkojen katseiden alta. Ginny vei Hermionen kylpyhuoneeseen, lukitsi oven, ja laski ammeeseen lämmintä vettä. Sitten punatukkainen tyttö irrotti risut ja lehdet Hermionen hiuksista. Kun amme oli täynnä ja Hermionen hiukset melkein siistit, Ginny poistui kylpyhuoneesta käskien Hermionen menemään kylpyyn ”Usko pois, sinusta tuntuu varmasti paremmalta kylvyn jälkeen, oli murheesi sitten mikä tahansa. Puhutaan sitten kun olet kylpenyt.”.
Hermione alkoi riisuuntua hitaasti ja katsoi peiliin varovasti, melkein kuin häveten.
Miten hän nyt noin oli hermostunut? Olihan hän ennenkin nähnyt Dracon Pansyn kanssa. Lisäksi koko Tylypahka tiesi että nämä olivat yhdessä. Siitä Pansy oli pitänyt huolen.
Hermione meni kylpyyn ja upottautui veden alle antaen lämmön sulkea hänet sisäänsä.
Sillä aikaa Ginny oli valinnut Hermionelle puhtaat vaatteet. Kun Ginny oli lisännyt vielä hius pannan sängylle, kerman vaaleiden suorien housujen, ja punaruskean villapaidan seuraan, tyttö lähti oleskeluhuoneeseen.
”Ginny! Mitä on tapahtunut! Kuulimme juuri Seamusilta että Hermione palasi kävelyltään aika järkyttyneen näköisenä.” Ron ja Harry hyökkäsivät Ginnyn kimppuun huomatessaan tämän punaisen hius pehkon saapuvan tyttöjen makuusaleista.
”Ööh… En oikeastaan tiedä vielä mitä on tapahtunut. Passitin Hermionen kylpyyn. Toivottavasti se auttaa häntä selvittämään ajatuksensa. Puhun hänen kanssaan illalla. Älkää kyselkö häneltä mitään! Tiedätte kuinka lukkoon hän menee kun kaikki näyttävät avoimesti huolensa hänen kunnostaan.” Ginny selitti pojille ja häipyi sitten muotokuva aukosta linnan keittiöön. Hermionella oli varmasti nälkä. Olihan häneltä jäänyt päivällinen väliin.
~~~
Hermione nousi kylvystä, nappasi naulakosta suuren pyyhkeen ja kietoi sen ympärilleen.
Makuusalissa oli kylmä. Hermione huomasi sängyllään puhtaat vaatteet. ”Heh. Niin Ginnyä.” Hermione hymähti ja alkoi vaihtaa vaatteita. Ginny oli valinnut Hermionen lempi paidan. Punaruskea villapaita myötäili Hermionen heiveröistä vartaloa kauniisti ja paidan väri toi tytön suuret, ruskeat silmät hyvin esiin. Vaaleat housut olivat hieman isot mutta näyttivät silti hyvältä Hermionen päällä. Tyttö kuivasi hiuksensa ja sujautti pannan päähänsä. Hän huokaisi syvään ja lähti laskeutumaan oleskeluhuoneeseen.
----------
Noniin siinä eka osa
Tää on sit mun eka fic ikinä niin teksti ei ole kovin hääviä.