Title: Suojeliuksen Varjossa
Author: SnowBlind
Genre: femme, oneshot
Pairing: Lavender/Susan
Rating: S
Summary: Hetki syysnurmella.
Disclaimer: En omista pottermaailmaa, femmeilen vain henkilöiden kustannuksella.
A/N: Mitäs tässä^^ Ficci osallistuu siis
FemmeKymppiin ja
Virkehaasteeseen. Yritin vältellä yleisimpiä lauseyhteyksiä näille sanoille, samoin kaikista yleisimpiä kielikuvia. Sanat lukee lopussa.
Jätäthän viestiä kun olet lukenut :>
Suojeliuksen Varjossa
Hopeankuultavan ketun viikset värisivät sen katsoessa jännittyneenä kaukaisuuteen. Sen selkä oli kaunis ja vatsa solakka, kylkiluut pilkahtelivat välillä jääden silti useimmiten nahan alle piiloon. Lihakset värähtelivät vihreiden silmien löytäessä kiintopisteensä metsän laidalla.
Vain mieleltänsä sokeat hylkäävät rakkauden, sen voiman, sen lähteen tuon, täyden huumaavuuden. Siis raivos jätä tuonelaan, ikuisen synnin kehtoon, nyt tanssitaan ja lauletaan, uhrataan lemmen ehtoo.Sinä olit kaunis siinä, orjantappurakruunu päässäsi, hiukset valtoimenaan lempeän syystuulen kynsissä. Huurteinen maa voihki allamme valmistellessaan syksyn kirjavia lehtiä tulevaa talvea kohti.
Kirsikanpunaiset huulesi odottivat minun huuliani painautumaan niitä vasten, runsas povesi odotti minun kättäni koskettamaan.
Ja minä olin samalla niin kateellinen, olisin niin halunnut leikata saksilla pois nuo sinun viehkeät kutrisi, siepata hymysi ja viehkeät muotosi ja antaa niille uuden omistajan kehossani. Samaan aikaan rakkaus läikehti minussa valtameren lailla, häijyt hetket olivat siellä vain uiskentelevia pyörteitä, jotka saivat minut välillä epäonnisesti valtaansa.
Tulisilla suudelmilla, avoimilla sellaisilla, sinä minut omaksesi merkitset. Verisetkin ajatukset hukkuu mielen syvänteisiin, huumassa ne sinne hukkuu, kadotukseen viskautuu.
Kinuksia, hunajaa, jäätelöä, mansikkaa, ensialkuun kaikki on vain hattaraa. Kellastuessaan kitkerää, kadotessaan karvasta, kyllä se raato on omenankin.Meidän juttumme kestää, se on kovaa kuin sementti ja varmaa kuin kallio. Me olemme olleet aina näin rakastavaisina, eikä mikään valta voi meitä murtaa, sen me olemme toisillemme vannoneet. Ei viha, ei kateus, näin tulemme me olemaan siihen asti kuin viikatemies meitä tulee hakemaan.
Jännite katosi ketun katseesta, se silminnähden rentoutui ja asteli syrjemmäs nuuskien maata.
"Meidän rakkauttamme ei tulla survomaan mieltemme arkistointimappiin vanhat-osastolle", totesin ja sinä hymähdit hiljaa.
Pienellä ranneliikkeellä ja taikasauvan näpäytyksellä kettu oli poissa jättäen meidät keskenämme keskelle väririkasta syysmaisemaa.
1. Kettu
2. Selkä
3. Vihreä
4. Sokea
5. Raivo
6. Orjantappura
7. Huurre
8. Kirsikka
9. Sakset
10. Läikähtää
11. Avoin
12. Veri
13. Jäätelö
14. Omenanraato
15. Sementti
16. Valta
17. Viikatemies
18. Jännite
19. Arkistointimappi
20. Ranne